Pakkasta ja hammasongelmia

Mukavan kylmä ollut nyt muutaman päivä. Kelpejä ei juurikaan haittaa, varsinkin jos vauhti pysyy lujana, mutta jos pysähdytään niin silloin nostellaan tassuja ja varsinkin Koonis tärisee. Mitsu viihtyy alle 20 asteen pakkasessa tasan sen ajan mitä menee asioiden tekemiseen, eli ei kauaa. Sillä on vähän ärsyttävä tapa tehdä tarpeensa rappusille jos en käske mennä pidemmälle. Lenkille en pakota lähtee tälläsellä kelillä, mutta vois edes vähän tassutella kauemmas.

Koonis on pitänyt hieman taukoa kaikesta treenaamisesta, koska sillä on kaikki kulmurit menneet poikki ja alakulmurit niin pahasti että ydin näkyy. Hampaat muuttuivat lisäksi ihan ruskeiksi sekä ien on turvonnut. Oletan suun olevan ehkä kipeä, joten en halua koiralle huonoa fiilistä treenaamisesta.  Tekee sille ihan hyvää olla vaan ilman tekemistä, jotta tottuu myös siihen ettei joka päivä tehdä jotain. Koonan kanssa ollaan keskiviikkona menossa Keuruun eläinklinikalle poistattamaan kulmurit. Tulee väkisinkin flashbackinä neljän vuoden takainen eläinlääkärireissu niin ikään hampaan poiston takia mieleen. Täytyy myöntää, että jos ei olis pakko niin en veisi sitä toimenpiteeseen. Pahimmassa tapauksessa voi tulla niveltulehdus jos hampaita ei poisteta ja se ei todellakaan ole mikään toivottava asia. Tiedän että on hyvin epätodennäköistä se että Koonalle tapahtuu samalla tavalla kuin Minille, mutta silti pitää jossitella.

Keetan kanssa ollaan muistuteltu mieleen noutokapulan pitoa ja luovutusta. Se on varsin pätevä tässä hommassa! Kepponen osaa myös tehdä kapula suussa temppuja, kuolaa vaan valuu hirvittävä määrä :D "Kuoleminen" eli kyljelleen maahan meneminen on vielä vähän haastavaa kapula suussa mutta eiköhän sekin tässä saada onnistumaan.
Vielä ei olla päästy hallille treenaan, koska pakkanen. On joo hyvä syy, mutta ei kukaan viitti lähtee kylmässä ajeleen mihinkään jos ei ole pakko.

Vuosi 2019

Nyt olisi aika kirjustaa tulevan vuoden tavoitteita ylös. Pyrin realistisiin tavoitteisiin ja se onkin sitten kiva vuoden päästä huomata jos jokin tavoite on ylittynyt kirkkaasti.

Keeta
Keetan kanssa olisi kiva tehdä vaikka ja mitä, mutta luulen että tavoitteet ovat suurimmalta osin agilityn puolella. Pikku hiljaa voitaisiin ruveta käymään hallilla ja aloittaa agilitytreenit, niin hyvin Kepa on pennuista palautunut ja saanut lihasmassaa takaisin. Töitten puolesta onnistuu hyvin päivällä hallilla käyminen ja silloin yleensä saakin varmimmin varattua vaikka ihan äkkilähdöllä treeniajan. Tullaan käymään Seinäjoella Hauhau champion areenalla ja voitaisiin pitää tavoitteena käydä edes muutaman kerran kuukaudessa treenaamassa näin talvi aikana. Keväällä voisi ajatella kisauran aloitusta tauon jälkeen. Ja loppu vuoden tavoitteeksi voisi tällein realistisesti asettaa kakkosiin nousun ja siellä edes yksi luva tulos. Se toki vaatii sen yhteistyön pelittämistä siellä radalla, varsinkin nyt kun Kepa on pikkumaksi eli hyppii matalampia esteitä = hyppyyn kuluu vähemmän aikaa = vauhti kasvaa = ohjaaja kusessa :D
Noseworkia pitää päästä tekemään! Se on vaan pakko, niin kiva laji on tämä ja Keetakin siitä tykkää ihan hirveesti. Ihan ensimmäisenä pitää vain saada hommattua sitä hajua jostain. Tätä tehdään ihan vain omaksi huviksi, ei kisatavoitteita.
Jälkeä ihan vain mielenvirkistykseksi muutamia kertoa. Emme tule koskaan kisamaan pk lajeissa, joten ei varmasti tehdä tätä ihan sillain kuten pk harrastajat, mutta kivaa meillä on ainakin aina ollut.
Tokoa, rallytokoa ja hassuja tarpeellisia ja tarpeettomia temppuja harjoitellaan myös omaksi huviksi ja mielenvirkistyksesi silloin tällöin. Tokoon tai rallyyn ei kisatavoitteita aseteta ohjaajan "asennevamman" takia.

Koona
Kooniksen kanssa olisi myös kiva tehdä vaikka mitä ja varmasti kokeillaankin useampaa lajia, ainakin tulevaisuudessa. Tiedä sitten onko ne kaikki juuri tämän vuoden tavoitteissa. Mutta jos nyt kuiteskin aloitettaisiin siitä että pennusta kasvaisi kelpo koirakansalainen, jonka kanssa kehtaa kulkea julkisilla paikoilla. Eli hihnakäytös kuntoon ja ylimääräinen häslääminen pois. Täällä maalla kun asustaa tulee aivan liian vähän käytettyä hihnaa lenkeillä. Vapaana on vaan niin helppo lähteä kiertämään lähi peltoja ja nyt talvella jäällä pääsee hyvin lenkittään koirat. Luoksetulo olisi myös yksi asia mikä pitää saada varmemmaksi.
Agility tulee olemaan tulevaisuudessa Koonan ns. ykköslaji, ainakin jos minulta kysytään :) Agia tullaan tekemään pennun kanssa turvallisesti heti, kun vaan hallille päästään. Tämä tarkoittaa lähinnä putkia, siivekkeiden kiertoa jne mikä tosiaan on kasvavalle pennulle turvallista. Myös vauhdin yritän ainakin pitää mahdollisimman pienenä, tavoite on tehdä vaikka ihan kävelyvauhdilla asioita. Kelpin kanssa kun tuo vauhti ei tulevaisuudessa tule olemaan mikään ongelma. Agility tietysti edellyttää tervettä luustoa. Luustokuvien aika olisi vasta loppu vuodesta tai jos jaksaa odottaa niin ensi vuoden alussa. Jännityksellä odotan sitä päivää mitä sieltä sisuksista oikein löytyykään! Toivottavasti terveitä tuloksia! Vasta kuvien jälkeen aloitetaan agility ihan kunnolla.
Luoksetulon lisäksi peruskäskyt hallintaan ja muutenkin tämä normaali arki sellaiseksi että voi elää huoletonta elämää tottelevaisen koiran kanssa.
Sisäsiisteys on tällä hetkellä erittäin hyvällä mallilla eikä siinä toivottavasti oteta enää takapakkia. Yksinollessaan Koona tuhoaa mielellään asioita jos jotain on unohtunut niin että pentu siihen käsiksi pääsee. Siitä pitäisi päästä eroon. Se ei millään tavalla ole eroahdistunut, mutta tylsyyttään repii vaikka tapettia seinästä tai järsii seinään reikää jos sille päälle sattuu 🙈

Mitsu
Mitsu voisi aloittaa ihan oikeasti agilityn treenaamisen ja ehkä jopa loppu vuodesta kisaamaan. Mittaustilaisuudessa olisi kyllä kiva käydä ennen ekaa starttia, jotta pääsisi heti kisaamaan pikkumineihin.
Nose workkiä olisi kiva ainakin kokeilla Mitsun kanssa.
Näyttelyissä käydään useammankin kerran. Jos jotain näyttelytavoitteta saa esittää, niin jos edes yksi SERTi saataisiin.

Yleisesti
Ehkäpä tärkein kaikista: terveenä pysyminen.
Vietetään kiva ja hauska vuosi ihanien karvakorvien kanssa.
Pentutapaaminen olisi ihan huippua järjestää jossain vaiheessa kasvateille.
Uuden kameran jos joku ostaisi minulle :D

Hyvää uutta vuotta ja synttäripäivää!

Niin se vuosi taas vaihtui vaikka eihän siitä voi taas olla jo vuotta!? Joka tapauksessa menestyksellistä vuotta 2019 kaikille! Erityisesti 5-vuotiaalle kelpille ❤️

Tänään on tosiaan Keetan 5-vuotissyntymäpäivä. Siitä on tullut niin ihana! Silloin joskus monet sanoivat sen olevan adhd joka ei rauhotu koskaan, mutta niin se vaan on vanhentunut ja viisastunut. Olihan se tosiaan silloin sanotaan alla 2-vuotiaana melkosen vilkas yksilö, paljon vilkkaampi kuin Kyra silloin aikoinaan saman ikäisenä. Toki saattaa tällä hetkellä vaikuttaa sekin, että Koona on ottanut sen Keetan adhd roolin ja Kepa vaikuttaa sen takia rauhalliselta, kun vierellä on tollanen duraselpupu.

Keeta sai jälleen synttärilahjansa jo edellisenä iltana, joka tällä kertaa oli hirven luu. Toki muutkin saivat samallaiset ja hetken epäröinnin jälkeen järsivät innoissaan luitansa hetken aikaa. Kauaa en viitsinyt antaa kerralla syödä, koska en halua mitään paskamyrskyä jos eivät mahat kestäisikään erikoista eläinlajia. Koonan mahan kestävyyttä en vielä oikeastaan tiedä, mutta Mitsu ja Keeta eivät helposti mene ripulille. Ovat vissiin tottuneet syömään kaikkea epämääräistä :D

Vietimme jälleen vuoden vaihteen kotona, täällä maalla. Eli ei pauketta kovin lähellä. Koirien kannalta hyvä, vaikkei kukaan oikein paukkeeseen reagoi. Voidaan käydä pissalla vaikka tuolla keskustassa paukuteltaisiinkin. Koonan käytin vain tuossa talon etupuolelle asioillaan koska en halua sille samaa ensi kosketusta raketteihin mikä Keetalle silloin aikoinaan tuli. Keetahan näki ja samalla hetkellä kuuli taivalle singonneen raketin valot ja paukahduksen ja on siitä lähtien reagoinut koviin ääniin. Ei pelkää mutta huomioi äänet ja vähän niinkuin alkaa katsomaan missä ne valot välähtää. Koonaa ei voinut vähempää kiinnostaa pauke! Hyvä niin! Siitä tulee niin loistava koira ja mä pelkään sitä että pilaan sen vielä jossain vaiheessa.

Vuosi 2018

Useampana vuonna olen kirjoittanut vuoden tapahtumista oman postauksen, mutta viime vuosi jäi jostain syystä väliin eikä näin ollen tavoitteita ole tällä menneelle vuodelle asetettu.

Tähän vuoteen on kuitenkin mahtunut sekä onnen että surun kyyneliä. Treenattu ollaan kaikkien kanssa hyvin vähän, ihan hävettää sanoa kuinka vähän.. Agilitylisenssiä en tälle vuodelle hommannut ollenkaan ja se todella näkyi agitreenien määrässä. Toki saattoi olla myös agilitykentän käytön hankaluudella jotain tekemistä treenaamattomuuteen. Olen myös itsestäni huomannut sen, että jos ei ole tavoitteita niin ei ole myöskään motivaatiota tehdä mitään. Koirat onkin saaneet viettää sellaisen rennon "loma" vuoden. Tekee ehkä välillä ihan hyvää olla vaan, tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja.

Tämän vuoden surullisin hetki koitti kun Kyrasta jouduin luopumaan. Tiesin sen olevan edessä jossain vaiheessa mutta aivan liian aikaisin jouduin antaman hyvästit rakkaalle, ihanalle Kyralle ❤️

Ehdottomasti vuoden parhain asia oli Keetan pennut. Vihdoin haave omasta pentueesta toteutui ❤️ Kiitos siitä kuuluu Kirsille, Viljon omistajalle, että sain käyttää hänen urostaan! :)
Kaikki ei mennyt ihan niinkuin kirjoissa lukee, mutta kukaan ei kuollut ja kaikki pennut saivat parhaan mahdollisen kodin itselleen! Se on pääasia!

Keetan pennuista kotiin jäi yksi penneli. Hyvin pienen hetken mietin, että mitäs jos sijoittaisinkin sen enkä jättäisi kotiin ketään.Tämä olisi ollut ehkä järkevintä noin niinku tulevaisuutta ajatellen, mutta eihän talossa voi olla vain yhtä kelpiä!? Niinpä Koona jäi kotiin äitinsä ja chihusiskon kiusaksi. Kooniksesta on kuoriutunut sellainen ärsyttävän ihana pikkuriiviö, että välillä on käynyt mielessä voisiko sen palauttaa kasvattajalleen? :D Se on kahdestaan kun ollaan äärettömän ihana ja "minun koira". Se kuuntelee täysin mitä pyydän ja ottaa itsekseen kontaktia minuun. Mutta kun kuvioon liittyy muu lauma. (tähän kohtaan sellainen todella syvä huokaus) Koonis muuttuu täysin noiden toisten koirien koiraksi. Minä häviän sen elämästä juuri sillä sekunnilla, kun Keeta ja Mitsu tulee huoneeseen, ulos tai mihin vain missä juuri sillä hetkellä ollaan. Se kyttää toisia, erityisesti Mitsua, ja hyökkää juosten täysiä päin. Tämän pennun kanssa riittää hommaa, enkä oikeesti edes kadu vaikka sen kotiin jätinkin, on se niin rakas ❤️

Keeta kävi joulukuun alussa mittaustilaisuudessa Seinäjoella ja se mitattiin kerrasta pikkumaksiksi! Ihan huippua! Ensi vuonna kun päästään kisaamaan ei kelpin tartte enää hyppiä 20cm itseään korkeampia esteitä. Eihän ne 65 hypyt tolle koiralle mikään ongelma ole koskaan ollut, vaan lähinnä sen loukkaantumisriskin ja rasittavuuden takia on kivempi hyppiä koiran kokoon nähden sopivampia esteitä.

Mitsu treenaili lähinnnä näyttelyjuttuja ja niitä turhia temppuja. Se osaa mm. pakittaa ja seistä, pyöriä ja pomppia kahdella jalalla. Agilityä olisin halunnut sen kanssa tehdä enemmän, mutta yksin on vähän hankala opettaa esteitä. Pari kertaa ollaan käyty Tähtitekniikan treeneissä Ylöjärvella ja Hitsi on uskomattoman rohkea! Vähän alkuun jänskättää muut koirat, mutta hyvin pian keksittyy tehtävään. Tässä koirassa on kyllä välillä Minimäisiä piirteitä, mutta silti se on aivan täysin Minin vastakohta :D Siinä missä Mini meni selälleen "älä vain tapa minua" tyylisesti, on Mitsu jo kerännyt rohkeutensa ja tekee mitä pyydetään eikä anna ympäristön aiheuttamien ärsykkeiden häiritä itseään.

Hyvää Joulua!

Erityisesti ihanille kasvateille ja heidän perheilleen! ❤️

Koonasta faktoja

Koonan korvat elää ihan omaa elämäänsä, tuleekohan siitä koskaan pystykorvaista? Ikuinen lörppäkorva :D

Koona on nyt 11,5 viikkoa, painaa 6,9kg ja säkäkorkeus noin 34cm. Kyra ja Keeta on painaneet samassa iässä noin 6kg, mutta kummatkin ovat olleet parisen senttiä matalampia. Painoa Kooniksella voisi olla hitusen enemmän, sellainen luuviulu se on ettei voi sanoa sillä olevan sopivasti pentupyöreyttä.. Mutta kun se ei syö, nii ei sitä silloin voi lihoakkaan. Olen sille antanut tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä niin paljon nappuloita kuin vain syö ja päivällä saa pienen satsin joko lihaa tai nappuloita. Tällä tavalla se syö päivässä enemmän kuin silloin jos antaisin sille kolme kertaa päivässä saman verran sapuskaa sekä se syö ruokansa mielellään, joten pystyy käyttämään ruokaa palkkana.
Olen jo monta kertaa ajatellut tuon pennun olevan paljon vanhempi ja 12 viikkoisrokotukset ovat auttamattomasti myöhässä. Muutaman kerran pitänyt ihan kalenterista katsoa kuinka vanha se nyt onkaan :D

Mitä Koona osaa?

- Paimentaa. Tai ei se toki varsinaisesti paimentaa osaa, mutta sytyttelyä ollaan harrastettu useamman kerran. Meillä on töissä kolme lammasta ja niillä ollaan sytyttelyä tehty. Vähän lampaat ovat jännittäviä tyyppejä, mutta Koona on saanut itsevarmuutta ensimmäisestä kerrasta jo huimasti! Jos lampaat liikkuvat poispäin, silloin Koonis menee reippaasti perässä ja on kiinnostunut lampaista, mutta jos lammakset kääntyvät kohti lähtee Koona pois tilanteesta eli se on vielä liian jännittävää. Ollaan lähinnä seurattu lampaita ja annettu niiden mennä sinne mihin haluavat, jolloin ei pääse tulemaan paljoa sellaisia tilanteita missä lampaat tulisivat kohti. Ja jos lampaat kääntyvät kohti, olen "hätistänyt" niitä kauemmaksi ja kehunut Koonaa, kun se sai lampaat kääntymään poispäin. Tavoitteena olisi saada Koonasta lammaspaimen niin, että sen kanssa onnistuisi lampaiden siirtely paikasta toiseen. Kisatavoitteita ei paimennuksen suhteen ole.

- Sivulle tulo. Alkeita ollaan tehty ja Koona tuntuu jo ymmärtävän mihin sen kuuluu istahtaa.Vähän vino se saattaa toisinaan olla, mutta onko sen nyt niin väliä vielä tässä vaiheessa. Kisatavoitteita tokon suhteen ei ole, ainakaan ennen kuin ohjaaja on päässyt yli (toko)kisajännityksestään..

- Targetille meno. Targettina ollaan käytetty palaa muovimatosta. Minulla on niitä useampaa eri kokoa ja niitä voi tulevaisuudessa käyttää vaikka mihin. Koona ymmärtää hyvin mistä saa palkan ja hakeutuu jo melko kaukaa targetille. Targetilla oloa pitää pidentää, kun nyt se käy targetilla ja tulee heti hakemaan palkan. Jokin käskysana pitäisi tähän yhdistää, mutten ole vielä keksinyt mikähän se olisi.

- Käsikosketus. Tämän tempun "pöllin" Koonan siskon Pilkkeen omistajalta :) Käsky sanaa "kos" ollaan aloitettu yhdistämään käsikosketukseen ja Koona aika hyvin jo hoksaa sanan merkityksen. Tähän ollaan haettu jo vähän kestoa ja Koona keskittyy hienosti ja pitää kuonoaan kättä vasten muutaman sekunnin, tosin joskus saattaa hypätä naamaa vasten koska ei saakkaan palkkaa heti :)

- Luoksetulo. Toimii toisinaan ja toisinaan sitten taas ei :D Olen pyrkinyt kutsumaan pentua luokse vain silloin kun uskon sen varmasti tulevan luokse, koska olisi turhaa kutsua sitä jos sillä olisi jotain parempaa tekemistä. Kahdestaan jos ollaan ulkona, tulee Koona mielellään luokse eikä mene kauas kun hakee kontaktia. Mutta jos Mitsu ja Keeta ovat myös ulkona, Koonis unohtaa helposti mun olemassa olon koska parempaakin seuraa on tarjolla... Olenkin usein käskenyt toiset paikoilleen ja odottanut Koonan ottavan kontaktia itse minuun. Se toimii jo aikas hyvin ja oikea-aikaisesti kutsuttuna tulee myös aikuisten koirien seurassa luokse. Sisälle tuloa pitää myös vielä vahvistaa, koska Kooniksen mielestä olis vaan niin paljon kivempaa jäädä ulos kuin tulla sisälle.

- Tynnyrin takaakierto. Koirien ruokien säilytystynnyrin kiertämistä ollaan tehty tavoitteena saada agilityyn vahvat takaakierrot. Koona tarjoaa tätä helposti jos tynnyri on lähellä, joten melko vahvasti on jo tämän oppinut :) "Takaa" käskyä ollaan tähän yhdistetty. Agility tulee olemaan pennun ykköslaji tulevaisuudessa, ainakin toivon niin :)

- Istuminen. Minulle istuminen tarkoittaa istumista ja jos pyydän istumaan siinä sitten istutaan vaikka hamaan tulevaisuuteen asti. Eli tavallaan tämä on myös paikallaan oloa. Koona osaa istua käsimerkistä ja tähän ollaan "istu" sanaa yhdistetty. Vielä en toki kauaa istuta eikä se edes kauaa pysyisikään paikoillaan, mutta "jesjes" käskyllä saa lähteä pois istumisesta. Alkuun Koona ei oikein tajunnut että pepun voi laittaa maahan ja pysyä siinä, joten tässä ollaan kehitytty huomasti. Nyt pysyy jo hetken istumassa vaikka ei namia naaman edessä näkyisikään koko aikaa.

- Kontakti. Ihan peruskontaktia ollaan treenattu sekä kotona sisällä ja ulkona että tuolla kaupungin keskustassa. Koona osaa tämän hienosti jos ei ole hirvittävästi häiriötekijöitä. Jos olen polvillani lattialla, hyppää Koona hyvin nopeasti nuolaisemaan namaa jos palkkaa ei heti katseesta tulekkaan :)

- Seiso-istu-seiso. Tämä on Kooniksen mielestä äärettömän kiva harjoitus. Se ei tarvitse suurta apua kun istuu-seisoo-istuu jne... Yritän saada harjoituksen tehtyä niin että etujalat jäisi paikoilleen, mutta palkkaa saa toki vielä vaikka epäonnistuisikin.

- Näyttely seisominen. Tämä on kokenut hieman edellisen harjoituksen takia takapakkia koska Koonan mielestä aina pitäisi tehdä istu-seiso harjoitusta. Olen tähän yhdistänyt vain käsimerkin, mutta ehkä selvyyden vuoksi pitäisi keksiä jokin sana mikä tarkoittaa vain pönötystä paikoillaan.

-Maahan meno. Tämä on Koonan mielestä hyvin epäillyttävää eikä se oikein halua/osaa mennä maahan. Olen vahvistanut maahan menoa sillä että pennun täytyy ryömiä jalan alta. Näin onnistuu hienosti ja siitä saakin superpaljon palkkaa.

- Yksin oleminen. Koona on ollut oikeastaan koko ajan todella hyvin yksinkin. Välillä kuuluu pieni vinkasu, muttei sellaista kauheeta korvia särkevää huutoa ole ollenkaan pitänyt. Töissä, vieraassa paikassa, on myös yksin ihan hienosti. Tuhoamista pentu kyllä harrastaa ja hampaita on kiva kokeilla vaikka mihin. Olen "vuorannut" eteistilan missä koirat ovat jos yksin jäävät kotiin kompostiverkoilla, jotta seinissä ei olisi kelpien mentävää reikää kotiin tullessani..

Yleisesti ottaen voi sanoa Koonan olevan äärettömän fiksu ja nopeasti oppiva pentu, joka mielellään tekee töitä vaikka sitten huonolla palkalla (lue: namipalkka ei aina toimi). Se on myös melko itsenäinen eikä sitä haittaa vaikka jäädä yksin esim. ulos jos sisälle tuleminen ei juuri sillä hetkellä kelpipentua sytytä. Leikkimistä täytyy vielä ihmisen kanssa vahvistaa, Keetan ja Mitsun kanssa kyllä repii hienosti lelua, muttei oikein ole vielä tajunnut että ihmisenkin kanssa voi leikkiä.

Kaikki pennut maailmalla

Paisti toki Koona. Sylvi lähti viikkos sitten sunnuntaina uuteen kotiinsa Kotkaan. Pentu oli kuulemma nukkunut koko pitkän matkan :) Hyvähyvä!

Muutaman päivän Koona kaipasi selkeesti siskoaan ja odotti koska se tulee nurkan takaa leikkimään. Ei se itkenyt, yötkin nukkui kokonaan ja chihun leikkiseura kelpasi hyvin, mutta jäi ihmettelemään ja vartoomaan jos mentiin esim. toiseen huoneeseen.

Koonis on jo harjoitellut kontaktia ja sen se on käsittänyt hieman liian kirjaimellisesti :D Olen ollut polvillani lattialla ja palkannut kun ottaa katse kontaktin, mutta samalla hetkellä kun naksautan se hyökkää pussailemaan naamaa :) Koonalla toimii ehkä parhaiten tällä hetkellä kehu palkka tai lelu. Ruoka ei oikein kiinnosta aina ja se syökin vain elääkseen, ei elä syödäkseen kuten äitinsä :)

Vapaanaoloa ollaan myös harjoiteltu ja se sujuu välillä hyvin ja välillä vähän vähemmän hyvin :D Tai kyllähän tuo juosta osaa ja lujaa, mutta se luoksetulo on se ongelma. Jos ollaan koko lauman kanssa ulkona vapaana, niin Koona tulee luokse jos muutkin tulee, välillä jopa omasta tahdostaan. Mutta yksin vapaana ollessaan saattaa neiti lähteä lätkimään syömään jäniksen pananoita pellolle, eikä tasan ole tulossa ennenkuin kaikki herkut on syöty. Koona on lähinnä noiden toisten koirien koira eikä mun koira. Pitää tätä treenata ja vahvistaa meidän yhteistä suhdetta.

Ollaan käyty ihmettelemässä kaupungin menoa sekä paikallisessa lemmikkitarvikeliikkeessä katselemassa olisiko jotain ostettavaa. Koona on alkuun vähän jännittynyt ja miettii hetken mitähän sitä voisi tehdä, mutta rohkaistuu pian ja sitten saakin olla tarkkana mihin tämä duraselpupu säntää seuraavaksi. Autot ja kaikki muutkin isot liikkuvat vekottimet ovat hurjan jänniä, niihin ollaankin tutustuttu kauempaa.
Kontaktia ollaan treenattu hieman myös näissä uusissa paikoissa, toki vain lyhyitä pätkiä mutta Koona osaa keskittyä hienosti!

Silloin kun Koonalla on nälkä ja ruoka kelpaa palkkana superhyvin, ollaan tehty vähän istu-maahan siirtymisten alkeita sekä kosketusalustaan tutustumista. Koona keskittyy ihan superhienosti! Ja se tajuaa asioita ihan sika nopeeta. Tarjoomisen kautta oon kosketusalustaa treenannut ja ei mennyt kauaa, kun kelpie hoksasi mitä siltä odotan. Se tarjoo mielellään erilaisia juttuja, jos vaan haluaa sen palkan mitä on odotettavissa. Hieman ärsyttää, kun ei sille aina kelpaa ruoka. Olisi niin paljon helpompaa treenata sen kanssa jos ei tarttis miettiä onko sillä nyt nälkä vai ei. Herkut kyllä kelpaa, aina, mutta kun ruokaakin pitäisi syödä.

Koiria ei olla tavattu ihan hirveesti. Töissä nähdään kolmea bordercollieta ja yhtä villakoiraa. Ne on vähän jänniä tyyppejä, kun ovat niin nopeita koiria, mutta hyvin Koona niidenkin kanssa toimeen tulee. Perjantaina ajeltiin Kauhajoelle jossa tavattiin Kaja. Kaja ja Koona painivat muutaman tunnin ja niillä oli ihan superhauskaa :) Oli todella kivaa nähdä Kajaa ja siitä on kasvanut hieno penneli ❤️
Tänään kaveri kävi Koonaa muutamaa viikkoa vanhemman villakoirapennun kanssa leikkimässä. Dumle ja Koona olivat aluksi kummatkin aluksi hieman ujoja, mutta lämpenivät hetken päästä ja jopa pääsivät leikin juonesta kiinni.