Wappukisat 2.5.2011

Vappu tuli vietettyä agilitykisoissa Seinäjoella. Lagun järjestämissä kisoissa starttailtiin Kyran kanssa 3 rataa ja Mersun 2.

1A kisa oli agirata ja tuomarina Harri Huittinen. Puomilta suora linja renkaan kautta putkeen, keepie näkee vain putken ja hyppää renkaan välistä ja laukkaa suoraan putkeen -> hyll. Radalla oli pöytä, se meni Kyralta oikein hienosti vaikka ei sitä ollakkaan radalla treenattu oikeastaan kertaakaan, (paitsi meidän ensimmäisissä virallisissa kisoissa) yksittäisenä ollaan sitä otettu ja sen se on oppinut ettei pöydältä saa tulla ilman lupaa pois. Jes, se osaa edes jotain :) Tai siis tosi asiahan on se että koira on täydellinen, minä en..

1B kisa oli hyppis ja tuomarina myös Harri Huittinen. Rata oli normaaliin ykkösten ratoihin verrattuna haastava, mutta ei todellakaan mahdoton. Oma asenne jo rataantutustumisessa oli, että tältä radalta tulee hylly. Ja niinhän siinä kävi. Kaikki levis käsiin, tai siis keepie lähti käsistä. Putkesta olisi pitänyt kääntyä vasemmalle, mutta Kyra menikin suoraan renkaalle. .

1C kisa oli agirata ja tuomarina Anne Huittinen. Jälleen hylky, ja taa karkas renkaalle. Itseeni saan syyttää kun sen sinne ihan selkeesti ohjasin.

2C kisa oli agirata ja tuomarina Anne Huittinen. Rata oli ihan ok, ei mikään helppo mutta Unohdin vaan radan yhdessä kohtaa ja olin ihan väärässä paikassa väärään aikaan. Tässä tein tarkoituksellisen hyllyn, Mersun vauhti oli kohdillaan ja jos siinä olisin alkanut korjaamaan omaa virhettäni, ei se olisi ollut pikkukoiralle reilua. Ja kepeiltä oli tullut viitonen jo aikasemmin, että ei sen niin väliä ollut.

2B kisa oli hyppis ja tuomarina Anne Huittinen. Rata oli vaikeahko, ajattelin ettei tosta voida saada Mersun kanssa nollaa aikaan. Kamalasti käännöksiä, takaa kiertoja, puolen vaihtoja, kepeille sulkukulma.. Mutta vastoin kaikkia odotuksiani kaikki nämä onnistuivat hyvin, muutamissa kohdissa vauhti töksähti, saatiin nolla ratavirhettä, mutta 0,42 (!) sekuntia yliaikaa. Tosin minen Mersun kanssa mihinkään kolmosiin koskaan halua, että onneks ei tullut nollaa :)

Kyran toisen radan jälkeen teki mieli lähteä kotiin ja unohtaa koko agility kun tää homma ei vaan toimi. Kisojen plussat ja miinukset:

+ Kyra hakee (liiankin) hyvin esteitä
+ Kyran keppien aloitukset
+ Kyran pöytä
+ Kyralle ei rimojen alituksia, vaikka rimat 60 cm
+ Mersu on ihan paras <3
- Kyran hitaat kontaktit
- Ohjaaja kertoo koiralle (= Kyralle) ajoissa mitä ja miten pitää tehdä
- Oma asenne

Kuvista kiitos Taija Linna.

FI MVA

Kyra käväisi luonnetestissä Helsingissä 17.4.2011. Tuomareina olivat Auli Kiminki ja Pirjo Ojala-Laine.
Kyra oli testin ajan iloinen oma itsensä, toki hieman loppua kohden paineistui mikä näkyi erityisesti laukauksissa. Ei yleensä välitä kovista, äkkinäisistä äänistä, mutta nyt väisti ja säpsähti. Kolme kertaa ammuttiin ja jokaisella kerralla reagoi aina vaan vähemmän ja vähemmän.
Kyra unohti ikävät/pelottavat asiat ihan hyvin, hyppäsi samantein tuomareiden syliin kun lopettivat esim. uhkailun. Tuomareiden naamat pestiinkin lukuisia kertoja.
Pimeässä huoneessa tuomari ei meinannut saada Kyralta remmiäkään pois, kun sillä oli niin kiire minun perääni. Tulikin sen labyrintin läpi suoraan syliin ilman mitään apuja.

Pisteet osa-alueittain:

Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Yhteensä pisteet + 170

Kaikki osa-alueet hienosti plussan puolella, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Kyra yllätti kyllä ihan positiivisesti. Täytyy myöntää, että aliarvioin koirani ihan totaalisesti.

Hyväksytyn luonnetestin ansiosta meillä on nykyään FI MVA Yacatis Alkira-Queeny <3

Ei sitten mennä

Kyra käväisi lauantaina 19.3 Nina Oikarisen hierottavana Koirapajalla. Oikea puoli on edelleen eniten jumissa (ollut viime vuoden kesäkuusta asti, jolloin käytiin siis ensimmäisen kerran hieronnassa), syytä tähän ei oikeastaan tiedetä. Nina suositteli osteopaatilla käyntiä ja sinne ollaan myös menossa aikaisintaan muutaman viikon päästä.

Hieronnan jälkeen jäätiinkin sitten odottamaan seuraavan viikon sunnuntaita ja kisoja! Liedossa ATT:n hallissa olisi ollut kisat, kolme agirataa Kyralle ja kaksi agirataa Mersulle. Ainakin ohjaaja oli ihan innoissaan, kunnes tiistai aamu valkeni ja lattialla oli veripisara. Tässä vaiheessa olin ihan satavarma, että Mersun juoksu on siis vihdoin alkanut. Sen juoksu oli tässä vaiheessa reilu kaksi kuukautta myöhässä. Mersun juoksun aloitus ei olis haitannut millään, se olis ollut vaan hyvä juttu, mutta se ei ollut Mellu vaan Kyra. Kyran juoksu alkoi reilu kuukausi odotettua liian aikaisin. Mersunkin oli pakko aloittaa juoksut perjantaina, kun kaverikin juoksee. Että eipä siinä muu auttanut kun perua kisat, juosta juoksut ohi ja katsella sitten joskus lisää kisoja..
Mitä tästä voimme päätellä? Pikku kelpie ei ilmeisesti halua mennä ATT:n halliin. Hyppyseminaari viikonloppu silloin joskus helmikuussa olis ollut samaisessa paikassa, silloin tuli se kennelyskä ja nyt juoksut.

Luonnetestiin on enää reilu kaksi viikkoa, hieman jo jännittää. Toukokuussa on Tampere kv ja Yacatis kennelpäivä samana viikonloppuna. Agikisojakin on ohjelmassa juoksujen jälkeen vaikka ja missä.

Muistoja

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus



On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä



On vapautta valvoa kesäisiä öitä
Ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä



Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus



On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä



On vapautta vaistota viesti suudelmasta
Ja olla kuin kaipua aina jatkumasta
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä



Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus



Elias Hämäläinen - Maailma on kaunis

Ilmeisesti alun perin tämän on esittänyt Irwin Goodman, mutta Eliaksen tulkinta on vaan niin paljon parempi.

Joskus jotain hyvääkin

Yskä tarttui, kuten arvata saatoin, myös Miniin. Se tosin on ollut hyvin lievänä ja ei se oikeastaan enää yski ollenkaan. Kyra ei enää tänään ole, ainakaan minun kuullen, yskinyt ollenkaan. Mutta Mersu yskii vieläkin. Ulos mentäessä ja herätessä yskii eniten. Mersu varmasti nauttii, kun sen ei nyt tartte mennä tuonne pakkaseen ulos kuin käymään tarpeillaan.

Tänään sain Kennelliitolta kauan odotetun kirjeen, jossa luki näin FCI on hyväksynyt teille kennelnimen SUKLAATASSUN. Ensimmäinen, ja samalla se parhain, vaihtoehto hyväksyttiin.
Meillä siis vipeltää joskus tulevaisuudessa suklaisia tassuja :)

Huonoa tuuria

Huomenna olis ollut hyppyseminaarin ensimmäinen päivä, mutta me ei olla sinne menossa.. :( Jaa miksikö? No siksi koska mun tuurilla on aina joko minä tai koira kipeänä, kun olis jotain kivaa tekemistä. Tällä kertaa se on koira mikä sairastui.
Viime sunnuntai aamuna heräsin siihen, kun Kyra yski muutamia kertoja. Luulin, ja toivoin sen vain saaneen kurkkuunsa jotain mikä pisti yskimään. Mutta iltaan mennessä yskiminen vain yltyi ja seuraavana yönä meijän talossa ei varmaankaan kukaan nukkunut kun pikkukeepie yski ja kakoi limaa. Yritti etsiä hyvää nukkuma-asentoa, mutta ei siinä onnistunut. Aamuruoka ei oikein maistunut ja juominenkin oli vähän hankalaa. Kurkku oli varmasti kipeä. Soittelin eläinlääkärille ja diaknoosi kertomieni oireiden perusteella kennelyskä. Noin kahden viikon totaali lepo oli lääkärin ohjeet. Oli kamalaa kuunnella ja katsella toisen vaan yskivän ja olevan selvästi jotenkin kipeä.
Ruoaksi tein Kyralle riisi-jauhelihavelliä ja se maistui erittäin hyvin, myös chihut olisivat halunneet sitä herkkua. Ulos mentäessä yskiminen vain yltyi, eikä pakkanen sitä auttanut yhtään. Kyra saikin mun luvalla tehdä asiansa ihan tohon talon nurkalle, ehkä on jotain hyötyä asua rivitalon päädyssä kaukana muista asukkaista.
Ma-ti väliseksi yöksi annoin Kyralle yskänlääkettä ja se yö menikin paremmin, ilman yskimisiä ei tosin selvitty. Tiistai ja keskiviikko menivät vielä yskien ja limaa kakoen, ja Kyra vain nukkui. Mutta torstaina alkoi tauti pikkuhiljaa hellittää ja Kyra toi mulle lelun ensimmäisen kerran neljään päivään, se halus leikkiä! :) Leikkiminen tosin sai sen heti taas yskimään. Kyra on siis eilisestä asti ollut periaatteessa oma iloinen itsensä, pieniä yskän kohtauksia se toki saa vielä jos riehuminen yltyy liian rajuksi. Vielä pitäisi osata olla paikoillaan, mutta kertokaa mulle miten se kerrotaan kelpielle jolla on ylipaljon energiaa.. Sitä energiaa ollaan yritetty purkaa kaikenlaisilla rauhallisilla tempuilla jne..
Juuri tätä kirjoittaessa kuuntelen, kun Mersu yskii.. Meneeköhän tämä nyt sitten kaikki koirat läpi? Ollaankin sitten ainakin tämä loppu kuukausi treeni/kisatauolla.

Vuoden ekat kisat

Vuoden ensimmäiset agilitykisat Kyran kanssa oli tammikuun 16 päivä Lempäälässä SDP-hallilla. Hieno paikka, mäkin haluun tollasen meijän seuralle.. Se ei valitettavasti taida koskaan toteutua..
Mutta itse kisoihin. Kaksi agirataa ja kaksi hylkyä. Radat oli tosi kivoja ja koira kulki juuri sinne mihin ohjasin, virheet eli ne hylkäykset tulivat rimojen alituksesta. Ensimmäisellä radalla alitti An edessä olleen hypyn ja oli jo kerennyt sinne Alle ennenkuin itse asian sisäistin. Toisella radalla alitti heti ensimmäisen aidan ja juoksi suoraan pussiin. Rimat oli 60 cm ja sitä korkeutta ei olla hirveesti treeneissä hypitty, että tais olla pitkästä aikaa "liian" korkeat hypyt.. Kyra on hitusen epävarma hypyillä silloin kun rimat ovat 60 tai 65 cm, 55 cm hyppää aina. Hyppytyylikään ei ole mitenkään kaunis...

Vuoden toiset agikisat samaisen koiruuden kanssa oli 5.2 Lempäälässä Tamskin koiratallilla. Radat oli ihan älyhelpot: suoraa, suoraa ja suoraa. Sai oikeasti juosta. Ensimmäiseltä hyppy radalta viitonen, kun joku ei vaan ikinä opi, ettei sinne kepeille tartte itse mennä säätämään. Ohjasin siis Kyran taas väärään väliin kepeillä. Toisella agiradalla kepit loistavat ja muutenkin ihan jees menoa, mutta en hoksannut sanoa Kyralle yhdessä kohdassa mitään ja näin koira hyppäsi edessä olevan väärän hypyn kun olisi pitänyt kääntyä oikealle renkaalle. Että siitä jälleen hylky.

Agia ollaan nyt treenailtu kaksi kertaa viikossa, torstaisin Kana-areenalla ja sunnuntaisin Ruoveden ratsutallin maneesissa. Ensi viikonloppuna suunnataan Turkuun hyppyseminaariin Kyran kanssa, sieltä toivottavasti saadaan hyviä neuvoja ja ohjausta hyppytekniikan parantamiseen.