Sunnuntaina 28.4 oltiin Seinäjoella agilitykisoissa Minin kanssa. Siellä oli kaksi agilityrataa ja yksi hyppäri, tuomarina Minna Räsänen ja tuomariharjoittelijana agiradoilla Tomas Berglund. Kaikki radat olivat oikein mukavia, eivät mitään kauhean vaikeita. Kummallakin agilityradoilla ohjaajan mokien takia tuloksena hylkäytyminen. Jälleen ohjaaja olettaa eikä ohjaa.. Koskahan sitä oppisi?!
Hyppärille saatiin, pienistä ongelmista huolimatta, ihan hyvä fiilis ja täysiä vedettiin nollalla maaliin, mutta muutama sekuntti yliaikaa. Mini menee jo nyt mielestäni todella lujaa radalla, mutta uskon silti noiden muutamien sekuntien olevan kirittävissä.
Noista "pienistä" ongelmista kirjoitan joskus lisää ihan omassa postauksessa..
1.5 oli Virroilla vappurieha ja siellä oli hevoskatrilliesitys sekä agilitynäytös. Ne kaksi puoliveristä ja kaksi suomenhevosta olivat kertakaikkiaan älyttömän upeita! Heppailukuume senkun vain kasvoi entisestään. Olen ollut parisen vuotta ilman hevosia ja tällä hetkellä mieli takaisin hepan selkään on erittäin kova ja tuo näytös ei ainakaan laannuttanut sitä yhtään. Ongelma, tai hidaste ratsastustunnin varaamiseen on se ettei minulla ole kenkiä. Vanhat ovat ihan rikki ja uusia en ole vielä saanut ostettua.
Agilitynäytöksessä Mini näytti miten pikkumusta kiitää loistavasti esteiden yli ja Kyra näytti mitä tapahtuu kun hallinta katoaa ohjaajan ja koiran väliltä.. :)
Kyra meni tosiaan sinne mihin nenä näytti välittämättä tuontaivaallista mun sanomisistani, eli putkeenputkeenputkeen.
4. toukokuuta 2013
27. huhtikuuta 2013
Tokoura korkattu
"Palataan asiaan viimeistään ensi viikon keskiviikkona, jos on jotain julkaisukelpoista kerrottavaa...
"
Keskiviikko oli ja meni jo mutta todellakin on julkaisukelpoista kerrottavaa tiistaisesta tapahtumasta! Se oli kiireinen, jännittävä ja melko pitkä päivä. Päivä alkoi kuudelta ja päättyi työpäivän ja möllitokokokeen jälkeen vasta puoli kaksitoista yöllä. Tosin nukkumattia joutui hetken odottamaan, kun ajatukset oli niin upeassa keepiessä <3
Ilmoitin Kyran siis Nokialle möllitokokokeeseen viime viikon keskiviikkona. Siitä alkoi tehokas mutta rento treeniviikko. Joka päivä tehtiin jotain pientä.
Toisena päivänä seuraamisen paikka pysyi erittäin hyvänä koko ajan, toisena päivänä taas edisti tai jätätti ihan sikana. Yhtenä päivänä ei pysynyt liikkeestä seisomisessa paikoillaan ja ennakoi perusasennon. Toisena päivänä seisoi paikoillaan kuin tatti, mutta ennakoi silti perusasennon.
Hyppyestettä Kyra ei ollut nähnyt kolmeen kuukauteen, ja silloinkin oltiin tehty vain namialustan avulla pelkkää hyppyä. Viime viikolla tehtiin hyppyä ensimmäisen kerran kokonaisena liikkeenä (namialustan kanssa) ja muutaman kerran pysyi jopa paikoillaan kun tulin viereen, ennakoiden taas perusasennon.
Sunnuntaina tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä kaikki alokasluokan liikkeet (hyppyä lukuunottamatta) putkeen.
Että oikein luottavaisin mielin lähdettiin kohti Nokiaa :) Tavoitteet oli oikeastaan vain mennä katsomaan koetilanne ja miten koira ja ohjaaja käyttäytyy kisatilanteessa.
Olen aloittanut kisaamisen agilityssä vuonna 2008 ja koskaan ei ole jännittänyt niin paljon kuin tiistaina. Ehkä eniten jännitti se osaako itse tehdä kokeessa asiat oikein. En ollut aikaisemmin käynyt edes katsomassa tokokoetta, nähnyt vain youtuben videoita. Onneksi AVO ja ALO luokat aloittivat niin ehti vähän kyylätä miten siellä kehässä toimitaan ;)
Tosiaan mentiin Kyran kanssa mölliluokkaan missä oli siis alokasluokan liikkeet, helpotuksena paikka makuu 1 minuutti koirat kykettynä ja liikkeiden välissä sai palkata ilman pistevähennyksiä.
1. Luoksepäästävyys 10 Hieman Kyran teki mieli mennä katsomaan kuka ihana ihminen tulee häntä katsomaan, mutta tyytyi vain nuolaisemaan kättä.
2. Paikalla makaaminen kytkettynä 10 Meidän vieressä oleva koira oli hieman rauhaton ja Kyran mielestä se oli hieman ahdistavaa, kun toinen yrittää keskittyä annettuun tehtävään niin toinen vaan häslää vieressä. Pysyi kuiteskin hyvin paikoillaan.
3. Seuraaminen kytkettynä 10 Täydellinen paikka, täydelliset käännökset, eli ei korjattavaa. Ohjaaja vain opettelee käännökset niin ettei törmää koiraan..
4. Seuraaminen taluttimetta 9,5 Oikealle käännöksissä Kyra lähti vähän seilailemaan, mutta muuten erittäin hyvin.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 Maahanmeno saisi olla hitusen nopeampi,muuten täydellinen
6. Luoksetulo 5 Nousi seisomaan heti sen jälkeen kun lähdin itse liikkeelle, pysyi kyllä paikoillaan. Se ei ole piiiitkäään aikaan noussut tuossa vaiheessa seisomaan vaan jäänyt kiltisti istumaan. En tiedä ottiko vähän painetta, siitä kun itse jännitin aikalailla, kun luoksetulonkin tuli ravissa. Mutta perusasenton tuli suoraan! Useasti luoksetulon jälkeen tulee vinoon perusasentoon.
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 Pysähtyi joo ihan jees, mutta hiippaili muutaman askeleen sen jälkeen perään. Perusasentoa ei ennakoinut vaan odotti käskyn.
8. Estehyppy 8 Tätä pelkäsin ja olin jo valmis auttamaan, mutta eipä tarvinnut! Hyppäsi esteen käskystä, pysähtyi seiso käskystä, mutta kun olin siirtymässä esteen toiselle puolelle lähti Kyra myös liikkeelle = toinen seiso käsky ja liikkeen suoritus loppuun ihan kohtalaisesti. Ei ennakoinut taaskaan perusasentoa.
9. Kokonaisvaikutus 10 Tuomarin mukaan tasaisen varmaa työskentelyä.
Yhteensä 175 pistettä. 1 palkinto. Sijoitus toinen seitsemän koiran luokassa.
Ai että olin erittäin tyytyväinen taitavaan kelpiin <3
Koepaikka oli samassa paikassa missä ollaan aikaisemmin käyty agilitykisoissa. Autosta ulos tullessaan Kyra veti fiilikset ihan kattoon ja ajattelin ettei tästä tuu mitään kun se on liian korkeessa vireessä. Mentiin ensimmäistä kertaa kentälle, etsi Kyra ihan selkeesti agilityesteitä ja todettuaan kentän tyhjäksi rauhoittui ihan selkeesti.
Kyra oli koko kokeen ajan tasaisen varma ja rauhallinen oma itsensä. Toisinaan mua vähän äsyttää sen tasainen käyttäytyminen, mä toivoisin että siinä olis vähän enemmän sähäkkyyttä. Mutta täydellinen se on juuri tuollaisena kuin se on <3
Kuvaton postaus, koska blogger ei halua ladata kuvia...
Keskiviikko oli ja meni jo mutta todellakin on julkaisukelpoista kerrottavaa tiistaisesta tapahtumasta! Se oli kiireinen, jännittävä ja melko pitkä päivä. Päivä alkoi kuudelta ja päättyi työpäivän ja möllitokokokeen jälkeen vasta puoli kaksitoista yöllä. Tosin nukkumattia joutui hetken odottamaan, kun ajatukset oli niin upeassa keepiessä <3
Ilmoitin Kyran siis Nokialle möllitokokokeeseen viime viikon keskiviikkona. Siitä alkoi tehokas mutta rento treeniviikko. Joka päivä tehtiin jotain pientä.
Toisena päivänä seuraamisen paikka pysyi erittäin hyvänä koko ajan, toisena päivänä taas edisti tai jätätti ihan sikana. Yhtenä päivänä ei pysynyt liikkeestä seisomisessa paikoillaan ja ennakoi perusasennon. Toisena päivänä seisoi paikoillaan kuin tatti, mutta ennakoi silti perusasennon.
Hyppyestettä Kyra ei ollut nähnyt kolmeen kuukauteen, ja silloinkin oltiin tehty vain namialustan avulla pelkkää hyppyä. Viime viikolla tehtiin hyppyä ensimmäisen kerran kokonaisena liikkeenä (namialustan kanssa) ja muutaman kerran pysyi jopa paikoillaan kun tulin viereen, ennakoiden taas perusasennon.
Sunnuntaina tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä kaikki alokasluokan liikkeet (hyppyä lukuunottamatta) putkeen.
Että oikein luottavaisin mielin lähdettiin kohti Nokiaa :) Tavoitteet oli oikeastaan vain mennä katsomaan koetilanne ja miten koira ja ohjaaja käyttäytyy kisatilanteessa.
Olen aloittanut kisaamisen agilityssä vuonna 2008 ja koskaan ei ole jännittänyt niin paljon kuin tiistaina. Ehkä eniten jännitti se osaako itse tehdä kokeessa asiat oikein. En ollut aikaisemmin käynyt edes katsomassa tokokoetta, nähnyt vain youtuben videoita. Onneksi AVO ja ALO luokat aloittivat niin ehti vähän kyylätä miten siellä kehässä toimitaan ;)
Tosiaan mentiin Kyran kanssa mölliluokkaan missä oli siis alokasluokan liikkeet, helpotuksena paikka makuu 1 minuutti koirat kykettynä ja liikkeiden välissä sai palkata ilman pistevähennyksiä.
1. Luoksepäästävyys 10 Hieman Kyran teki mieli mennä katsomaan kuka ihana ihminen tulee häntä katsomaan, mutta tyytyi vain nuolaisemaan kättä.
2. Paikalla makaaminen kytkettynä 10 Meidän vieressä oleva koira oli hieman rauhaton ja Kyran mielestä se oli hieman ahdistavaa, kun toinen yrittää keskittyä annettuun tehtävään niin toinen vaan häslää vieressä. Pysyi kuiteskin hyvin paikoillaan.
3. Seuraaminen kytkettynä 10 Täydellinen paikka, täydelliset käännökset, eli ei korjattavaa. Ohjaaja vain opettelee käännökset niin ettei törmää koiraan..
4. Seuraaminen taluttimetta 9,5 Oikealle käännöksissä Kyra lähti vähän seilailemaan, mutta muuten erittäin hyvin.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 Maahanmeno saisi olla hitusen nopeampi,muuten täydellinen
6. Luoksetulo 5 Nousi seisomaan heti sen jälkeen kun lähdin itse liikkeelle, pysyi kyllä paikoillaan. Se ei ole piiiitkäään aikaan noussut tuossa vaiheessa seisomaan vaan jäänyt kiltisti istumaan. En tiedä ottiko vähän painetta, siitä kun itse jännitin aikalailla, kun luoksetulonkin tuli ravissa. Mutta perusasenton tuli suoraan! Useasti luoksetulon jälkeen tulee vinoon perusasentoon.
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 Pysähtyi joo ihan jees, mutta hiippaili muutaman askeleen sen jälkeen perään. Perusasentoa ei ennakoinut vaan odotti käskyn.
8. Estehyppy 8 Tätä pelkäsin ja olin jo valmis auttamaan, mutta eipä tarvinnut! Hyppäsi esteen käskystä, pysähtyi seiso käskystä, mutta kun olin siirtymässä esteen toiselle puolelle lähti Kyra myös liikkeelle = toinen seiso käsky ja liikkeen suoritus loppuun ihan kohtalaisesti. Ei ennakoinut taaskaan perusasentoa.
9. Kokonaisvaikutus 10 Tuomarin mukaan tasaisen varmaa työskentelyä.
Yhteensä 175 pistettä. 1 palkinto. Sijoitus toinen seitsemän koiran luokassa.
Ai että olin erittäin tyytyväinen taitavaan kelpiin <3
Koepaikka oli samassa paikassa missä ollaan aikaisemmin käyty agilitykisoissa. Autosta ulos tullessaan Kyra veti fiilikset ihan kattoon ja ajattelin ettei tästä tuu mitään kun se on liian korkeessa vireessä. Mentiin ensimmäistä kertaa kentälle, etsi Kyra ihan selkeesti agilityesteitä ja todettuaan kentän tyhjäksi rauhoittui ihan selkeesti.
Kyra oli koko kokeen ajan tasaisen varma ja rauhallinen oma itsensä. Toisinaan mua vähän äsyttää sen tasainen käyttäytyminen, mä toivoisin että siinä olis vähän enemmän sähäkkyyttä. Mutta täydellinen se on juuri tuollaisena kuin se on <3
Kuvaton postaus, koska blogger ei halua ladata kuvia...
17. huhtikuuta 2013
APUAAAAA!
Nyt se tuli tehtyä. Enää ei voi perääntyä, tai voi mutta siinä menettää 10 euroa, bensat toki säästyis jos ei mene... Mutta me ei peräännytä, vaan mennään kohti uusia pettymyksiä vai mitenkä se menikään ;)
Paniikki iskee just nyt! Siihen on enää kuusi päivää! Ei vaan, kyllä me osataan, ainakin jotain :)
Palataan asiaan viimeistään ensi viikon keskiviikkona, jos on jotain julkaisukelpoista kerrottavaa...
Paniikki iskee just nyt! Siihen on enää kuusi päivää! Ei vaan, kyllä me osataan, ainakin jotain :)
Palataan asiaan viimeistään ensi viikon keskiviikkona, jos on jotain julkaisukelpoista kerrottavaa...
5. huhtikuuta 2013
Pääsiäinen Turussa
Palataan pari viikkoa takaperin ja kerrataan sen viikon treeneistä hieman. Olin siis ilmoittanut Minin silloin torstaina Liedon pääsiäiskisoihin ja perjantaina lähdettiin Minin ja Kyran kanssa kolmistaan Kana-areenalle treenaamaan. Tarkoituksena oli pitää Minille tekniikkatreeniä pienellä ripauksella keppireeniä ja Kyran kanssa hieman tokoa siinä välissä kun Mini huilaa. Mutta toisin kävi: Mini treenasi ehkä 10 min ja Kyra 50 min.. Mini oli vaisu, hidas.. Vain suoran jonka päässä oli nami se meni lujaa, muttei sitäkään täysiä. Takaa kierrot se ravasi.. Joten totesin hyvin pian etten sen kanssa tee yhtään mitään tällä kertaa.
Mini oli edellisten juoksujen jälkeen tismalleen samanlainen, sillä on vissiin joku juoksun jälkeinen masennustila tai jotain.. Tai kuvittelee odottavansa penneleitä.
Hieman kadutti kun sen niin moneen starttiin ilmoitin, jos kaikki menee ihan hukkaan. Pitkäperjantaina meidän ei edes pitänyt mennä enää treeneihin, mutta edellis viikon surkeasti menneiden treenien takia lähdin katsomaan mitä tällä kertaa tapahtuu. Ja kyllä kannatti! Treenit nosti fiilistä kisaviikonlopun osalta huimasti. Tehtiin ihan vaan pikku juttuja: kontakteja, keppejä ja muutamia aitoja yksittäisenä. Mini oli oma, reipas itsensä.
Perjantain treeneistä oltiin kotona noin klo 23.00 ja kello soi aamulla klo 4.44... Jälleen ajattelin että oliko järkeä ilmoittautua kisoihin Lietoon asti.. No ei muuta kuin chihut autoon ja klo 5.30 nokka kohti Lietoa.
Kyran vein jo torstaina isänsä ja serkkunsa luokse kyläilemään. Kiitos vaan Sari kun sen teille otit :) Ja me chihujen kanssa vietettiin laatuaikaa melkein neljä vuorokautta. Oli varsin outoa olla kahden pikkusen kanssa, ilman tuota suklaanruskeaa pusukonetta.
Navinaattorin ohjeita noudattamalla pyörittäisiin varmasti vieläkin jossain Turun perämetsissä. Pienesti siis eksyttiin matkalla (noudatin kiltisti navin ohjeita, enkä kylttejä jotka olis opastanut meidät varmasti ajoissa paikalle..) ja siksi oltiin puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Kävin heti ilmoittautumassa ja siitä nopsaa käytin koirat pikaisesti ulkona ja suoraan rataantutustumiseen. Onneksi minejä oli ilmoitettu reilu 40 koirakkoa ja meidän lähtönumero osui sinne 10 viimeisen lähtijän paikkeille joten ehdin lämmitellä Minin vasta rataantutustumisen jälkeen.
Tsaun kisoissa oli tarjolla 4 starttia ja me oltiin niissä kaikissa. Jännitin hieman sitä kuinka chihu jaksaa juosta neljä rataa päivässä, mutta eipä tuo tuottanut mitään ongelmaa.
Lyhyesti voinee todeta kaikista radoista sen että koira oli aivan superloistava, mutta ohjaaja menee ja pilaa kaiken, siis aivan kaiken.
Mini oli kisapaikalla iloinen, itsevarma hössöttäjä <3 Ja sama meno jatkui radalla. Se meni täysiä, hienosti, upeasti.... Ohjaajan takia tuloslista näyttää tältä HYL, HYL, HYL ja 7,35
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lauantain ratoihin. Se että Minillä oli hauskaa riittää mulle.
Ratojen jälkeen käytiin reilun puolen tunnin jäähdyttelylenkillä ja sen jälkeen suunnattiin hotellille. Iloinen yllätys oli se että koirat saivat sieltä omat herkkupussukat (niiden arvo oli muuten reilusti yli sen minkä koirista maksoin). Pitkän päivän jälkeen mentiin nukkumaan jo ennen ysiä ja nukkumattia ei juurikaan tarvinnut odottaa. Chihut tosin pöhisi vähän väliä käytävältä kuuluville äänille... Aamusta tarkistin heti sen onko puhelimeni muuttanut kellonajan automaattisesti kesäaikaan, olihan se eikä siis myöhästytty toisena päivänä :)
Sunnuntaina suunnattiin ATT:n hallille. Ja tällä kertaa en edes ottanut navia esille vaan mentiin vanhanaikaisesti opastekylttejä seuraamalla. Perille päästiin hyvissä ajoin, käytiin kunnon lämmittelylenkillä ja vein häkin halliin sisälle. Minejä oli ilmoitettu yli 50 koirakkoa ja onneksi kaikki kolme rataa mentiin peräkkäin. Rataantutustumiset tehtiin kahdessa erässä ja me oltiin lähtönumerolla 8 ensimmäisessä erässä ja hyvä niin. Olin unohtanut namit autoon ja ehdin hyvin hakemaan ne ennen meidän vuoroa.
Koira oli edelleen aivan loistava, mutta ohjaaja pilaa jälleen kaiken. Miten voi olla niin idiootti että tekee samat virheet heti seuraavana päivänä??! Mini oli kyllä selkeästi väsynyt, varsinkin viimeisen radan 35 cm hyppyjen takaakierrot tuottivat selkeästi hankaluuksia. Väsymyksestä huolimatta pikkumusta meni niin hienosti, se teki parhaansa ja oli aivan loistava kisakaveri. Tuloslista näyttää sunnuntain osalta tältä: HYL, HYL ja 11,94.
Kokonaisuudessaan jäi hyvät fiilikset viikonlopun starteista. Mini on nykyään niin ihana kisapaikalla. Vähän toki jännittää jos joku vieras koira tulee liian lähelle, mutta ei se enää niin paniikkiin mene mitä esim. viime syksynä. Nyt me jäädään hetkeksi aikaa treeni/kisatauolle ja katotaan sitten loppu kuusta kisoja uudestaan.
Mini oli edellisten juoksujen jälkeen tismalleen samanlainen, sillä on vissiin joku juoksun jälkeinen masennustila tai jotain.. Tai kuvittelee odottavansa penneleitä.
Hieman kadutti kun sen niin moneen starttiin ilmoitin, jos kaikki menee ihan hukkaan. Pitkäperjantaina meidän ei edes pitänyt mennä enää treeneihin, mutta edellis viikon surkeasti menneiden treenien takia lähdin katsomaan mitä tällä kertaa tapahtuu. Ja kyllä kannatti! Treenit nosti fiilistä kisaviikonlopun osalta huimasti. Tehtiin ihan vaan pikku juttuja: kontakteja, keppejä ja muutamia aitoja yksittäisenä. Mini oli oma, reipas itsensä.
Perjantain treeneistä oltiin kotona noin klo 23.00 ja kello soi aamulla klo 4.44... Jälleen ajattelin että oliko järkeä ilmoittautua kisoihin Lietoon asti.. No ei muuta kuin chihut autoon ja klo 5.30 nokka kohti Lietoa.
Kyran vein jo torstaina isänsä ja serkkunsa luokse kyläilemään. Kiitos vaan Sari kun sen teille otit :) Ja me chihujen kanssa vietettiin laatuaikaa melkein neljä vuorokautta. Oli varsin outoa olla kahden pikkusen kanssa, ilman tuota suklaanruskeaa pusukonetta.
Navinaattorin ohjeita noudattamalla pyörittäisiin varmasti vieläkin jossain Turun perämetsissä. Pienesti siis eksyttiin matkalla (noudatin kiltisti navin ohjeita, enkä kylttejä jotka olis opastanut meidät varmasti ajoissa paikalle..) ja siksi oltiin puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Kävin heti ilmoittautumassa ja siitä nopsaa käytin koirat pikaisesti ulkona ja suoraan rataantutustumiseen. Onneksi minejä oli ilmoitettu reilu 40 koirakkoa ja meidän lähtönumero osui sinne 10 viimeisen lähtijän paikkeille joten ehdin lämmitellä Minin vasta rataantutustumisen jälkeen.
Tsaun kisoissa oli tarjolla 4 starttia ja me oltiin niissä kaikissa. Jännitin hieman sitä kuinka chihu jaksaa juosta neljä rataa päivässä, mutta eipä tuo tuottanut mitään ongelmaa.
Lyhyesti voinee todeta kaikista radoista sen että koira oli aivan superloistava, mutta ohjaaja menee ja pilaa kaiken, siis aivan kaiken.
Mini oli kisapaikalla iloinen, itsevarma hössöttäjä <3 Ja sama meno jatkui radalla. Se meni täysiä, hienosti, upeasti.... Ohjaajan takia tuloslista näyttää tältä HYL, HYL, HYL ja 7,35
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lauantain ratoihin. Se että Minillä oli hauskaa riittää mulle.
Ratojen jälkeen käytiin reilun puolen tunnin jäähdyttelylenkillä ja sen jälkeen suunnattiin hotellille. Iloinen yllätys oli se että koirat saivat sieltä omat herkkupussukat (niiden arvo oli muuten reilusti yli sen minkä koirista maksoin). Pitkän päivän jälkeen mentiin nukkumaan jo ennen ysiä ja nukkumattia ei juurikaan tarvinnut odottaa. Chihut tosin pöhisi vähän väliä käytävältä kuuluville äänille... Aamusta tarkistin heti sen onko puhelimeni muuttanut kellonajan automaattisesti kesäaikaan, olihan se eikä siis myöhästytty toisena päivänä :)
Sunnuntaina suunnattiin ATT:n hallille. Ja tällä kertaa en edes ottanut navia esille vaan mentiin vanhanaikaisesti opastekylttejä seuraamalla. Perille päästiin hyvissä ajoin, käytiin kunnon lämmittelylenkillä ja vein häkin halliin sisälle. Minejä oli ilmoitettu yli 50 koirakkoa ja onneksi kaikki kolme rataa mentiin peräkkäin. Rataantutustumiset tehtiin kahdessa erässä ja me oltiin lähtönumerolla 8 ensimmäisessä erässä ja hyvä niin. Olin unohtanut namit autoon ja ehdin hyvin hakemaan ne ennen meidän vuoroa.
Koira oli edelleen aivan loistava, mutta ohjaaja pilaa jälleen kaiken. Miten voi olla niin idiootti että tekee samat virheet heti seuraavana päivänä??! Mini oli kyllä selkeästi väsynyt, varsinkin viimeisen radan 35 cm hyppyjen takaakierrot tuottivat selkeästi hankaluuksia. Väsymyksestä huolimatta pikkumusta meni niin hienosti, se teki parhaansa ja oli aivan loistava kisakaveri. Tuloslista näyttää sunnuntain osalta tältä: HYL, HYL ja 11,94.
Kokonaisuudessaan jäi hyvät fiilikset viikonlopun starteista. Mini on nykyään niin ihana kisapaikalla. Vähän toki jännittää jos joku vieras koira tulee liian lähelle, mutta ei se enää niin paniikkiin mene mitä esim. viime syksynä. Nyt me jäädään hetkeksi aikaa treeni/kisatauolle ja katotaan sitten loppu kuusta kisoja uudestaan.
Ohjaajalle kolme muistisääntöä:
1. Opettele noudattamaan niitä ohjaus valintoja mitkä olet tehnyt rataantutustumisessa
2. Älä koskaan, ikinä, milloinkaan oleta vaan ohjaa loppuun asti
3. Älä juokse päin esteitä, siitä seuraa vain turha hylkäytyminen
22. maaliskuuta 2013
Mini tulee taloon
Tässä viikkojen aikana on jälleen tapahtunut vaikka mitä. Sekä Minin agilitytreenit että Kyran tokotreenit ovat menneet ihan älyloistavasti viime aikoina. Minin kanssa ollaan keskitetty lähinnä keppeihin ja kontakteihin. Kepeillä ollaan reenattu aloitus kulmia ja huomasin että Mini hakee aloituksen parhaiten mistä kulmasta tahansa siltä ns. oikealta puolelta. "Väärällä puolella" tarvitsee vielä apua aloitukseen. Hyvin se siellä kepeillä pysyy ja tekee yleensä kepit loppuun asti vaikka menisin itse kunnolla karkuun.
Kontakteille otin avuksi pituuden kulmakepit ja laitoin ne puomin alastulon/nousun reunaan. Minin on siis tarkoitus oppia niiden avulla nousta oikeassa kulmassa puomille ja tulla oikein puomilta alas. En sitten tiedä onko niistä mitään hyötyä, mutta ainakin niiden avulla tekee oikein hienoja kontakteja :)
Kyra, miun hieno ja loistava tokokeepie, on oikeasti nyt tehnyt niin hienoo työtä treeneissä. Toki mikään ei ole koskaan täydellistä, mutta tällä hetkellä kaikki alokas luoka liikkeet onnistuvat. Kovasti tekisi mieli ilmoittautua johonkin kokeeseen, mutta en tiedä silti uskaltaako. Pitää varmaan vielä hetki jaksaa treenata ja opetella myös se palkkaamattomuus sekä pitää enemmän koeomaisia treenejä. Kyllä me sinne kokeisiin vielä päästään, turhaa sinne on mennä toteamaan ettei olla vielä kisavalmiita...
Otsikkoon viitaten Mini tuli tänään viiden päivän kyläily reissulta kotiin. Se oli Heidillä, toisella omistajallaan, käymässä, kun lähdettiin lauantaina Nokialle kummipoikaani katsomaan. Tänään hain sen takaisin tänne kotiin ja kivaa oli kuulemma ollut. Nyt Mini nukkuu ja kerää voimia huomisiin agilitytreeneihin.
Sen on kyllä huomannut että yksi on ollut laumasta pois. Täällä on ollut viisi päivää niin (ihanan) rauhallista, tai on täällä vieläkin kun Mini nukkuu rankan reissun jälkeen ;) Enää viikonloppuna rauhallisuudesta ei ole tietoakaan vaan ihana aktiivinen pikkuchihu on täällä taas <3 Mini on se meidän laumasta joka aloittaa leikin, riehumisen, rälläämisen, häsläämisen... Ei mielestäni mikään tyypillinen chihuahua, mutta minä tykkään.
Mitähän te lukijat teette Pääsiäisenä? Me mennään koko lauman kanssa Lietoon. Luvassa kaksi päivää ja seitsemän starttia agilityä ja hotelliyö. Huippua!
Kontakteille otin avuksi pituuden kulmakepit ja laitoin ne puomin alastulon/nousun reunaan. Minin on siis tarkoitus oppia niiden avulla nousta oikeassa kulmassa puomille ja tulla oikein puomilta alas. En sitten tiedä onko niistä mitään hyötyä, mutta ainakin niiden avulla tekee oikein hienoja kontakteja :)
Kyra, miun hieno ja loistava tokokeepie, on oikeasti nyt tehnyt niin hienoo työtä treeneissä. Toki mikään ei ole koskaan täydellistä, mutta tällä hetkellä kaikki alokas luoka liikkeet onnistuvat. Kovasti tekisi mieli ilmoittautua johonkin kokeeseen, mutta en tiedä silti uskaltaako. Pitää varmaan vielä hetki jaksaa treenata ja opetella myös se palkkaamattomuus sekä pitää enemmän koeomaisia treenejä. Kyllä me sinne kokeisiin vielä päästään, turhaa sinne on mennä toteamaan ettei olla vielä kisavalmiita...
Otsikkoon viitaten Mini tuli tänään viiden päivän kyläily reissulta kotiin. Se oli Heidillä, toisella omistajallaan, käymässä, kun lähdettiin lauantaina Nokialle kummipoikaani katsomaan. Tänään hain sen takaisin tänne kotiin ja kivaa oli kuulemma ollut. Nyt Mini nukkuu ja kerää voimia huomisiin agilitytreeneihin.
Sen on kyllä huomannut että yksi on ollut laumasta pois. Täällä on ollut viisi päivää niin (ihanan) rauhallista, tai on täällä vieläkin kun Mini nukkuu rankan reissun jälkeen ;) Enää viikonloppuna rauhallisuudesta ei ole tietoakaan vaan ihana aktiivinen pikkuchihu on täällä taas <3 Mini on se meidän laumasta joka aloittaa leikin, riehumisen, rälläämisen, häsläämisen... Ei mielestäni mikään tyypillinen chihuahua, mutta minä tykkään.
Mitähän te lukijat teette Pääsiäisenä? Me mennään koko lauman kanssa Lietoon. Luvassa kaksi päivää ja seitsemän starttia agilityä ja hotelliyö. Huippua!
9. maaliskuuta 2013
Operaatio hihnakäytös, osa 2
Nyt on kulunut parisen kuukautta siitä kun tein lupauksen parantaa koirien hihnakäytöstä. Tosin Kyran kohdalla ilmeisesti juoksut sekoittivat keepien pään ja hihnakäytös koki pienen takapakin tuossa kuukausi sitten.Kyra oli pikkuhiljaa ymmärtämässä miten siinä hihnassa tulee kulkea, mutta juoksujen alettua tuntui että kaikki opítut asiat unohtuivat.
Juoksujen aiheuttamasta takapakista huolimatta Kyran käytös on muuttunut kaikista eniten. Pysähtely aina keepien vetäessä on tuottanut siis tulosta. Alkulenkistä yrittää edelleen vetää ja innoissaan unohtaa kävellä nätisti. Huomaa kyllä, että se haluaisi kävellä nätisti mutta energiaa on vähän liikaa. Kyra kävelee alku matkasta hyvin jännittyneesti ja välillä yrittää syöksyä eteenpäin jos vaikka saisi sittenkin vetää. Muutaman kilometrin jälkeen rauhoittuu ja alkaa kävellä vetämättä ja rennosti hihnassa, ottaa välillä kontaktia ja on oikein mukavaa lenkkiseuraa.
Koirien ohitus on vielä vähän hankalaa, tai ei se hankalaa ole. Se vain vaatii vielä vähän treeniä :) Jos ollaan Kyran kanssa kahdestaan lenkillä, on Kyra oikein ihana. Se ottaa hyvin kontaktia ja pitää sen hyvin vaikka toinen koira haukkuisi vieressä. Chihujen seurassa tyhmyys tiivistyy ja Kyran käytös toisten koirien seurassa on hieman huonompaa. Mersu haukkuu, tai oikeastaan pöhisee ja mörisee toisille koirille. Mini saattaa joskus sanoa muutaman kerran hau, jos vieras koira tulee liian lähelle. Chihujen käytöksen takia myös Kyran tekee mieli katsoa toista koiraa ja siten yrittää vetää. Kyra ottaa kyllä välillä kontaktia ja kävelee pieniä hetkiä nätisti, mutta ei ihan niin nätisti kun ilman chihuja... Mutta suunta on oikea :)
Meitä vastaan tuli tässä jokunen viikko sitten eräs henkilö pyrenneittenkoiran(?) pennun, noin 5kk, kanssa. Koira veti, haukkui meitä kohti, eikä välittänyt tuontaivaallista omistajastaan. Omistaja roikkui kaksinkäsin hihnan toisessa päässä jotta sai pentunsa pidettyä hallinnassa. Omat koirani olivat hyvin kuulolla ja kontaktissa. Jopa Kyra haki hyvin kontaktia eikä välittänyt tuosta koirasta mitään. Pyrenneittenkoiran omistaja alkoi siinä sitten ihmettelemään, että miksi ihmiset eivät anna koiriensa käyttäytyä kuin koiran kuuluu. Koira on kuulemma laumaeläin ja sen kuuluu nähdä toisia koiria eikä käyttäytyä kuin robotti. Hän ei ainakaan koskaan ole eikä tule pakottamaan koiriaan toimimaan mitenkään robottimaisesti, eikä opeta mitään turhia juttuja.
Olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että koira on laumaeläin ja sen täytyy välillä päästä juoksemaan ja leikkimään toisten koirien kanssa. Mutta mielestäni koiran myös kuuluu osata käyttäytyä ja olla omistajansa hallinnassa tilanteessa kuin tilanteessa. Minä ainakin olen hyvin ylpeä koiristani jotka osaa käyttäytyä ja pysyvät hallinnassa. Vaikka niitä kiinnostaa toiset koirat ja ihmiset, pysyvät ne hallinnassa eivätkä karkaa vaikka olisivat vapaana.
Juoksujen aiheuttamasta takapakista huolimatta Kyran käytös on muuttunut kaikista eniten. Pysähtely aina keepien vetäessä on tuottanut siis tulosta. Alkulenkistä yrittää edelleen vetää ja innoissaan unohtaa kävellä nätisti. Huomaa kyllä, että se haluaisi kävellä nätisti mutta energiaa on vähän liikaa. Kyra kävelee alku matkasta hyvin jännittyneesti ja välillä yrittää syöksyä eteenpäin jos vaikka saisi sittenkin vetää. Muutaman kilometrin jälkeen rauhoittuu ja alkaa kävellä vetämättä ja rennosti hihnassa, ottaa välillä kontaktia ja on oikein mukavaa lenkkiseuraa.
Koirien ohitus on vielä vähän hankalaa, tai ei se hankalaa ole. Se vain vaatii vielä vähän treeniä :) Jos ollaan Kyran kanssa kahdestaan lenkillä, on Kyra oikein ihana. Se ottaa hyvin kontaktia ja pitää sen hyvin vaikka toinen koira haukkuisi vieressä. Chihujen seurassa tyhmyys tiivistyy ja Kyran käytös toisten koirien seurassa on hieman huonompaa. Mersu haukkuu, tai oikeastaan pöhisee ja mörisee toisille koirille. Mini saattaa joskus sanoa muutaman kerran hau, jos vieras koira tulee liian lähelle. Chihujen käytöksen takia myös Kyran tekee mieli katsoa toista koiraa ja siten yrittää vetää. Kyra ottaa kyllä välillä kontaktia ja kävelee pieniä hetkiä nätisti, mutta ei ihan niin nätisti kun ilman chihuja... Mutta suunta on oikea :)
Meitä vastaan tuli tässä jokunen viikko sitten eräs henkilö pyrenneittenkoiran(?) pennun, noin 5kk, kanssa. Koira veti, haukkui meitä kohti, eikä välittänyt tuontaivaallista omistajastaan. Omistaja roikkui kaksinkäsin hihnan toisessa päässä jotta sai pentunsa pidettyä hallinnassa. Omat koirani olivat hyvin kuulolla ja kontaktissa. Jopa Kyra haki hyvin kontaktia eikä välittänyt tuosta koirasta mitään. Pyrenneittenkoiran omistaja alkoi siinä sitten ihmettelemään, että miksi ihmiset eivät anna koiriensa käyttäytyä kuin koiran kuuluu. Koira on kuulemma laumaeläin ja sen kuuluu nähdä toisia koiria eikä käyttäytyä kuin robotti. Hän ei ainakaan koskaan ole eikä tule pakottamaan koiriaan toimimaan mitenkään robottimaisesti, eikä opeta mitään turhia juttuja.
Olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että koira on laumaeläin ja sen täytyy välillä päästä juoksemaan ja leikkimään toisten koirien kanssa. Mutta mielestäni koiran myös kuuluu osata käyttäytyä ja olla omistajansa hallinnassa tilanteessa kuin tilanteessa. Minä ainakin olen hyvin ylpeä koiristani jotka osaa käyttäytyä ja pysyvät hallinnassa. Vaikka niitä kiinnostaa toiset koirat ja ihmiset, pysyvät ne hallinnassa eivätkä karkaa vaikka olisivat vapaana.
5. maaliskuuta 2013
Kaktuksia
Tässä toisen talvilomapäivän kunniaksi selailin pitkiin aikoihin jälleen netin ihmeellistä maailmaa etsien kaktusten hoito- ja kasvatusohjeita. Olen harrastanut kaktuksia jo useampia vuosia ja ilman kunnollista suomalaista sivustoa tämä harrastelu on ollut hieman hankalaa. Jonkinlaista tietoa toki suomeksikin löytyy, mutta se tieto on lähinnä vain yleisiä ohjeita koskien kaikkia lajeja. Useimmiten olenkin joutunut kantapään kautta oppimaan miten tietyn lajista kaktusta tulisi hoitaa. Olen ostanut varmaan useita satoja kaktuksen alkuja, mutta useimmat niistä on kuolleet syystä tai toisesta. Olen myös kolme kertaa yrittänyt kasvattaa siemenistä asti kaktuksia ja ne ovatkin itäneet noin kahden-kolmen senttimetrin mittaisiksi, jonka jälkeen kaikki ovat kuolleet.
Löysin eräästä kaupasta sellaisen lasisen noin 15*35cm kokoisen minikasvihuoneen, jonka kanssa olisi nyt tarkoitus testata uudestaan kaktusvauvojen kasvatusta siemenistä asti. Siemensekoituspussukka on jo ostettu, enää puuttuu jonkinlainen istutusastia joka mahtuu tuohon kasvihuoneeseen. Vaikka kaktukset ovatkin melko edullisia jo valmiiksi kasvaneina, on itse kasvattaminen vaan niin jännää ja haluan nähdä sen päivän, kun oma kasvatti näkee päivävalon ja elää isoksi piikkipalloksi :)
Tänään löysin jo muutaman vuoden pystyssä olleen kaktusblogin. Kukaan ei voi arvata mihin aarrekammioon pääsin :) Blogia selaillessa meni muutama tunti ja silti jäi lukemista. Omat kaktukseni olen ostanut vain kaktuksina, ilman merkintää lajikkeesta. Tuolla blogissa on kerrottu kuvien kera eri lajikkeista, pitääkin jossain vaiheessa etsiä sieltä jos vaikka löytäisin tuttuja ;)
Vanhin kaktukseni on noin 9-vuotias pylväskaktuksena myyty. Tai siis minulle se on tullut noin yhdensän vuotta sitten. Se oli silloin noin 10 cm korkea ja tällä hetkellä se on kasvanut noin 90 cm pitkäksi. Se on todennäköisesti saanut jossain vaiheessa väärää hoitoa ja kuollakin se on muutaman kertaa meinannut, mutta niin vain se on vaikeuksista huolimatta selvinnyt hengissä. Pelkään vain sitä että se katkee yhdestä kohtaa missä sen runko on ohuempi, siitä ohuemmasta kohdasta se on tuollain kaatunut (kuva alla).
Ostin samaan aikaan tuon kaktuksen kanssa sellaisen hieman puumaisemman kaktuksen, tai ehkä ennemminkin se oli mehikasvi. Se kasvoi vuoden 2009 alkuun asti aina melkein metrin mittaiseksi. Se oli aivan ihana ja sen menettäminen oikeasti sattui. Tulin eräänä päivänä koulusta kotiin ja siellä se ihanuus oli silputtuna lattialla. Pieni kelpievauva oli ollut sitä mieltä ettei tätä kasvia enää täällä tarvita.. Onneksi siinä ei ollut piikkejä ollenkaan. Kyra tuhosi pentuaikanaan vain tämän kasvin ja repi yhden vessapaperirullapaketin pieneksi silpuksi lattialle. Yritin pelastaa kaktuksen istuttamalla siitä alkuja uusiin ruukkuihin, mutta ne kaikki kuoli. Olen yrittänyt etsiä samanlaista kaktusta siitä lähtien, mutta en ole sellaiseen törmännyt sen jälkeen.
 |
| Osa kaktuskokoelmasta. Joukossa myös yksi orkidea. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)