Huippu treenit

Palataan näin aluksi alku viikkoon..
Maanantaina käytiin Keetan kanssa ensimmäisellä jäljellä. Tein näin ensimmäisellä kerralla lyhyen ja helpon jäljen, kun ajattelin että parempi aloittaa helposti eikä pettyä liian pitkän jäljen kanssa. No, olisihan se voisi olla hieman pidempikin tuumi kelpie jäljen päässä.. Oletin ettei Keeta muista enää
mistään jälkitouhuista yhtään mitään, mutta sepä yllätti ja jäljesti hienosti jäljen ♥

Jälki oli vain muutaman kymmenen metrin mittainen, Kee oli hieman hölmistyneen näköinen jäljen päässä ja se olisikin ollut kovasti jatkamassa vaikka loppu palkan saikin. Nameja laitoin matkan varrelle, mutta niistä tuli syötyä vain yksi, ensimmäinen, + tietysti loppu palkka.
Keskiviikkona otettiin uusiksi ja nyt teinkin pitkän noin 100m pitkän ja yhden kulman sisältävän jäljen. Kulmassa hieman etsi, mutta löysi itse oikean suunnan. Oli ensimmäinen kerta kun tein noin jyrkän kulman. Viime vuonna tein sellaisia loivia kaarroksia, mutta tällä kertaa oli ihan selkee 90 asteen kulma. Hieman jännitti miten käy, mutta hienosti pieni ruskea tämänkin jäljesti.
Pitäisköhän ottaa ja opettaa Keetalle keppi ilmasu ja tehdä ihan pk jälkee? ;)

Tänään käytiin Koirakoutsilla agilitytreeneissä Keen kanssa. Ihan huikee fiilis jälleen kerran! Tuo koira osaa olla sitten hyvin täydellinen ♥ Tehtiin ihan rataa, taisi olla 22 estettä joista me jätettiin Aa kaksi kertaa tekemättä. Juosta sai, mutta kun on irtoova koira ei tarvinnut ihan niin juosta kilpaa ;)
Mun pitää vaan muistaa pitää jalat oikeeseen suuntaan ja näyttää selkeesti mitä mie koiralta haluan, eikä heilutella käsiä ihan mihin sattuu. Valsseista täytyy vielä vahvistaa Keelle sitä kummalle puolelle sen pitäisi tulla, ja muutenkin vahvistaa kaikkia ohjauksia, jotta koira tulisi oikein mukaan. Mutta tässä on koko kesä aikaa treenata, mein oma kenttä on nimittäin sula! Jos ens viikolla jo vähän pääsis...?

Eilisestä selvittiin hengissä, se lienee pääasia..

Odotettiin omaa vuoroa siinä eläinlääkärin vastaanotolla ja kaikki ohi kulkevat ihmiset olivat Keetan mielestä potentiaalisia rapsuttajia. Se on kyllä jännä koira, kun ulkona lenkillä ollessa vastaan tulevat ihmiset hieman jännittää ja niitä pitää haukkua, mutta tuolla olisi ollut heti valmiina hyppäämään suoraan syliin rapsuteltavaksi.

Ensimmäisenä oli vuorossa silmä- ja polvitarkastus. Tarkastuksen teki eläinlääkäri Sanna Elfving. Silmistä ei löytynyt mitään huomautettavaa. Samaten polvet olivat nollat. Keeta oli super kiltisti tarkastuksen ajan, olin jo nähnyt pieniä painajaisia siitä kuinka se ei meinaa pysyä paikoillaan mutta huoleni oli ihan turhaa :) Keeta on fiksu pieni kelpielapsi ♥

Hetken päästä siirryttiin toiseen tutkimushuoneeseen, jossa Anne Siljamäki teki pikaisen perustutkimuksen ja antoi rauhoitteen. Keeta ei meinannut ensiksi antaa ollenkaan periksi vaan pyrki olemaan pystyssä vaikka vähän väsytti. Nukahti kyllä sitten ihan silmänräpäyksessä. Ja mä vahdin aivan koko ajan että varmasti hengittää.. Ihan jäätävän kamala fiilis kun toinen nukkuu ja pitää vaan muutaman sekunnin tauon henkityksessä.
Kuvat saatiin otettua lonkista, kyynäristä ja selästä. Kaikki oli ok yhtä pientä, mutta ei niin kivaa juttua lukuunottamatta. Palataan siihen, kun Kennelliitosta tulee lopullinen arvio ja katsotaan sitten heitetäänkö romukoppaan muutama haave tulevaisuudesta vai jatketaanko elämää suunnitelmien mukaan.

Viimesten kuvien jälkeen Keeta meinas nousta jo ylös, loistava ajoitus siis otuksella. Sai kuiteskin herätteen ja heräsikin melko nopeasti. Maksaminen oli huomattavasti helpompaa, kuin ilmoittautuminen, jostain kumman syystä ;) Kotona huomasin sillä olevan korvat ja mahan alusen ihan viileet ja Keeta tärisikin. Oli vissiin matkalla saanut kylmää ja rauhoituksen takiakin ruumiinlämpö saattaa laskea. Pistettiin Back on Track päälle ja mentiin vielä fleecepeiton mutkaan lämmittelemään. Siihen pikkuinen nukahti ♥

Kyra oli ihan ihmeissään mikä Keetalla on kun ei yhtään kiusaa sitä. Lohdutin Kyraa, että kyllä se muutaman tunnin päästä varmasti on taas oma vilkas itsensä, ja niinhän siinä kävi. Pari tuntia Keeta nukkui ja sitten se tuttu meno alkoi jälleen. Tai olisi alkanut, mutta eläinlääkäri sanoi ettei tänään saa riehua paljoa joten erotin ruskeat portin eri puolille.

Illasta vietettiin Kyran kanssa laatuaikaa tokoilun merkeissä, kun käytiin paikallisten koirakoiden treeneissä vähän höntsäämässä. Kyralla oli tosi kiva meno päällä ja se teki innoissaan töitä, tarjoili myös kaikkea mitä ei olisi välttämättä tarvinnut :) Vissiin tykkäsi lähteä välillä kaksin liikenteeseen.

Treeniä ja tulevaa

Mitäs sitä pitkäperjantaina tekisi? Mitäpäs muutakaan kuin agilityä! Pakattiin auto täyteen koiria, kaksi shelttiä, keeshond ja kelpie, sekä kolme ihmistä ja suunta kohti Längelmäen Kana-areenaa. Aikalailla viimeisiä hallitreenejä tänä keväänä, tällä viikolla vielä mennään ja sitten taukoillaan niin kauan kunnes päästään omalle kentälle.

Alkulämmittelyksi tehtiin Keetan kanssa putkirallia kahdella mutka putkella ja siinä välissä erilaisia ohjauskuvoita: valssi, persjättö, takaaleikkaus.. Toisessa setissä tehtiin putken leijeröintiä niin että mutkaputken takana oli hyppy ja pituus. Hypylle tultiin renkaalta josta olisi periaatteessa päässyt suoraan putkeen. Ensimmäisellä kerralla piti vähän saattaa pidemmälle, mutta sitten kelpie meni aivan täydellisesti hypylle ja sieltä pituudelle ilman että itse menin putkensuun toiselle puolelle (eli hypyn puolelle). Melko taitava pikkukelpie miulla on ♥

Kolmannessa setissä hiottiin hieman tekniikkaa mutkaputken ja sen edessä poikittain olevalla aidalla. Otettiin putkesta vauhtia ja tehtiin aidalla saksalaisia, sylkkäreitä ja niistoja. Jälleen en voi kuin todeta että tuo pentu on taitava! Se tekee asiat hitaalla laukalla, välillä jopa ravilla, joten voi olla ettei kuviot olekaan näin helppoja enää siinä vaiheessa kun vauhti löytyy kunnolla ;) Mutta uskon tästä hitaasti tehdyllä pohjatyöllä olevan jotain positiivista vaikutusta tulevaisuudessa.

Neljännessä seitissä otettiin puomin alastulokontaktilla 2on2offia sekä keppejä tarjoomalla. Kontaktille pitää saada kestävyyttä, ettei lähde sieltä mun liikkeestä pois vaan vasta käskystä. Muuten pysähtyy oikein mallikkaasti ja pysyy oikealla paikalla. Viimeksi kun keppejä harjoiteltiin päästiin hyvin etenemään ja Kee teki selkeesti miettien töitä. Mutta tänään kelpien fokus oli jossain muualla kuin kepityöskentelyssä eikä siitä meinannut tulla yhtään mitään. Tehtiinkin vain muutama toisto oikeasta sisäänmenosta, eli ensimmäinen keppi jäi koiran vasemmalle puolelle. Kunhan lumet ja tietysti myös maa sulaa, laitan omaan pihaan 2x2 kepit pystyyn ja opetan sille sillä tyylillä kepit.

Huomenna onkin päivä jota olen odottanut, mutta samalla toivonut ettei se koskaan tulisi.. Keetan terveystarkastukset... Siltä tutkitaan silmät, polvet, lonkat, kyynärät ja selkä, eli rauhoitus olisi vastassa. Tiedän että on hyvin hyvin pieni todennäköisyys että jotain peruuttamatonta tapahtuisi, mutta silti takaraivossa on ajatus jos tämä on sittenkin mein viimeinen yhteinen ilta.
Keeta on vasta vuosi ja kolme kuukautta, iällisesti kuvauttaisin mieluummin kesämmällä mutta silloin on niin paljon näyttelyitä mihin halutaan mennä ja varoajat ovat kuiteskin sen 7 vuorokautta vähintään. Ja toisaalta haluan myös tietää ennen kesäkauden alkua missä kunnossa tuo otus on sisältä, siis saadaanko harrastaa täysillä vai vaan puolitehoisesti höntsäämällä. No, en kylläkään usko että mitään kamalan pahoja tuloksia sieltä tullaan saamaan, mutta ikuisena pessimistinä ei pysty olemaan ajattelematta sitä toista vaihtoehtoa..

Tuotereklamaatio

Ostin viime syksynä Keetalle Rukka Form Neon -valjaat oranssin värisenä. Eli nämä:

http://www.mustijamirri.fi/tuote/rukka-form-neon-valjas-oranssi/028834/

Kyralle joskus muutama vuosi sitten löysin kirpparilta mustat saman merkkiset ja malliset valjaat ihan uutena (laput olivat vielä kiinni) ja tykästyin niihin todella paljon. Valjaat antavat koiran etuosalle kunnolla tilaa, eivätkä hierrä kainaloita kun maharemmi menee tarpeeksi taakse. Siksi Keetankin piti saada samallaiset.

Kummatkin valjaat ovat olleet lähes päivittäisessä käytössä ostohetkestä lähtien, toiset ovat vieläkin kuin uudet ja toiset jo hieman rispaantuneet ja kuluneet. Ja kyllä, oranssit ovat huonomman ja käytetymmän näköiset vaikka ovat olleet käytössä sen vajaa puoli vuotta. Mustien käyttöikä on noin pari vuotta (en tarkalleen muista koska ne ostin), mutta ne ovat kuin uudet! Hieman kuran aiheuttamaa harmautta havaittavissa, mutta pesulla lähtisi nekin pois. Oranssien nauha on muutenkin todella heikon tuntuista, mustat ovat paljon jämäkämmät. Oransseja saa olla jatkuvasti kiristämässä kun nauha löystyy itsekseen. Näiden ongelmien kanssa olisin vielä ehkä juuri ja juuri pystynyt elämään, mutta tässä pari kuukautta sitten Keeta tuli mun viereen ja jostain syystä silitin sitä vastakarvaan. Ja mitä näinkään! Keetan iho oli ihan hennon oranssinpunainen! Paniikki meinasi iskeä, mutta tarkempi tutkimus osoitti punaisuuden olevan vain paikoissa missä valjaat ovat, joten laskin 1+1 ja totesin valjaiden olevan ehkä aiheuttaja. Olin aikaisemmin havainnut valjaiden tiputtelevan märkinä lattialle punertavanoransseja tippoja, mutta en sitten ollut ajatellut asiaa sen pidemmälle.

Oranssit valjaat ovat olleet kaapinperällä nyt parisen kuukautta jemmassa ja oranssinpunainen sävy Keetan ihosta on kadonnut. Onneksi näin, mie kun ajattelin jo kaikenmaailman ihosairauksia tuolle koiralle... Alla olevassa kuvassa valjaat ovat viidennessä kylvyssään ja aina vaan väriä lähtee.. Kuvakin hieman hämää, vesi on enemmän osanssiin päin kuin mitä kuva antaa ymmärtää.

Vuoden agilitykoira

Mini ♥♥

 

Huipputreenit kanalassa

Eilen käytiin kelpieiden kanssa kolmistaan kanalassa treenaamassa ja vitsi kun tuli hyvä mieli! Mulla on ihan sika hienot koirat!

Kyran kanssa oli tarkoitus tehdä tokojuttuja, mutta sillä oli kierrokset hieman kaakossa ja, no tokoo me tehtiin silti :) Joku protokoilija olisi varmasti pyörtynyt kauhusta siitä poikittamisesta, keulimisesta, tassuilla steppaamisesta...jne mutta meillä oli ihan älykivaa.
Ensimmäisessä setissä aloitettiin seuraamisella vasemmalla puolella ja tehtiin käännöksiä vasemmalle ja oikealle. Pääpaino oli takapään käytössä ja siinä Kii on kyllä taitava: takapää lentää usein, varsinkin vasemmalle käännöksissä ihan mun taakse, hieman liikaa siis. Seuraamispaikka oli lähinnä poikittain mun edessä ja vain käännöksissä paikka oli suht ok.
Pienen tauon jälkeen jatkettiin seuraamisella oikealla puolella. Sitä ollaan tehty tosi vähän ja aloitettiinkin treeni tekemällä suoraa ja loivia kaarroksia. Oikeella puolella Kyraa pitää palkata useasta, koska se "korjaa" seuraamispaikan hyvin näppärästi heittämällä takapään mun edessä ympyrän muodossa vasemmalle puolelle.
Keeta teki jälleen välissä ja Kyran kanssa jatkettiin se jälkeen paikoillaan seisomisella, josta ei meinannut tulla yhtään mitään. Räjähdystä odottava raketti on melko hankalaa saada seisomaan paikoillaan ;) Etujalat steppasi paikoillaan ja taisi siinä samalla muutaman millimetrin aina liikkua eteenpäinkin, omasta mielestään Kii oli vissiin juoksemassa agiradalla.. No, erittäin lyhyissä pätkissä sain muutama ihan jopa kokonaan paikoillaan olevan seisomisen palkattua.
Loppuun tehtiin pätkä rataa: aita, rengas, putki, aita, aita, aa, putki, puomi ja aita. Esteet olivat toisiinsa nähden melkein kaikki loivassa kaarteessa oikeelle ja vasemmalle. Ekassa pätkässä jäin kuin nallikalliolle katselemaan, kun kelpie vetää omaa rataa ja tulee hetken päästä mun luo ilmeellä "Missä palkka!? Missä palkka!? Mä menin tosi hienosti noi esteet!". Toinen ja kolmaskin pätkä päättyi holtittomaan kaahailuun radalla, mutta neljännellä kerralla mentiin suht samaa tahtia ja kelpie jopa kysyi kerran mihin nyt mennään. Tähän oli hyvä lopettaa tämä treenikerta ja Kii oli niin onnellisen näköinen kun pääsi "kunnolla" agilitaamaan ♥

Keetan kanssa keskityttiin ihan vaan agilityyn, tokoilla voidaan kotonakin. Keelle rakensin putkesta ja kahdesta aidasta sellaisen soikean ympyrän muotoisen pienen radan. Ensimmäisessä setissä tehtiin putki ja aidat siihen perään. Tehtävän tarkoitus oli vahvistaa estehakuisuutta, siis sitä kun ohjaus on päällä niin silloin koiralla on lupa suorittaa este vaikken olisi siinä ihan vieressä. Pari toistoa per puoli ja pidettiin tauko. Tämän Kee osaa jo hyvin, hakee hienosti esteitä, mutta katsoo mihin sen ohjaan eikä säntäile sinne mihin haluaisi.
Toisessa setissä tehtiin samalla tehtävällä putki, aita, aita ja aita eli toisen aidan jälkeen käännös ja ensimmäinen aita uudestaan. Ollaan tehty tätä (käännöstä) yhdellä hypyllä, nyt ensimmäistä kertaa vauhdin kanssa. Lupa suorittaa putki ja eka aita, toiselle aidalle merkkaus, karkuun ja koira jää suorittamaan kakkoshyppyä itsekseen ja loppuun vielä viimeinen aita. Aivan huippu hieno koira! Teki täydellisesti kummatkin suunnat heti kerrasta, eikä jääty sitä jankkaamaan enempää vaan kunnon leikkipalkat ja tauolle.
Loppuun tehtiin kahdessa setissä kontaktien 2on2offia puomilla ja aalla, keinun paukuttelua ja keppejä. Keeta hakee hienosti 2on2offiin, tällä kertaa treenattiin pysymistä siinä kontaktilla vaikka mitä tapahtuisi eli häiriätreeniä. Muutaman kerran vähän lipsahti toinen takanen pois kontaktilta, mutta pikkukelpie korjasi hienosti jalkansa paikoilleen. Keinun paukuttelussa tuli hieman takapakkia tässä joku aika sitten ja nyt tehdään periaatteessa ihan alusta tarjoomisen kautta. Tällä kertaa tehtiin vain viisi toistoa, joista kaksi ensimmäistä palkkasin jo pelkästä kuonolla kosketuksesta (en siis vaatinut vielä jalalla kosketusta jolloin keinu olisi liikkunut). Kolmannella kerralla odotin tassu kosketusta ja kaksi viimeistä kertaa odotin ihan kunnon "pamahdusta" eli Kee laski tassunsa keinulle jolloin keinun pää osui maahan. Tähän väliin kunnon riehumisleikit ja kelpie sai hepulit ja juoksi pitkin hallia lelu suussa naama onnellisessa virneessä. Ihana eläin ♥
Kepit olen ajatellut opettaa Keetalle "tarjoomisen" kautta, samalla systeemillä opetin aikoinaan Minille kepit ja niistä tuli oikein loistavat. Lainausmerkeissä syystä, etten odota koiralta toimintaa vaan kävelen keppejä kohti koiran kanssa ja samalla varovasti ohjaan sitä oikeaan väliin ->palkka oikeasta toiminnasta. Lopulta pienennän omaa vartaloapuani ja koira tarjoo itsenäisesti oikeaa kepittelyä. Tämä oli nyt toinen kerta kun keppejä harjoiteltiin ja päästiin siihen pisteeseen missä Kee itse tarjoo neljänteen väliin asti itse. Luonnonlahjakkuus?

1 vuosi ja 3 päivää

Melko tasan vuosi sitten laumaamme saapui pieni kelpi tyttönen Keeta. Tuota koiraa olin odottanut ja haaveillut jo muutaman vuoden.


9 viikkoa (C) Hanna

Vuodessa tuosta pienestä ruskeasta nappisilmästä on kasvanut aivan täydellinen kelpie. Juuri sellainen mitä halusinkin. Kyra kun on ollut aina todella rauhallinen kelpieksi, niin halusin vilkkaamman ja jos voi sanoa kelpiemäisemmän kelpien seuraavaksi. Ja sellaisen olen totisesti saanut, vilkas se on ja pirun nopea mutta osaa se toki rauhottuakin kun ei tapahdu mitään.

2,5 kuukautta

Vuoden aikana ollaan opeteltu lähinnä toko ja agility juttuja. Salaisena tavoitteena on päästä viralliseen tokokokeeseen tämän vuoden aikana, mutta katsotaan mennäänkö ennen vai jälkeen sääntömuutoksen. Paljon on vielä tehtävää, mutta alku näyttää ainakin lupaavalta :) Keeta ei ole niin pehmeä luonteeltaan kuin Kyra, niin uskon ettei siihen vaikuta ohjaajan jännittäminen ihan samalla tavalla.
Agilityyn ollaan panostettu ehkä eniten, koska se kuiteskin tulee olemaan meidän päälaji tulevaisuudessa. Toki, kuten olen varmaan sen miljoona kertaa aikaisemminkin kertonut, tehtiin treenit aluksi pennun/nuoren koiran ehdoilla ja tällä hetkellä ollaan ihan hyvällä mallilla. Edelleen hyppykorkeus on noin 20-30cm enkä edes näe mitään tarvetta lähteä nostamaan sitä vaikka eräs kouluttaja sitä jo ehdottikin... Osasin siis sanoa "ei" oikealla hetkellä, hyvä minä :) Kisaikä tulee täyteen heinäkuussa, mutta en halua kiirehtiä nuoren koiran kanssa ja mahdollisesti rikkoa sitä. Kisatavoitteet agilityn suhteen ovat ensi vuoden alussa ja näin ollen meillä ei ole mitään kiirettä lähteä etenemään kaukialla kiireellä.
Agin ja tokon lisäksi ollaan Keetan kanssa yhdessä opeteltu jäljestämisen salat. Siitä kuoriutui ennen talven tuloa sellainen jälkikoira, etten olisi ikinä uskonut. Viime vuoden viimeinen jälki jäi pysyvästi mieleen, se tunne kun koira tekee innoissaan nenällään töitä oli kyllä sanoin kuvaamattoman hienoa. Innolla odotan lumien sulamista ja sitä että pääsee katsomaan muistaako kelpielapsi vielä mitä viime vuonna tehtiin.

4 kuukautta

Keeta on monessa suhteessa aivan erilainen kuin Kyra. Vapaana metsälenkillä ollessaan Keeta on vilkas ja nopea, se keksii kaikennäköistä tekemistä mm. oksien/juurien repiminen maasta ja kuoppien kaivaminen on ihan huippua pienen kelpien mielestä.  Se ei vapaana ollessaan montaakaan metriä kävele saati ravaa vaan laukkaaminen täysiä ja kelpiehepulit ympäri metsikköä ovat Keen mielestä ainoa tapa liikkua. Kyra taas lähinnä ravaa tai kävelee rauhallisesti suurimmanosan lenkkiä. Toisinaan kyllä lähtee Keetan kanssa leikkimään ja juoksemaan mutta useimmiten se tyytyy katselemaan vierestä kun pentu riehuu.
Autossa ja agilitykentän vieressä nämä vaihtavat rooleja ja Keestä tulee se itse rauhallisuus ja Kii vetää kierrokset kaakkoon. Autossa Keeta lähinnä nukkuu oli se sitten häkissä, vapaana auton peräosastossa tai takapenkillä tai pelkääjän puolella jalkatilassa. Kyrahan ei todellakaan autossa nuku, silloinhan ei näe millaisia autoja tulee vastaan ;)
Agikentällä Kyra ei näe eikä kuule mitään muuta kuin sen koiran siellä HÄNEN agilityesteillään.. Se on ihan rasittava, kun pitää riekkua, vetää, haukkua..jne kentälle päin. Keetan kanssa asiat tehtiin hieman toisin siellä kentän laidalla ihan alusta asti ja sen kanssa voi hengailla ihan rennosti kentän reunalla vaikka radalla menee koira. Siitä kyllä näkee, että välillä tekisi mieli lähteä katsomaan, varsinkin haukkuvat koirat saavat pikkukelpien innostumaan mutta pieni huomautus riittää ja Kee käyttäytyy kuten pitääkin.

5,5 kuukautta (C) Sandra Mäkinen

Jos Keetasta pitää jotain huonoa sanoa niin ehdottomasti haukkuherkkyys. Se haukkuu lähes kaikki äänet, elävät olennot ja liikkuvat asiat. Kotona sisällä haukutaan jos naapuri avaa tai sulkee ulko-ovensa, jos ulkoa kuuluu koiran haukuntaa tai ihmisten puhetta. Autossa ollessaan haukkuu ohi menevät ihmiset ja eläimet (jos huomaa ne), ohi menevistä autoista ei onneksi välitä. Lenkillä pahimpana aikana haukkui aivan kaikki ihmiset ja eläimet mitkä olivat sen näköetäisyydellä, mutta nykyään haukkumiset saavat vain enää erikoisemmat ihmiset eli potkukelkalla, pyörätuolilla, sauvojen... jne kanssa kulkevat ihmiset. Vastaan tulevia koiria ei hauku, mutta tutustumaan olisi kovin halukas menemään..
Parempaan suuntaan ollaan siis menossa ja tavoitteena onkin saada haukkuminen ulkona loppumaan kokonaan kaikille ja sisällä saa ilmoittaa (näin tekee muutkin koirani), mutta käskystä pitää lopettaa.


1-vuotias