Ensimmäiset kisat + SBCAK erkkari

Viikko sitten tiistaina lähdettiin kaverin kanssa Jyväskylään mölliagilitykilpailuihin. Ne olivat minun ja Keetan ensimmäiset kisat vieraalla kentällä. Startattiin kaksi kertaa putkiralliluokassa missä oli 13 estettä, vain putkia ja hyppyjä. Paikanpäällä tajusin, etteihän me olla edes treeneissä menty kun muutamaa estettä kerrallaan. Rata oli kuiteskin helppo ja siinä sai valita itse hyppykorkeuden, me hypättiin 35cm.
Radalla oli muuri ja ensimmäisellä kierroksella Keeta ei oikein hahmottanut esteetä vaan meni siitä ohi pariinkin otteeseen ennenkuin hyppäsi. Toisella kierroksella saatiin muuri puhtaasti, mutta yksi rima tuli alas. Muuten rata meni oikein hyvin, Keeta on niin ihanan helppo ohjattava (ainakin toistaiseksi kun ei vauhtia ole ihan järkyttävästi), se menee tasan sinne mihin sen ohjaa eikä se säntäile omille radoilleen kuten eräs toinen kelpie tekisi..
Kisapaikalla Keeta hengaili mukana rentona ja rauhallisena, se on niin kiva juttu kun ei tartte kaksi käsin pitää remmistä kiinni eikä koko aikaa tartte vahtia mihin se nyt voisi sännätä. Toki sitä kiinnostaa vieraat koirat ja ihmisiä olisi kiva päästä katsomaan, mutta Keetalla pysyy kuppi pystyssä agikentän läheisyydessä, toisin kuin Kyralla.
Tuloksia en tiedä radalta, mutta ei me ainakaan sijoituttu kolmen parhaan joukkoon. Eikä tokikaan sijoitusta lähdetty hakemaan, vaan kokemusta ja sitä me saatiin. Oli ihan älyttömän siistiä kisata pitkästä aikaa :) Tätä fiilistä olen kaivannut ♥

Lauantaina 11.7 oli SBCAK erkkari Laukaassa. Sinne suunnattiin kolmen koiran voimin, tosin yksi oli vain turistina mukana. Bortsu poika Riitti on ollut minulla hoidossa perjantai-illasta asti. Aivan ihastuttavan ihana ja helppo tyyppi.

Tuomarina näyttelyssä oli ruotsalainen Yvonne Brink.
Keeta oli nuorissa ensimmäistä kertaa ja sai seuraavanlaisen arvostelun: "Välskuret huvud. Bra skalle/nosparti, bra stop. Något stora öron, men bra placerade. Bra hals och skuldra. Stel överarm, outvecklade front. Bra kroppsproportioner. Stark rygg, men något plant kors. Medelkrafting benstomme. Tillräckligt vinklad. Rör sig bra, menlehöver blir fastare fram. Trevligt temperament. Välvisad." Nuo EH2

Kyralla on ihan järkyttävä karvan lähtö ja ajattelinkin että jos se ERIä paremman saa niin yllätyn suuresti. Perjantaina vedin suurimmat karvatupot furminaattorilla pois ja ennen kehää vielä pikaharjaus. Mutta kaikesta karvattomuudesta huolimatta Kyrasta sanottiin näin: "Välskuret huvud med bra proportioner. Utm ögonfärg och form. Bälburna öron. Bra nosparti bra hals. Välvinklad front med bra förbröst. Bra överlinje och kors. Bra bröstdjup och välutvecklad bröstdjup medelkraftig benstomme. Välvinklad. Rör sig med bra steglängd, men löst fram. Bra päls." VAL ERI2 SA PN4!!

Tuomari katsoi ainoastaan niskasta turkkia, ainoa paikka missä vielä karvat suhthyvin paikoillaan :) Selästä tai kyljistä jos olisi kokeillut niin ei siellä olisi ollut pohjavillaa ollenkaan. Että oli kyllä ihan onnistunut reissu, Keetan EH vähän harmittaa mutta ei kait sitä aina voi voittaa.

Seuraava näyttely on Nokialla 8.8 ja sinne suunnataan kummankin kelpien voimin. Nokian jälkeen varmaan pidetään loppu vuosi näyttely taukoo, Seinäjoki KV vähän kyllä houkuttais Keetan kanssa mutta katotaan nyt.

Kisaikäinen

Keeta täytti eilen 18 kuukautta ja näin miun pieni pentu koirani on tarpeeksi vanha kisaamaan virallisissa agilitykilpailuissa. Mihin tämä aika oikein katoaa, kun vastahan sain tuon otuksen kotiin??!

Kisaikä on täynnä, mutta taidot eivät ole vielä kisaamisen tasolla. Keeta osaa agilityssä oikeastaan juuri niitä asioita mitä halusinkin sen tässä vaiheessa osaavan. En ole koskaan ajatellut kisaavani sillä heti nyt välittömästi kun 18kk on mittarissa. Meidän kisatavoitteet on asetettu ensi vuoden alkuun, mutta tämän hetkisellä motivaatiolla ei välttämättä vielä silloinkaan.. Tällä hetkellä agility tuntuu hieman pakkopullalle ja kentälle ollaankin menty lähinnä silloin kun joku kaveri on kysynyt mukaan, yksin ei ole jaksanut vaivautua.
Nyt pidetään hieman rauhallisempi jakso agista ja syksyllä toivottavasti jatketaan uudella innolla ja hinkataan kepit ja kaikki kontakti esteet kuntoon. Niin ja nostetaan rimat sinne oikeisiin korkeuksiin, tosin en nyt tietä nostetaanko makseihin vai riittääkö medit. Toi otus on aikalailla siinä rajoilla, kun mitä sitä olen kotona mitannut niin olen saanut kaikkea 41-44cm väliltä, että on kyllä aika arpapeliä viedä se mitattavaksi joskus..

Me ollaan keskitytty jäljestykseen, tokoiluun ja

paimennukseen! Huomasin keväällä tässä meidän lähellä, tai siis melko lähellä, Hakapaimenen joka pitää paimennuskoulutuksia Kangasalalla. Siellä ollaan nyt käyty kuusi kertaa ja vitsi miten upee paimenkoiran alku miulla oikein on! Vielä on paljon opittavaa, varsinkin hallintaa pitäisi saada hieman lisää. Tahtoo vauhtia olla välillä vähän liikaa, eikä pikkukelpie aina muista mitä odota tai maahan käskyt tarkoittikaan :) Viime kerralla oltiin ensimmäistä kertaa isolla pellolla ja odotuksiin nähden meni todella hyvin. Vasen kierros on Keetalle ollut aina tosi helppo, kiertää lampaat hienosti eikä juurikaan tarvitse mitään kummempaa rohkaisemista. Mutta oikeeseen kierrokseen vaatii paljon rohkasua ja käskytystä, jotta pysyy oikeella eikä vaihda suuntaa.
Nyt vaan tulee hieman ongelmaksi paimentamaan pääseminen, kun elokuun alusta muutetaan Kokemäelle. Tämän takia:

Kaksi vuotta olisi opiskelija elämää tiedossa ja juuri siltä alalta mitä oon aina haaveillut. Asuntolaan saa ottaa vain yhden koiran mukaan, mikä tuottaa hieman hankaluuksia mutta eiköhän asiat tästä järjesty. Vuokra-asuntoja olen sieltä katsellut mutta ei ole enää niitä oikein saatavilla. Koululla on kuulemma todella hyvät mahdollisuudet, mm. agilityn, tokon ja jäljestyksen harrastamiseen. Ei siellä varmastikkaan tylsää tule olemaan ;)

Vihdoin

Melkein puolen vuoden odotuksen jälkeen Minin ruumiinavauksen tulokset saapuivat eilen. Tosin eläinlääkäriasema ei ole vielä mitään ilmoittanut, vaan nämä tulokset tulivat postilla suoraan minulle. Katsotaan ilmoittavatko edes mitään vaikka niin kovasti lupasivat soittaa tulosten saavuttua...

Muutamaa kohtaa lukuunottamatta lausunnossa lukee lähinnä näin: "Ei todettu merkittäviä patologisia muutoksia".  Ne pari muuta kohtaakaan ei oikein kerro mitään varmaa syytä kuolemalle. Minillä oli keuhkoissa (akuutti kohtalainen keuhkopöhö), rintaontelossa ja sydänpussissa nestettä, mutta ne ovat voineet tulla pakastuksen seurauksena tai sillä on ollut jo ennen kuolemaa nestettä näissä paikoissa mikä on sitten jollain tavalla aiheuttanut äkillisen sydämen toimintahäiriön. Minillä oli myös normaalia pyöreämpi sydän.

Hyvä asia on se, ettei eläinlääkäriasema ole ilmeisesti tehnyt mitään hoitovirhettä, antanut esim. liikaa lääkkeitä yms.. Se olisi vissiin tuossa näkynyt jos näin olisi käynyt. Mutta jossiteltavaa riittää silti... Olisko Mini elossa jos olisin vienyt sen joku toinen päivä hampaan poistoon? Entä jos oltaisiin menty johonkin muualle? Tai jos olisin pitänyt Keetan ja Minin paremmin erossa toisistaan, niin Kee ei olis kiusannut pikkumustaa? Tai jos olisin antanut Minin nuolla mun sormia silloin viimeisenä yhteisenä hetkenä ell odotustilassa?

Nyt tulevana viikonloppuna meidän piti kisata suuren yleisön edessä ja näyttää kuinka pikkumusta liitää. Toteuttaa meidän tämän kesä ykköstavoite. Mini liitää kyllä, mutta paikka vaihtui tuonne pilvien päälle. Siellä se mennä viipottaa korvakarvat hulmuten iloisena ja onnellisena ♥

(c) Satu L

Riihimäki kr 6.6

Lauantaina oli Riihimäen kaikkien rotujen näyttely ja sinne lähdettiin koko lauman voimin.
Kelpiet olivat heti aamusta kymmeneltä ja niitä oli paikalla yhdeksän kappaletta. Tuomarina oli sama mikä Mäntässäkin eli Tenson Helin.

Sisko ja sen veli :)

Keeta aloitti nartut junnuissa olemalla hienosti luokkavoittaja ERIn ja SAn kera. Kyra ainoana valioluokan narttuna sai myös ERIn ja SAn. Paras narttu kehässä Milla esitti Kyran (kiitos Milla!) ja minä menin Keetan kanssa. Tuomari sijoitti koirat neljännestä alkaen ja hetken päästä huomasin, että vain Kee ja Kii olivat jäljellä! Kyra voitti ollen siis PN1 ja Keeta oli PN2 ja sai SERTin! Huisia, on ne hienoja koiria täytyy kyllä myöntää :) ROP-kehässä oli vastassa junnu uros ja Kyra sai puna-keltaisen ruusukkeen ♥

Keetan arvostelu:
"Selvä sukupuolileima. Hieman kevytrakenteinen narttu jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis pää, ilme ja ylälinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askeleella." JUN ERI1 SA PN2 SERT

Kyran arvostelu:
"Selvä sukupuolileima. Erinomaiset mittasuhteet ja luusto. Erittäin tyylikäs pää. Erinomaiset ylä- ja alalinja, häntä, kulmaukset, liikkeet ja turkki." VAL ERI1 SA PN1 ROP

Lyhytkarvaisten chihujen piti alkaa yhdeltätoista, mutta aikataulu oli hieman myöhässä ja chihut alkoikin vasta reilusti kahdentoista jälkeen. Ja niitähän riitti, 35 kappaletta, Mersun kehään pääsy venyi lähemmäs kahta. Siinä oli mukavasti aikaa seurata kehää ja kiinnitin huomiota hyvin monen koiran luonteeseen. Monet chihut väistivät tuomaria ja olivat muutenkin aran oloisia eikä sellaisia showluonteen omaavia koiria juuri ollut (muutamaa poikkeusta toki lukuunottamatta). Useammat koirat olivat ulkonäöltään ihan ok (valitettavasti muutaman rakenne ei ollut ihan sitä mitä minä ihannoin chihuissa...), mutta väistivät tuomaria niin että handleri joutui pitämään kunnolla kiinni koirasta tuomarin tutkiessa ja nämä koirat saivat arvosanaksi ihan ERIä ja SAtakin. Jo rotumääritelmäkin sanoo chihujen olevan luonteeltaan hyvin rohkeita, ja minun mielestäni, anteeksi nyt vain useimmat chihujen omistajat, tämän näyttelyn koirista ei monet sitä olleet.
Aikoinaan kun Pähkinän mukana kiersin näyttelyissä, en ainakaan muista että chihut olisivat noin arkoja olleet. Ei ainakaan ne Pähkinän koirat joita kehässä esitin, eikä varsinkaan ne ketkä olin ihan itse pennusta asti kouluttanut näyttelypuuhiin ♥ Pähkinän kenneli on ihan ehdottomasti tähän astisen elämäni paras työpaikka, päivääkään en niistä ajoista vaihtaisi pois vaikka aina töihin mennessä sai kunnon haukut vastaan ;)
Tässä olen vaivihkaa katsellut chihupentueita sillä silmällä jos vaikka joskus vielä pennun ottaisin, mutta onko sitten liian suuret kriteerit vai mikä on kun en ole sellaiseen yhdistelmään vielä törmännyt mistä voisin koiran ottaa.. Chihu kasvattajia ja "kasvattajia" on tooodella paljon, mutta harvat oikeasti haluaa tehdä rodun eteen töitä, mikä on todella valitettavaa.

Palataan aiheeseen... Mersu oli ainoana veteraanina nartuissa. Tuomari Sume Anne totesi heti ensimmäisenä värin olevan väärä ja liian isokin on. Mersu esiintyi hienosti, hieman lopussa veti överiksi ja alkoi kaivaa (eli etujaloilla "kaivoi" ilmaa) ja haukkuikin hieman, mutta häntä heiluen iloisesti esiintyi ♥

Mersun arvostelu:
"Hyvä kuntoinen kookas veteraani. Toivoisin tyypillisemmän pään ja ilmeen. Häntä menee selkälinjan alapuolelle (tätä en ihan ymmärrä mitä tarkoittaa). Hyvin kulmautunut. Erinomainen (on se sentään jossain erinomainen :)) tempperamentti ja esiintyy hyvin. Merle värinen." VET HYL

Jälleen saatiin se mitä lähdettiin hakemaan ja kivaa meillä oli kehässä ajatteli muut mitä tahansa :)

Chihukehän jälkeen taivas tummui ja sade alkoi. Mietin hetken pakkaanko kamat kasaan ja suuntaan siskolle (joka asuu Riksussa), mutta jäätiin kuiteskin ryhmäkehään. Ykkösryhmän tuomarina oli George Schogol, Georgiasta. Esiarvostelukehässä katsoi ja liikutti kaikki koirat, joten siinä vaiheessa olin vielä ihan satavarma ettei jatkoon ryhmässä päästä. Isossa kehässä ihmetys olikin suuri, kun tuomari meidät valitsi kuuden parhaan joukkoon jatkoon!! Sijoitusta ei tullut, mutta olin erittäin iloinen jo tästä :) Kuten meidän luottokoirahieroja eilen totesi "Kyra vain paranee vanhetessaan". Ja niinhän se on, ei se ole ikinä ollut noin hyvässä kunnossa mitä se tällä hetkellä on.
Neljäs ROP tulos putkeen, jatkuukohan seuraavassa näyttelyssä? ;)

Hylätty reissu

Jälleen päivityskatko on ollut hieman pitkä ja tässä välissä onkin tapahtunut vaikka mitä. Itsenäinen agilityn treenaaminen on jäänyt todella vähälle. Ei vaan tällä hetkellä huvita koko laji ja siihen on ihan parikin syytä. Muutaman kaverin kanssa ollaan käyty agilityä harrastamassa, mutta sekin on usein sellasta höntsäilyä.. Ollaan lähinnä keskitytty tokoiluun, ralleiluun ja johonkin muuhun, mutta se paljastetaan joskus myöhemmin ;)
Toukokuun 17.päivä oltiin Huotarin Peten agikoulutuksessa ja voin kertoo että ensimmäisen ja viimeisen kerran menin.. Jos koulutuksen aikana tehdään vain viittä aitaa ja erikseen yhtä putkea ja saa sellaisia neuvoja ettei ihan ymmärrä että miksi, niin ei kait sitä voi tykätä.

Eilen käytiin pitkästä aikaa näyttelyssä, Mänttä-Vilppulan kaikkien rotujen näyttelyssä. Mukaan olin ilmoittanut kaksi koiraa, mutta ei, ne eivät olleet kummatkin ruskeita :) Keeta ja Mersu pääsivät pyörähtämään kehässä. Vielä reilu kuukausi sitten oli hyvin epävarmaa voiko mummeli osallistua ollenkaan, mutta onneksi se oli elämänsä kunnossa ♥ Mersun kanssa on niin ihanaa mennä kehään, kun se esiintyy niin hienosti, varsinkin kun on herkkuja tarjolla.
Mersun kanssa odotukset eivät todellakaan olleet korkealla. Sanoinkin parille kaverille siinä ennen kehää, että jos Mersu saa hylättyä paremman niin olen enemmän kuin yllättynyt. Koirassa kuiteskin on rotumääritelmän mukaan kaksi selkeää hylkäävää virhettä.

Kehään pääsi ensimmäisenä Mersu. Tuomarin ensimmäinen kysymys: "Minkä rotuinen tämä koira on?" Ja kun vastasin että kyllä se chihu on, niin tuomari vain heilutti päätään :D Arvasin jo siitä minkä värinen nauha saadaan. Tuomarina Irina Poletaeva.
Mersun arvostelu "Todella iso narttu. Koiralta on vaikea löytää oikeaa rotutyyppiä. Pää ei riittävän tyyppinen. Hyvä kaula. Pehmeähkö selkä. Kiertyvä häntä. Vahva eturinta. Hyvät kulmaukset. Hyvä liike. Käpälän muoto voisi olla rodunomaisempi. Merle värinen. Todella reipas veteraani, mutta ei valitettavasti riittävän tyypillinen. " VET HYL

Eli saatiin juuri se mitä mentiin hakemaan! :) Mersu kyllä näytti niin jättiläiseltä niiden normikokoisten chihujen seurassa, eihän niillä ollut kun noin pari kiloa paino eroa.

Keetan kanssa jatkettiin melko samantein. Kelpoja oli ilmoitettu viisi: kolme urosta ja kaksi narttua. Keeta esiintyi hienosti, vaikkei oltukaan juuri näyttistreenejä pidetty. Edellisenä päivänä kaveri hiplas sen läpi ja treenattiin juoksemista agiradalla :D Eiks se riitä?
Tuomarina Helin Kasuk-Tenson.
Keetan arvostelu: "Selvä sukupuolileima. Erittäin kaunis pää. Erinomaiset korvat. Kaunis ylä- ja alalinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä häntä. Erinomainen turkki. Tasapainoiset liikkeet." JUN ERI1 SA PN1 SERT VSP!

Mun pieni kelpieni sai ensimmäisen sertinsä :)

Ei niin terve

Kaksi kolmesta koirasta oli noin viikko sitten saikulla, tai siis periaatteessa ovat molemmat vieläkin mutta enää ei ole mitään suurempaa hätää. Parisen viikkoa sitten Mersulle uusi viime kesäinen niskan/kaulan kiputila. Aamulla Mersu oli ihan normaali herätessään, käytiin pikapissillä ja annoin koirille aamuruuan. Mersu söi keittiössä ja syötyään tuli olohuoneen puolelle niska/kaula jäykkänä ja hieman turvonneena. Huusi kivusta, kun koski tai koira yritti hypätä jotain vasten. Hetken mietin, että onko jotain tapahtunut, mutta ei ole. Kukaan toisista koirista ei ole törmännyt Mersuun eikä se ole hypännyt alas mistään jotta olisi satuttanut itsensä.

Tässä kuvassa näkyy kuinka koiran oikea puoli on turvonnut tuosta lavan/kaulan/niskan alueelta

Mitään syytä tälle ei löydy, koira on nyt kuvattu kokonaan etuosastaan eikä mitään nivelrikkoon yms. viittaavaakaan löydy. Eläinlääkäri sanoi jälleen, että ikäisekseen todella hyvässä kunnossa. Mersu sai tulehduskipu ja normikipulääke kuurin, viikossa kipu hellitti ja tällä hetkellä Mersu on ihan oma itsensä. Häkkilevossa se on ollut ja nyt muutama yö takaperin oli pakko ottaa se takaisin sänkyyn nukkumaan, kun en jaksanut kuunnella sitä marinaa minkä se piti häkissään :)
Ulkona käydään edelleen vain tarpeillaan ja yritetään välttää hyppyjä esim. sohvalle jne.. Korokkeen kautta osaa kyllä kulkea hyvin, mutta jos tulee kiire esim. keittiöön katsomaan mitä jääkaapista otettiin, niin ei siinä kerkiä mitään korokkeita käyttämään.

Mersu on kyllä hyvin tyytyväinen ollut epäaktiiviseen elämäänsä ja jääkin useimmiten mieluusti peiton mutkaan nukkumaan kun kelpieiden kanssa lähdetään ulos.

Toinen saikku koira oli Kyra. Reilu viikko sitten päästin kelpiet ovesta vapaana autolle ja juuri kun käännyin laittamaan oven kiinni, kuulin vinkaisun. Kyra ontui vasenta takajalkaansa. En nähnyt mitä tapahtui, mutta oletan Keetan törmänneen Kyraan, kun juoksivat täysiä ovesta ulos. Kyralla on tapana juosta suorintatietä autolla, kun Kee tekee pienen mutkan nurmikon kautta ja tässä vaiheessa ovat ilmeisesti olleet toistensa tiellä.
Kyra aristi reisilihastaan, kun sitä hieman tunnustelin. Ontui sen loppu päivän, mutta seuraavana päivänä oli enää vain hieman epäpuhdas liikkeiltään. Kylmäsin jalkaa muutaman päivän ja viikon verran ollaan oltu nyt sillain rennosti remmissä. Kyra on onneksi niin helppo ja rauhallinen vaikka ei saakkaan juosta muutamaan hetkeen. En osaa edes kuvitella mitä tapahtuisi, jos Kee joutuisi saikulle moneksi viikoksi...

Terve!

Kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa:

Keetan terveystuloksethan siinä. Ihan huippu hienoo, että tulokset ovat tuollaiset! Nyt saa harrastaa ja suunnitella tulevaisuutta ihan miten haluaa :)