Vuosi vaihtui ja katsaus vuoteen 2015

Vuosi vaihtui rauhallisesti. Täällä tosiaan ei oikein kunnolla paukuteltu raketteja eikä koirat reagoineet ollenkaan niihin harvoihin ääniin mitä kuului. Keetahan säikähti noin puoli vuotiaana raketteja ja on siitä asti jollain asteella niihin reagoinut. Mutta nyt tänä uutena vuotena ei Kepakaan korvaansa loksauttanut rakettien äänille. Hyvähyvä!

Palataan vielä vuoteen 2015.. Vuosi alkoi surullisissa tunnelmissa, suurinosa vuoden suunnitelmista ja tavoitteista mureni pieniksi palasiksi ennenkuin vuosi edes ehti alkaa. Minin kuolema sattui erittäin paljon, eikä sitä ensiksi edes oikein pystynyt käsittämään. Päivääkään ei ole mennyt ilma, että olisin jollain tavalla ajatellut tuota pientä mustaa koiraa. Tätä ei ole auttanut yhtään facebook, joka näyttää muistoja vuosien takaa samana päivänä kuin ne muistot näkee. Huikeita muistoja ja hienoja hetkiä mustan salaman kanssa ♥
Tuntui ettei vuodesta tule yhtään mitään, kaikki ne haaveet, unelmat, suunnitelmat olivat kerralla pyyhitty pois, mutta vuosi 2015 toikin tullessaan paljon uusia asioita, mm. nose work, uusi koulu ja uusi paikkakunta.

Alku vuodesta työkuviot muuttuivat ja suunnittelut tulevaisuuden varalle alkoivat, mutta kuiteskin kouluun lähteminen tuli mieleen vasta muutama päivä ennen hakuajan loppua. HAYO oli ainut koulu mihin hain ja tavoitteet oli vaatimattomasti päästä sisään. Kesäkuussa oli pääsykoe, tai oikeastaan vain haastattelu, ja heinäkuun alussa tuli tieto siitä, että elokuussa olisi suuntana Kokemäki ja eläintenhoitajan ammatti. Kouluun pääsy oli samalla jännittävää ja silti ihanaa. Pääsin opiskelemaan juuri sitä mitä aina halunnut tehdä, työllistyminen on ehkä vähän heikoa mutta mietitään sitä sitten parin vuoden päästä.
Koulussa ollaan päästy hoitamaan lehmiä, lampaita, lintuja, jyrsijöitä, liskoja, hämähäkkejä ja alpakoita. Rakentamaan kaikennäköisiä juttuja, ajamaan traktoria, raivaamaan metsää ja kaikkea muuta mukavaa.

Yksi vuoden hienoimpiin, mutta jälleen samalla surullisimpiin hetkiin kuuluu Virtain Kirsut ry:n agilitykoira 2014 palkinto. Minin kanssa se saavutettiin, mutta vain toinen oli sitä vastaanottamassa..

KYRA
Kyran vuoteen ei oikein ole kuulunut mitään ihmeellistä. Näyttelyissä tuloksena oli 1*pn4, 2*rop ja 1*ryp2. Ihan huippu hieno näyttelyvuosi ollut vaikkei käyty kuin kolmessa näyttelyssä. Olen toivonut joskus omistavani sellaisen koiran, joka pärjäisi myös ryhmissä mutten koskaan ole ajatellut, että Kyra voi sen tehdä.
Loppu vuodesta Kyran selkä alkoi hieman vaivaamaan, tai siis ei se normi elämässä näkynyt mutta hierottaessa huomasi. Kyran selkään ei ole juuri saanut koskea ja se on muutenkin ollut takapäästään (lanteesta taaksepäin) herkkä eikä ole antanut hierojan koskea. Ilmeisesti jotain hermosärkyjuttuja tai jotain, en enää muista miksi hieroja sitä sanoi. Mutta joka tapauksessa selän tilanne on varmasti muuttunut parin vuoden takaisesta kuvauksesta.
Kyran vuoden 2015 tavoitteista jäi uupumaan sterilointi ja möllikisat tokossa ja rallyssa. Muuten kyllä tokoiltiin, tai siis höntsäiltii, omaksi iloksi ja rallya tehtiin ilman kylttejä vähän miten sattui. Eli meillä oli oikein hauska vuosi :)

KEETA
Keeta kävi huhtikuussa terveystarkeissa ja todettiin täysin priimaksi. Näyttelyissä käytiin viisi kertaa ja tuloksena vähän kaikkea EH:n ja VSP:n väliltä. Ihan hyvin keskenkasvuiselta kakaralta.
Agilityssä käytiin kolmella kouluttajalla: Minna Haapanen, Emma Riiho ja Pete Huotari. Mistään näistä ei oikein saanut mitään uutta irti. Omat treenit = parhaat treenit, se täytyisi kait pikku hiljaa jo oppia... Agilityn möllikisoissa käytiin ainakin kahdesti ihan hyvin tuloksin. Mm. Keeta teki mahti suorituksen Haukkuvaaran (Jyväskylässä) epiksissä vieraassa paikassa ja erilaisilla esteillä.
Lisäksi käytiin Krista Karhun tokokoulutuksessa ja siellä totesin, että mun pikkukelpie ei ole enää mikään pieni, vaan koira jolta saa ja pitää vaatia jo hieman enemmän asioita. Tokoa tehtiin aivan liian vähän, mutta se mitä tehtiin niin meillä oli aina kivaa ja se oli yksi tämän vuoden tavoitteista.
Ehkä paras ja hauskin uusi asia Keetan kanssa oli nose work. Yhden viikonlopun mittainen koulutus sai kyllä innostuksen syttymään lajille (vaikkei kouluttaja ihan osannutkaan asiaansa...) ja eukalyptuksen hajua ollaan etsitty monia kertoja.

MERSU
Mersun vuosi ei ole mennyt ihan ilman sairasteluja, keväällä Mersulle tuli toistamiseen sama kaulan turvotusvaiva mikä sillä on jo pari kertaa aikaisemminkin ollut. Mistä se johtuu ei oikein kukaan tiedä, mutta onneksi vahvat kipulääkkeet auttaa ja Mersu on muuten viettänyt lepposia eläkepäiviään nukkuen, syöden, nukkuen, syöden....
Mersun näyttelyura sai jatkoa näin veteraani-iässä, kun tajusin sen pääsevän ilmaiseksi näytelmiin. Mäntän ja Riihimäen kaikkien rotujen näyttelyissä käytiin Mersun kanssa ihastuttamassa kauhistuttamassa tuomareita ja tuloksena oli kummastakin HYL. Olisin hieman enemmän kuin vähän yllättynyt jos tulos olisi ollut joku muu, eli tavoitteet näyttelyiden osalta täyttyi.

Sekametelisoppa

En oikein keksinyt parempaa otsikkoa kuvaamaan tätä postausta, joka tulee sisältämään kaikkea mitä on hieman reilun kuukauden aikana tapahtunut.

Uusi ulkoasukin pitäisi saada tehtyä. Tuo vanha on niin kesäinen, että ihan ärsyttää. Pitäisi vaan saada uusia talvisia kuvia koirista, mutta missäs niitä otat kun maassa ei oo juurikaan lunta?? Jospa nyt joululomalla saisi aikaiseksi lähteä ulkoilemaan kameran kanssa ja tulisi sitä lunta. Lumi on ehkä vain toivelistalla, kun ovat luvanneet lämmintä jälleen kerran...

Minin 6-vuotissyntymäpäivä olisi ollut 24.11. ja kerrankin kun sen olisin muistanut samana päivänä, niin synttärisankari ei enää ole täällä :( Facebookkiin tuli tässä joku päivä sitten muisto parin vuoden takaa ja siinä oltiin oltu Minin kanssa Janakkalassa kilpailemassa. Muistan vieläkin sen fiiliksen mikä silloin oli. Se tunne kun voit luottaa koiraan sataprosenttisesti ja kaikki menee niin täydellisesti. On niin ikävä yhä edelleen tuota pientä mustaa koiraa ♥

Keetan kanssa ollaan nose workkiä harjoiteltu todella paljon, mutta en vaan oikein tiedä tehdäänkö ihan oikein niitä juttuja.. Keeta tykkää lajista edelleen erittäin paljon ja etsii häntä heiluen iloisesti tuhisten hajua, jonka löytää hyvinkin nopeasti vaikka piilotan sen omasta mielestäni todella vaikeaan paikkaan. Pitäisi ehkä saada sille jonkinlainen ilmaisu hajun löytämiseen, mutta en tiedä miten se sille opetetaan. Nyt Keeta ottaa hajun (eli palan huonekalujen alle laitettavaa pehmustetta, johon haju on imeytetty) suuhunsa tai alkaa raapia sitä paikkaa missä haju on, jos ei pääse käsiksi siihen suullaan. Raapiminen on muistaaksen nose workin säännöissä kielletty, niinpä olen jättänyt hajun niin että Kepa pääsee siihen kiinni. Olisi toki kiva opettaa heti oikein, ettei sitten joskus jos kilpailuihin eksyy tulisi mitään tyhmiä virheitä.

Pari vuotta vanha kuva, kun jouluna oli lunta ja pakkasta parikymmentä astetta.. Hieman eri meininki kuin tänä vuonna..

Nose workin lisäksi ollaan Keetan kanssa koululla nyt ilmojen kylmettyä keskitytty lähinnä tokoon ja erilaisten (ehkä hieman turhien :)) temppujen opetteluun.
Seuraaminen on ollut jotenkin todella vastenmielistä Keetalle, siitä on nähnyt ettei se tykkää yhtään opiskella seuraamista. Vierelle tulo on ihan jees, mutta liikkeelle lähtö saa sen jotenkin paineistumaan tai jotain. Mutta olen alkanut palkkaamaan sitä enemmän lelulla myös tokossa ja muutenkin palkannut sitä hyvin yllättävästi, eikä aina sillä samalla kaavalla: ensin tehtävä ja sitten palkka vaan palkka on tullut esiin ihan koska vain, vaikka kesken käsky sanan. Ja tämä on enemmän kuin hyvin sopinut Kepalle ja se on jopa ihan innoissaan tokoilemassa! Vielä on tooosi pitkä matka koemaiseen seuraamiseen, mutta hiljaa hyvä tulee.
Kaukot olen opettanut Keetalle niin, että takajalat ovat paikoillaan. Tosin olen hieman luistanut tässä.. Hups.. I-m-i vaihdot menee loistavasti jo pienen matkan päästä. Maasta istumaan nousussa on joskus pientä hitautta ja siihen on aikas tiukka kriteeri mistä saa palkkaa ja mistä ei. Kelpie onkin hoksannut jo hienosti koska se on tehnyt vaihdon liian hitaata ja korjaa menemällä salmana takaisin maahan ja äkkiä takaisin istumaan. Välillä tuntuu, että se tekee ihan tahallaan näitä hitaita vaihtoja väliin, jotta pääsisi hieman sikailemaan. I-s tai m-s eivät oikein onnistu ilman apua. Ei olla niitä edes tehty ollenkaan niin paljoa kuin tuota i-m vaihtoja, joten ihan lookista ettei oikein onnistu. Olisi vaan niin jotenkin loogisempaa tehdä i-s vaihto etujalat paikoillaan ja tässä kohtaa ollaankin hieman välillä luistettu ja harjoiteltu tätä juuri näin. Onko sillä sitten loppu viimein niin väliä miten vaihdot tekee, jos ei oo juuri tavoitteita toko puolella.
Luoksetuloa ollaan tehty pääasiassa kahdella tapaa: harjoiteltu joko vauhtia tai perusasentoon tulemista. Vauhtia treenatessa ei vauhtia ainakaan puutu. Sitä ollaan harjoiteltu joko etu- tai takapalkalla ja kummallakin tavalla onnistuu hienosti. Kelpie juoksee lujaa luokse ja säntää vapautuskäskyn kuullessaan leluun kiinni.
Perusasentoa ollaan tehty lyhyeltä matkalta ja siinä Kepa yrittää usein lintsata jäämällä vinoon, korjaa kyllä itse. Olen ehkä hieman vahingossa opettanut sen tekemään näin, kun aluksi palkkasin sitä näistäkin sivuille tuloista. Nykyään palkka tulee vain suoraan oikeaan paikkaan tulemisesta, mutta kelpie ei ole vielä yhdistänyt mikä homman tarkoitus on. Viime treeneissä tehtiin lopuksi yksi kokonainen liike, muuten onnistui ihan hienosti mutta kelpie meinasi juosta ohi.
Muut (turhat) temput mitä ollaan opeteltu: peruuttaminen, huovutetun pallon pyörittäminen lattiaa pitkin, nenällä erilaisten esineiden koskettaminen, noutokapulan pitäminen/noutaminen (tätä on joku opettanut Kepalle ihan varmana salaa!! Niin hyvin se osas sen melki puolen vuoden tauon jälkeen!), kuoleminen (menee maaten kyljelleen)  ja monia muota mitä ei nyt edes tule mieleen.

Tämäkin on pari vuotta vanha kuva.

Agility ollaan tosiaan koululla jätetty kokonaan pois kuvioista, mutta kana-areenalla ollaan käyty melkein joka perjantai treenaamassa. Pitäis vaan tehdä ihan oikeesti jonkinlainen suunnitelma mitä pitäisi vielä harjoitella, eikä joka kerta tehdä vähän tota ja vähän tota.. Jospa senkin saisi tehtyä nyt joululomalla ja ensi vuoden alusta pääsisi oikein suunnitelmallisesti treenaamaan tarvittavia asioita. Kisaamisen aloittaminen oli pienenä haaveena aloittaa heti ensi vuoden alusta, mutta ne kepit ovat vieläkin kesken. Muut esteet osaa hienosti, mitä nyt heti osaan sanoa, että kontaktien 2on2offit tulee todennäköisesti leviämään kisaradalla vauhdin kasvaessa mutta täytyy vaan ottaa tiukka linja kontaktien suhteen eikä yhtään antaa koiran varastaa niiltä.
En varmaan koskaan ole kenellekkään hehkuttanut sitä kuinka ihana tuo koira on agikentän vieressä! Se osaa olla hienosti hiljaa vaikka muut tekee agia, se ei rieku, hypi, hauku tai tee mitään muutakaan tyhmää. Se voi olla vaikka irti, kun joku on radalla ja tulee käskystä luokse eikä edes haaveile lähtevänsä perään. Niin ihanan rentoa :)

Loppuun vielä meidän jouluntoivotus:

Nose work viikonloppu

Suurinpiirtein kuukausi sitten näin ilmoituksen Nose Work -koulutusviikonlopusta Längelmäellä. Hetken mielijohteesta ilmoitin itseni Keetan kanssa sinne ja nyt viikonloppuna oli tuo kyseinen koulutus.

Koulutus oli kaksipäiväinen, ensimmäisenä päivänä lähinnä ehdollistettiin koiraa eukalyptuksen hajuun. Aloitettiin suoraan vaan tekemään koirakko kerrallaan, vaikka ainakin itse olisin kaivannut jotain edes pientä teoriapläjäystä lajista ensiksi. Täytyy todeta, ettei ensimmäisen päivän aikana oikein mitään uutta saanut irti, ei edes lajista. Kouluttaja tuntui olevan vähän pihalla itsekin välillä eikä vissiin ollut oikein valmistellut millaisia harjoituksia koulutuksen aikana tullaan tekemään.
Keeta suoriutui tehtävistä loistavasti -->löysi kaikki namit laatikoista :)

Toisena päivänä saatiin lukea säännöt paperilta ja jatkettiin "hajutestin" kautta huonekalu etsintään. Eli ei enää nameja hajun vieressä vaan namit sai kun ensiksi löysi hajun lähteen.  Aluksi Keeta meinasi hieman turhautua, mutta hoksasi hyvinkin nopeasti mitä pitää etsiä. Se kävi tosin aina ensiksi vanhat piilot ja vasta sitten alkoi haistelemaan muualta, kun oli sata varma ettei haju olekaan enää samassa paikassa. Keetalle laitettiin haju jo viimeisillä kerroille melko hankaliin paikkoihin, se kun oli oikeesti niin loistava etsimään hajun :)
Vaikka Keeta hoksasi idean nopeasti, oli mukana muutama koira joille olisi voinut ainakin aluksi mielestäni tehdä hieman helpompia juttuja. Meni tosi pitkään, että jotkut löysivät hajun ja saivat palkan. Ainakin yksi koira alkoi ihan selkeesti keksimään sijaistoimintoja (mm. lattian haistelu yms..) kun ei oikein tajunnut mitä pitäisi tehdä.

Olen tainnut joskus todetakin, ettei kaikista ihmisistä vaan ole kouluttamaan. Varsinkaan jos ei osaa lukea koiraa..

Hyvät fiilikset jäi kuiteskin koulutuksesta, tai ehkä tarkemmin lajista, ja varmasti tullaan jatkamaan harjoittelua. Jos laji joskus virallistuu Suomessa voisin hyvinkin kuvitella meneväni kisaamaan. Keetakin tykkää ihan hirveesti. Tänään tehtiin kotona ensimmäinen hajuetsintä ja vitsi toi koira on upee!! Ihan oikeesti, se löysi hajut tosi nopeesti ja käytti hienosti nenäänsä :)

Eläimiä ja ahaa-elämyksiä

Agility, lintuja, alpakoita, lintuja, liskoja, jyrsijöitä, hämähäkkejä, käärmeitä... Niistä oli tämä viikko tehty ja paljon uutta oppineena ja upeita eläimiä hoitaneena voin todeta että oli aivan älyttömän kiva viikko!

Koulussa mulla siis oli ensimmäinen pieneläinten hoitovuoroviikko, joka tarkoitti siis sitä että minä ja kolme muuta hoidettiin koulun pikkueläimet maanantaiaamusta sunnuntai-iltaan. Vielä olisi siis yksi päivä jäljellä ja sitten menee monta kuukautta, että pääsee takaisin.. Tylsää.. :(

Keetan kanssa ollaan käyty kolmena iltana tällä viikolla treenaamassa, pari kertaa agilityä ja kerran tokoa! Yllätyin itsekin kun päätin mennä kentälle ihan vaan tokoilemaan. Tehtiin aluksi kontaktitreeniä ja jatkettiin liikkeestä maahan menon harjoittelemista peruuttamalla. Ensimmäiset kerrat autoin viemällä käden alas, mutta loppuun teki ihan loistavia maahan menoja vaikka jatkoinkin matkaa. Loppuun vielä paikalla oloa sekä istuen että maaten ja hömppäiltiin sheipaten vähän temppuja. Ehkä siitä vielä tokokoira saadaan, tai ainakin jonkinlainen temppukoira jos ei muuta :)

Agilityssä ensimmäisellä kerralla teemana oli vähän niin kuin ohjaavan käden seuraaminen/putken jälkeen kääntyminen. Ratana oli tämä (hienoa paint-laatua :)):

Eli ideana oli harjoitella putken (nro 2) jälkeen tiukkaa kääntymistä ja tulemista toisen ohjaavan käden mukaan. Vaikea selittää, mutta mä ymmärrän kyllä mitä tarkoitan :) Keeta oli (miten musta tuntuu että toista itseäni koko ajan) upea ja taitava kelpie. Ensimmäisellä kierroksella hieman kaarre putken jälkeen venyi, mutta seuraavilla kerroille meni juuri niinkuin pitikin.
Samalla kerralla yritettiin ottaa kujakeppejä, mitkä koululla on mutta en oikein ymmärtänyt niiden sielunelämää.. Sain kepit leveäksi kujaksi ja sen Kepa meni heti ekasta kerrasta oikein. Mutta kun yritin pienentää kujaa, meni kepit ihan mutkalle ja sitten meni hermot enkä jaksanut enää tapella niiden kanssa :)

Toisella kerralla oli aita ja siinä suoraan edessä poikittainen aita. Ajatuksena oli hypätä aita ja vaihdella poikittaisen aidan suoritus puolta, eli hypätä se joko takaa kiertona tai ohjaajan puolelta. Aloitettiin takaakierrolla ja se onnistui loistavasti kummaltakin puolelta. Tarkkana saa olla siinä että koira hyppää poikittaisen aidan, Kepalla ei ole vielä ihan täydellistä estefokusta eikä se näin ollen osaa katsoa mitä siellä edessä olisi. Mutta kun vaihdettiin aidan suoritettavaa puolta, tuli vaikeuksia. Koira lähti aina vaan takaakiertoon tein sitten mitä tahansa. Väkisin sain sen palkattua oikealle puolelle, kun oikein yliohjasin. Laitoin koiran häkkiin hetkeksi ja mietin mitä tekisin toisin. Miettiessäni tajusin että olin koko ajan kääntänyt koiraa ns. väärin päin aidalle, eli lähes kaikki ohjaussignaalit olivat juuri sinne aidan toiselle puolelle. No, hain koiran ja testasin ohjaamista "toisin päin" ja kaskummaa sehän toimi. Tämän takia on niin ärsyttävää treenata yksin, kun ei ole sitä kaveria vieressä sanomassa, että viitsisitkö ohjata sitä sun koiraasi hieman toisin...

Koulutuksessa ja yleistä turinaa

Lauantaina oltiin Kepan kanssa Emma Riihon agilitykoulutuksessa ja en oikein tiedä oliko hyvä vai ei. En oikein saanut mitään uutta koulutuksesta irti. Kouluttaja oli kovin hiljainen, ei oikein antanut kunnon palautetta mitä vähän odotan, kun menen maksulliseen koulutukseen. Lähinnä suositteli testaamaan eri ohjauskuvioita samaan kohtaan radalla, ja siinä se.
Tykkään kyllä käydä ohjatuissa treeneissä ja mennä ns. valmiiseen pöytään treenaan, mutta haluan silloin saada omaan ohjaamiseen vinkkejä ja tiedon siitä jos ja kun teen jotain väärin. Jos sanon etten ole viimeiseen pariin vuoteen saanut oikein mistään seuran ulkopuolisten kouluttajien koulutuksista mitään irti, en hirvittävästi valehtele. Enemmän palautetta saa ihan mein seuran omilta kouluttajilta ja itsekseenkin treenatessa saa oikein loistavia vinkkejä ;)

No se siitä valittamisesta. Jatketaan kuiteskin agilityn parissa.

Tänään käytiin Kepan kanssa ensimmäistä kertaa treenaamassa koulun agikentällä. Ihan huippu hienot esteet siellä! Tai no aidat vois olla hieman "paremmat", lainausmerkeissä syystä että mitään muuta vikaa niissä ei ole kuin se ettei niissä ole kunnon siivekettä. Ne on vähän niinku sellaiset alkeiskoiran helpot siivekkeet, jos joku tajuaa mitä tarkoitan :) Niin ja siellä on muuten kujakepit!! Meneeköhän toi koira kohta ihan sekaisin kun on nähnyt jo elämänsä aikana tieskuinka monta eri versioo keppien opettelusta??
Tehtiin alkuun putkella ja kahdella aidalla pari eri harjoitusta. Kepalla oli hieman vauhtia, mutta kuunteli ja meni oikein mallikkaasti mitä nyt muutaman ensimmäisen kerran tuli ohi poikittaisesta aidasta, kun ohjaaja oletti koiran osaavan...
Loppuun hieman minikeinua ja aata. Keinusta tuli ekalla kerralla lento versio, kun ei mein oman kentän ikuisen vanha ja hieman risa keinu ihan noin nopeeta tipahda.. Onneksi oli matala versio keinusta, niin ei korkeelta tipahtanut. Keeta ei edes tajunnut että jotain outoa tapahtui :) On se kyllä hassu eläin kun tälläset missä joku toinen koira voisi saada sydärin, niin Kepa vaan totee että mennääs uudestaan tää oli kivaa!
Loppuun tuo hassu eläin tarjosi minikeinulle kontaktia hyppäämällä/nousemalla keinun korkeamman osan päälle ja paukauttaen sen siis maahan. 
Oli mukavan lyhyet ja tehokkaat treenit. Täytyy ottaa ihan asiakseen käydä kentällä edes kerta viikkoon.

Koulussa olisi ensi viikolla luvassa ensimmäinen pieneläinhoitovuoro. Huisin jännää! :) Luvassa on alpakoita, liskoja, jyrsijöitä ja lintuja. 

Kuulumisia

Opiskelijaelämä on todella rankaa ja aikaa vievää, ettei oikein tahdo aika riittää blogin kirjoittamiseen ;)

Ensimmäisen viikon Keeta oli muin kanssa koululla ja se meni oikeesti todella hyvin! Ei tuhonnut mitään, eikä ainakaan silloin kun oltiin lähdössä tai tulossa pitänyt edes mitään ääntä yksin jäädessään ja muutenkin on käyttäytynyt todella fiksusti. Paitsi jos kämppiksiltä kysytään, niin saattavat toki olla hieman toista mieltä, kun Kee osaa välillä olla vähän, miten sen nyt sanoisi, läheisyyttä kaipaava ;)
Saamme ottaa oppitunneille koiria mukaan, jos toki siitä sopii etukäteen, ja Keeta olikin heti ekalla viikolla yhden 90minuutin pituisen tunnin meidän luokassa. Vitsi Kepa oli hieman hämillään alkuun, mutta hyvin pian hoksasi saavansa rapsutuksia monelta ihmiseltä.

Keetalla alkoi tietysti juoksut ensimmäisenä viikonloppuna kun päästiin kotiin. Ja koska koululle ei saa viedä juoksuisia narttuja, on Keeta nyt ollut kasvattajallaan hoidossa. Ensimmäiset päivät meni ihan ok, eikä edes oikein ajatellut asiaa, mutta nyt on jo ollut hieman ikävä pientä ruskeaa touhottajaa.

Harrastusrintamalla ei oikein ole viime aikoina tapahtunut mitään, vaikka koululla on oma agilitykenttä ei tosiaan siellä ole tullut käytyä. Keeta jos täällä olisi niin sitten varmasti olisi kentälle tullut mentyä. Ehkäpä ensi viikolla tai sitä seuraavalla viikolla vihdoin päästäisiin tutkailemaan Kepan kanssa millaisia esteitä täällä on. Kyran kanssa ollaan hieman "tokoiltu" lenkkien lomassa sekä sisällä ruuan annon yhteydessä. Lainausmerkeissä siksi, koska ei me niin tosissaan tehdä, kunhan hieman höntsätään. Tässä yksi ilta muistin siinä touhutessa, mitä kaikkea tuo koira oikein osaakaan! Olen vaan niin tottunut tekemään Keetan kanssa että unehtanut samalla mitä sitä onkaan tullut opetettua vanhemmalle koiralleen... Hups!

Parin viikon päästä olisi tiedossa Emma Riihon agilitykoulutus ja sinne ollaan Keetan kanssa menossa. Kiva mennä sinne reilun kuukauden agilitytauon jälkeen näyttämään mitä me osataan... Toivotaan, että juoksut olisivat ohi jo ensi viikolla ja Kepan kanssa pääsisi hieman muitelemaan mitä tämä agility oikein olisi.

Helppoo olla onnellinen

Taas on tapahtunut vaikka ja mitä ja päivityksiä blogin puolelle ei ole ilmestynyt. Mikseihän tänne kukaan ikinä mitään kirjoita??

Mutta tänään tapahtui jotain sellaista mitä en olisi ikimaailmassa voinut kuvitella tapahtuvan! Ja se  on nyt pakko tulla heti välittömästä kertomaan tänne, ettei vaan unehdu ;)
Nokian ryhmänäyttely oli tänään ja sinne olin pitkän harkinnan jälkeen ilmoittanut kummatkin kelpiet. Tuomarina oli Elena Ruskovaara sekä rotu- että ryhmäkehässä. Arvostelut ovat kirjoitettu epäselvällä käsialalla, joka toisesta sanasta saa selvää ja joka toisesta ei. Joten en niitä tähän sen tarkemmin kirjusta. Keetasta tuomari tykkäsi, mutta tarvitsee aikaa jotta kehittyy kunnolla. Nuortenluokassa Kee sai ERIn ja oli ensimmäinen luokkansa ainoana. Ei SAta juurikin tuon keskeneräisyyden takia.
Kyra hoiti sitten tämän menestymisen näissä karkeloissa! Kyra oli valioiden ykkönen ERIllä ja SAlla, tuomari kehui Kyraa muutamaan kertaan todella hienoksi kelpieksi ja kelpoja katsomaan tulleelle toiselle tuomarille sanoi että kelpien kuulemma kuuluu näyttää juuri tältä. Ainoa "huono" kommentti oli hieman löysä edestä, mutta muuten kaikki oli erinomaista. Paras narttu -kehässä vastassa oli avoimen luokan narttu ja Kii voitti sen ollen siis PN1. Rotunsa parhaan valinnassa vastassa oli upea "Onni", jonka kuvittelin voittavan mutta ei, punakeltainen ruusuke annettiin meille! :) Tuomari tuntui olevan hyvin varma valinnastaan eikä kauaa miettinyt kumpi on parempi tänään.
Hetken mietin jäänkö ryhmiin vai en, päätin kuiteskin jäädä ja tällä kertaa se oli oikea ratkaisu :) Kyra valittiin kahdeksan parhaan joukkoon jatkoon ja tuomari alkoi jakamaan ruusukkeita ryhmäsijoittuneille neljännestä alkaen. Neljäs oli belggari, kolmas sheltti, toinen !!!KYRA!!! ja voiton vei pemu. En osannut odottaa kyllä ollenkaan ryhmäsijoitusta, jo tuo jatkoon pääseminen kelpien kanssa on erittäin hyvä saavutus.
Ensimmäistä kertaa ikinä mun koira sijoittuu ryhmässä ja heti RYP2 sija! Onhan tuo koira upea ja paranee mielestäni vain vanhetessaan, mutta silti aivan uskomatonta.
Keetan ajattelin nyt jättää hetkeksi näyttelytauolle, ainakin Seinäjoen näyttelyyn asti, ja Kyran näyttelyt tältä vuodelta oli varmaankin siinä. Tosin hieman tekisi se vielä johonkin ilmoittaa jos menestys on tätä luokkaa ;)

Huomenna olisi tarkoitus pakata auto täyteen kamaa + yksi pieni ruskea koira ja suunnata auton nokka kohti Kokemäkeä. Hieman alkaa jo pikku hiljaa jännittää, ei niinkään kouluun meneminen vaan lähinnä se miten tuo koiruus pärjää siellä ihan yksin, ilman "isosiskon" henkistä tukea. Yksinolo harjoituksia ollaan tehty kotona toki jo useampaan kertaan ja enää Keeta ei huuda (tai lähinnä vinkui) perään kuten ihan ensimmäisillä kerroilla kun sen yksin kotiin jätin. Puruluita se ei kylläkään syö yksin ollessaan, mutta voi toki olla ettei se niitä Kyrankaan aikana syö = Kyra possu syö kaikki. Tiedä sitten stressaako yksinoloa sen verta ettei pysty syömään vai onko tosiaan niin, että Keeta ei syö luita edes silloin, kun ovat kahdestaan kotona.