Jättiläiskelpilapsi

Aloitetaan toukokuun alusta, jolloin oli Tampereen NORD näyttely. Keetalla ihan hirvee karvanlähtö ja ennen näyttelyyn lähtemistä harjasin enimmät irtotupsut pois toivoen ettei tuomari huomaisi. Koona piti ilmoittaa tähän näyttelyyn myös, mutta joku oli päivän liian myöhässä viimeisen ilmoittautumispäivän kanssa.. Mikä ei sinänsä harmittanut hirveesti, kyllä se vielä ehtii näyttelyissä pyöriä.
Mitään suurempia odotuksia ei ollut päivän tulosten suhteen, Keeta kun näytti lähinnä pölisevältä karvapallolta. Tuomarina oli Markku Kipinä ja tuntui melko tiukalta eikä viidestä uroksesta saanut SA:ta kuin vain yksi. Neljästä nartusta SA:n sai kolme ja Kepa oli yksi näistä. Keeta oli lopulta VAL ERI1 SA PN1 NORD-SERT VSP. Nord sertin takia aikoinaan Keetan tähän näyttelyyn ilmoitin ja se saatiin, että ihan tyytyväinen saa olla tulokseen. Arvostelu on jossain paikassa x, lisään sen tähän jos löydän jostain.

Heti seuraavana päivänä otin ja harjasin kaiken irtokarvan kelpistä pois. Siltä lähti kaikki, siis ihan kaikki karvat. Sekä pohjavilla että päälikarvat pois, vain muutama hassu karva jäi jäljelle. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kunnon karvanlähtö sitten pentujen. En tiedä vaikuttaako enää pennut jotenkin vai onko tämä vaan joku sattuma tähän väliin.

Loppu kuusta oli Keuruun ryhmänäyttely johon olin ilmoittanut kummatkin kelpiet. Tuomarina oli Nina Janger. Ajattelin Keetan karvojen kasvavan kolmessa viikossa, no joo kasvohan pohjavilla mutta päälikarvat puuttuivat suurimmalta osin. Turkki oli ihan tiivis, mutta aivan liian pehmeä ja niin karvattoman näköinen ilman päälikarvaa etten todellakaan odottanut edes ERIä laatuarvostelussa.
Koona tuli juuri edellisenä päivänä 9kk eli meni ensimmäistä kertaa junnuihin. En sillekkään odottanut oikeastaan mitään koska se on iso ja näyttää lähinnä working kelpiltä pitkine jalkoineen. Koona meni ekana kehään esiintyen hienosti, vähän meinasi keulia liikkeessä mutta sai raviakin esitettyä. Antoi hienosti tuomarin tunnustella ja mittatikullakin antoi hienosti mitata itsensä! Huippu pentu! Järkytyin suuresti, kun tuomari ilmoitti mittaustuloksensa: 51cm!! Siis täh?!? Onhan se Keetaa selkeesti isompi mutten ihan noin suurta odottanut. Arvostelu kuului näin: " 9kk Hyvin kookas kevyt kokonaisuus. Kevyt kuonoinen pää, alaleuka voisi olla vahvempi. Kookkaat melko leveäasentoiset korvat. Niukka eturinta. Hyvä polvikulma. Luisu lantio. Niukasti kulmautunut edestä. Litteät käpälät ja seisoo eturaajat ulospäin. Liikkuu löysästi edestä, riittävällä voimalla takaa. Hyvä karvapeite. Mukava Käytös." JUN H

Hyvin Koonamainen arvostelu, kyllä se sieltä kehittyy ja muuttuu vielä paljonkin ajan kanssa. Toivottavasti ei vaan enää korkeutta kasvaisi..
Keetan esitti minun yksi kaverini ja vähän vitsillä heitin ennen kehään menoa ettei sitten ole takaisin tulemista ilman ROP ruusuketta. Mutta sepä sieltä mukana tuotiin kun rotunsa paras koira oli valittu. Hieman yllätyin, täytyy myöntää. Arvostelu kuului näin: " 5,5v. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä ilmeinen pää, jossa hyvät korvat. Vahva kuono-osa. Erinomainen ylälinja, eturinta, runko ja häntä. Riittävä raajaluusto. Hyvin kulmautunut takaa, riittävästi edestä. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, tehokkaalla takatyönnöllä. Hyvä karvapeite." Hieman naurahdin tuolle viimeiselle lauseelle arvostelussa :D Se ei kyllä ollut hyvää karvapeitettä nähnyt vähään aikaan.

Keeta kyllä paranee vaan vanhetessaan! Se oli kanssa tollanen hyvin kevyt joka suhteessa nuorempana ja silloin ajattelin ettei siitä koskaan edes tule "kunnon" kelpietä. Mutta onneksi olin väärässä ja nyt se on niin hieno!

Ruoveden ryhmänäyttelyt

Viime viikonloppuna oli melkein kotinäyttely, kun suunnattiin Ruoveden ryhmänäyttelyyn sekä Mitsun että kelpieitten kanssa. Lauantaina oli ysiryhmä ja sunnuntaina ykkösryhmä.
Lauantaina suunnattiin Mitsun kanssa heti aamusta näyttelypaikalle. Tuomarina chihuilla oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa ja siinä edeltäviä rotuja katsoessa tuli selväksi ettei ERIä ja SAta saanut hirvittävän helpolla. Chihuissa kahdeksasta uroksesta vain kaksi sai SAn. Narttuja oli 18 ja niistä sai SAn seitsemän koiraa. Olin tyhmänä ilmottanut Mitsun avoimeen luokkaan vaikka olisi ikänsä puolesta päässyt vielä nuoriin, mutta ei se hirveäsi haitannut. Mitsu esiintyi laatuarvostelussa hienosti, mutta väsähti paras narttu kehässä eikä oikein kantanut häntäänsä enää hyvin. Siitä huolimatta olen erittäin tyytyväinen koska arvostelu kuului näin: "Hyvä mittasuhteet. Sopiva luusto. Hyvä kallon muoto. Hyvät silmät, korvat ja kuono. Tasapainoinen ylälinja. Hyvä häntä. Riittävä runko. Liikkuu hyvin edestä, takaa ja sivulta." Tuloksena AVO ERI1 SA.

Kelpiet olivat tosiaan sunnuntaina ja aikataulun mukaan kelpojen olisi pitänyt olla 11-12 aikoihin, mutta tuomari Antti Nieminen oli vähän hidas ja kehään päästiinkin vasta reippaasti yhden jälkeen. Melkolailla viisi tuntia oltiin kehän reunalla ja ihmeteltiin maailman menoja. Koonan veli ja Keetan lapsonen Jare poika tuli meitä katsomaan ja sisarukset leikkivätkin siinä ennen kehää oikein urakalla. Koonalle teki ihan hyvää päästellä enimmät höyryt pois ja se oli kehässä ihan huippu hyvä (ja ihan harmaa :D)! Penneli sai hyvän kokemuksen kehästä ja liikkui ravilla ilman ylimääräisiä laukka-askelia ja keulimisia. Antoi tuomarin koskettaa ja katsoa hampaat hienosti. Arvostelu kuului näin: "8kk, ilmava, hyvin kulmautunut narttu. Hyvä selkälinja ja riittävän syvä vielä pennun kapea rintakehä. Kevyet, yhdensuuntaiset liikkeet. Oikea karvanlaatu ja väri. Rodunomaiset päänmittasuhteet. Hieman kookkaat korvat. Koira kaipaa vielä hieman massaa ja kehittyyä vielä. Avoin ja luoksepäästävä." Tuloksena ROP-pentu KP
Aikuisia kelpieitä oli seitsemän, 2 urosta ja viisi narttua, eli kilpailua oli ihan sopivasti. Keeta esiintyi totuttuun tapaan hienosti, vähän sillä oli kiire kehässä ja meinasi alkaa vetämään liikkeessä. Arvostelu kuului näin: "5-vuotias hyvä tyyppinen keskikokoinen narttu. Riittävä luustovahvuus. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä selkä. Erinomaiset liikkeet. Riittävän syvä hieman lyhyt rintakehä. Oikeat päänmittasuhteet. Hieman kookkaat korvat. Hyvä turkki ja väri." VAL ERI1 PN1 VSP

Ei onneksi tarvinnut jäädä ryhmäkehiin vaan päästiin Jaren, Koonan ja Keetan kanssa vietättämään pentutapaamista. Olin unohtanut kameran kotiin joten piti tyytyä kännykän kameraan, joten ei hirveän hyviä kuvia ole saatavilla. Tosin mallit olivat hieman vauhdikkaita eikä tuo paikoillaan poseeraaminen ollut hirveän suuressa suosiossa :) Oli ajatuksissa tehdä tokoa tai jotain muuta mutta ainakin Koona oli aivan väsy ettei olisi pystynyt keskittymään mihinkään, joten annettiin pentujen painia keskenään. Oli todella kiva nähdä Jarea, siitä on kasvanut hieno poika!

Kuukausipäivitys

Kuukauden aikana on tapahtunut vaikka ja mitä: agilitytreenejä, tokotreenejä, leikkimistä, näyttely...

Aloitetaan tokosta. Keeta ja Koona ovat tokoilleet tai tehneet muita (turhia) temppuja ahkerasti melkein joka päivä. Oon ihan yllättynyt kuinka paljon ollaan viime aikoina tokoiltu. Pikku K on hyvin pätevä ja osaa hienosti keskittyä annettuun tehtävään erityisesti sisällä mutta ulkona lentävät lehdet ym häiriöt ovat välillä liian suuri houkutus ja toisinaan kelpieen ei juuri nyt saada yhteyttä. Tällä hetkellä treenilistalla on kaukot ja niissä paikoillaan pysyminen ja nopeat vaihdot, luoksetulo ja siinä erityisesti vauhti, perusasennossa oleminen ja oikealla paikalla seuraaminen. Lisäksi ollaan tehty tasapainotyynyn kanssa takapään käyttöön liittyviä juttuja.
Iso K on tehnyt superhienoo seuraamista! En tiedä mitä on tapahtunut mutta Keeta seuraa ihan superinnoissaan häntää heiluttaen, kun ennen se seuras sillain tosikkomaisesti. Vaikee selittää mutta seuraaminen näyttää nyt paljon paremmalta kuin esim ennen pentuja. En tiedä oonko tulossa kipeeksi vai mikä on kun katselin jo alokasluokan liikkeet läpi ja Keetan kanssa harjoiteltu niitä kaikkia.

Onko tässä kuvassa Koona 6kk vai Keeta 6kk?

Agilitytreeneissä ollaan käyty vaihtelevalla kokoonpanolla nyt kolme kertaa. Käytiin Ylöjärvellä Tähtitekniikan treeneissä eli ohjatuissa treeneissä. Ensimmäisellä kerralla oli Keeta ja Mitsu mukana. Silloin Keeta oli vielä vähän lomafiiliksissä ja vauhti oli aivan kateissa ja kelpi huiteli ihan missä sattuu. Ei ollut Keeta yhtään oma itsensä. Mutta Mitsu, elämänsä kolmansissa ohjatuissa treeneissä ja tyyppi vetää viiden esteen rataa ❤️ Häntä suorana se siellä päästeli mutka putkestakin läpi tosta noin vaan. Ihan huikee chihu!
Toisella kerralla Keetalla oli aamulla ollut hieronta joten en sitä voinut ottaa mukaan eli mentiin juniori osaston kanssa liitämään. Mitsun elämää järkytti hyvin suuresti kentän laidalla seisovat ihmiset. Ei pystynyt pieni chihu ymmärtämään ettei ne tule ja syö pieniä koiria iltapalakseen. Teki kyllä mutta välillä piti haukahtaa ihmisten suuntaan että varmasti tajuavat pysyä poissa. Mitsu teki ensimmäistä kertaa keinua niin että koutsi oli keinun päässä palkaamassa ja chihu tassutteli keinun päähän joka oli ilmassa. Eli keinua ei vielä liikutettu vaan opetettiin koiraa kulkemaan keinun päähän asti. Se onkin tälläisen hitusen reilu kaksi kiloisen koiran kanssa hyvinkin tärkeää jotta saa keinun laskemaan maksimaalisella vauhdilla. Koona teki ensimmäistä kertaa elämässään putkea ja se oli kuin tehnyt sitä aina! Kaksi kertaa otin pannasta kiinni ja näytin mihin pitäisi mennä ja sen jälkeen tää meni jo hieman mutkallakin olevasta putkesta läpi. Hassua kun Koona on muuten hieman ujohko koira, niin sitten se menee kuiteskin tuollaisesta umpinaisesta putkesta tuosta noin vaan. Koona teki neljän esteen ratana putki-2 aitaa (rimat 5sentissä)-putki. Ei todellakaan huono suoritus 6,5kk pennulle. Toiset on vissiin vaan luotu agiliitämään ❤️
Kolmannella kerralla sain paikan vain yhdelle koiralle ja se oli tällä kertaa Keeta. Se kun on se kisakoira, jonka kanssa tavoitteet ovat tällä kaudella korkeemmalla. Nyt oli Keeta täysin oma itsensä! Mentiin täysiä, mutta kuunneltiin (ainakin suurimmanosan ajasta) myös ohjaajaa. Jokohan sitä uskaltais kattoo kisakalenteria ;)

Entä kumpi on tässä kuvassa?

Sunnuntaina 24.3 oli Jyväskylän pentunäyttely ja pitkän pohdinnan jälkeen ilmoitin Koonan sinne. Tulokset olivat juuri sellaiset kuin arvelin. Ei tullut meille ROP-pentu palkintoa, eikä edes kunniapalkintoa, mutta se ei haitannut ollenkaan. Koonan sisko Pilke (S.Timantit On Ikuisia) korjasi sen potin ja se jos kuka oli ROP-pennun ansainnut! Pilkkis on ihan huiman hieno niin rakenteeltaan kuin luonteeltaan! ❤️ Koona antoi hampaat katsoa hienosti, mutta sitten hieman väisti tuomarin kosketusta. Koonaa myös vähän jännitti toiset koirat ja se kyyläs välillä taakseen epäluuloisesti, joten tämä voi myös vaikuttaa miksi väisti tuomaria. Tosin ei me oltu hirveesti edes treenattu vieraan ihmisen kosketusta..
Tuomarina oli Kati Taipale ja arvostelu kuului näin: Miellyttävä mutta hieman ujosti esiintyvä narttu jolla oikeat rungon mittasuhteet. Oikea ilmeinen pää. Oikeat pään mittasuhteet. Hyvä purenta. Oikea asentoiset mutta hieman kookkaat korvat. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko. Eturinta saa vielä täyttyä. Hyvä rintakehän syvyys. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu takaa hyvin, edestä vielä hieman löysästi.
Keetan ilmoitin jo viime vuoden puolella Tampere nord näyttelyyn. Sinne piti Kooniskin ilmoittaa mutta unohdin ihan totaalisesti eli seuraavaksi ollaan menossa Ruoveden näyttelyyn tämän kuun lopussa eikä seuraavia ole suunnitteilla.

S. Timantit On Ikuisia "Pilke" ©️ Emilia Paananen

Puoli vuotta takana koiran elämää

Tänään tulee tasan kuusi kuukautta siitä kun ensimmäiset Suklaatassut näkivät päivän valon. Hyvin paljon onnea puoli vuotiaille Jarelle, Pilkeelle, Kajalle, Sylville ja Koonalle ❤️

Palataan reilun kuukauden päähän ja kerrotaan Koonan hammasoperaatiosta. Alakulmurit tosiaan poistettiin Keuruulla, kun ne olivat ihan tulehtuneet ja poikki. Toinen oli lähtenyt ihan vain vetämällä, mutta toinen jouduttiin leikkaamaan. Koona ei meinannut alkuun nukahtaa ja saikin toisen annoksen rauhottavaa ennenkuin kannoin sen sinne leikkauspöydälle. Fiilikset heitteli laidasta laitaan, kun pennun sinne jätin. Entä jos se ei herääkkään enää koskaan?? Mutta fiilikset oli hyvin onnelliset kun menin Kooniksen hakemaan operaation jälkeen kotiin. Sieltä se tassutteli hoitajan kanssa vähän peloissaan ja sekaisin, mutta se oli elossa ❤️

Tässä reilun kuukauden päivityskatkon aikana ollaan käyty neljä kertaa hallilla ja tehty kotona vaikka mitä. Ensimmäisen kerran käytiin Seinäjoen Hauhau champion areenalla. Keeta kanssa aloitettiin agility hyvin maltillisesti matalilla rimoilla ja tehtiin vain muutaman esteen ratoja. Huomasin meinaan melko pian sen olevan selkeesti jumissa lihaksistostaan, kun ei oikeen kulkenut samallalailla kuin ennen. Siksi en hirveesti pyytänyt sitä revitteleen ja vaatinut hyppäämään korkeita hyppyjä. Keetalla oli kyllä superhauskaa ja siitä huomasi että nautti jälleen agilitystä vaikka lihaksisto ei olekkaan kunnossa.
Mitsu teki hypyn ja renkaan tarjoamista, putkea ja matalan puomin ylittämistä remmissä. Hypyn rima oli toisesta päästä noin 10senttimetrissä ja toinen pää oli maassa. Tätä hitsi on tehnyt jo ennenkin ja tää onnistuu oikein loistavasti. Yhdistin jo hyppyyn sanallisen käskyn ja jotenkin tuntui että chihu oppi jo mitä "hop" tarkoittaa. Rengasta harjoiteltiin sellaisella alkeisrenkaalla missä ei ollut kuin itse rengas ja pystyrimat sivuilla, jotka piti renkaan pystyssä. Renkaan sai ihan maahan kiinni, joten ei ollut chihulle mitenkään hankala hypätä. Alkuun oli vähän jännää ja hetki piti houkutella, että chihu uskalsi tulla läpi. Mutta kun kerran pääsi läpi, niin chihu meni siitä moonta kertaa itse ilma apuja. Ihana chihu!
Koonan kanssa leikittiin ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin kotona. Keepie oli heti menossa mukana eikä aikaillut yhtään leikkiin ryhtymistä vaikka oli täysin vieras paikka. Agilityn alkeita myös hieman jo harjoiteltiin hypyn ja renkaan tarjoamisella. Ensimmäisen kerran teki penneli ja se oli kuin vanha tekijä! Hoksas hyvin nopeasti mitä siltä odotan. Lisäksi otettiin vähän keinun paukuttelua tarjoamisen kautta tottakai. Laitoin keinun laskevaan päähän aidan siivekkeen sillain että toinen pää jäi ilmaan ja palaa automaattisesti ylös kun koira siihen koskee. Siiveke ei ollut ihan paras mahdollinen ja toinen pää jäi vähän turhan ylös ja mietinkin miten pentu sitä pelästyy kun melkein 15sentistä keinun pää osuu maahan. Mutta eipä mitään! Penneli paukutteli sitä ihan urakalla eikä reagoinut mitenkään vaikka kuului ääntä ja oli liikettä! Huippu pentu! Tästä tulee vielä hyvä agilitykoira.

Seuraavat kolme kertaa onkin sitten vain Koonan halli reissuja. Toinen kerta hallissa ei mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut ja sieltä ei tullut kuin paha mieli. Oltiin menossa erään tanskandoggi kasvattajan järjestämiin näyttelytreeneihin. Kaikki meni loistavasti siihen asti kunnes päästiin sisälle halliin. Siellä pääsi eräs vasikan kokoinen doggi tulemaan liian lujaa liian lähelle ja vieläpä liian yllättäen. Koona pelästyi sitä ihan sikana eikä kyennyt enää tekemään mitään muuta kuin haukkumaan ja liikkumaan häntä koipien välissä pyrkien koko ajan mun taakse tai syliin. Hetki hengailtiin sivummalla jospa jännitys laukeaisi mutta näin ei käynyt joten lähdettiin kotiin yhden erittäin huonon kokemuksen kera.
Heti tästä huonosta kokemuksesta seuraavana päivänä meillä alkoi Koonan kanssa pentukurssi Koirakoutsi areenalla. Vähän jännitti mennä sinne pennun kanssa joka on edellisenä päivänä saanut huonon kokemuksen hallista ja toisista koirista. Mentiin halliin viimeisenä ja mahdollisimman kauas kaikista muista pennuista, ihan vain varmuuden vuoksi. Koonaa ei onnekseni yhtään jännittänyt, päinvastoin olisi halunnut lähteä leikkimään muutaman muun pennun kanssa. Siinä jossain tunnin aikana naapuripuolelta kuului ison koiran haukuntaa, joka sai Kooniksessa pienen välähdyksen ajaksi paniikin aikaan, mutta ei onneksi jäänyt pohtimaan asiaa enempää. Kurssilla ei oikeastaan tehty ekalla kerralla kuin kontaktin ottamista ja vähän namista luopumista. Tässä vaiheessa ajattelin jo että olisi ehkä pitänyt mennä jollekin muulle kurssille koska nää hommat me jo osataan, onhan toki nämäkin ihan tarpeellisia taitoja ja ihan hyvää treeniä vilkkaalle pennulle. Hallista kun poistuttiin, oli pihalla jo seuraavan kurssin osallistujan odottamassa. Siinä Koonaa alkoi jostain syytä jännittään ja häntä koipien välissä se veti kauheela kiireellä autolle. Täytyy sano ettei mun taidoilla en osannut tehdä asialle mitään, joten pentu autoon ja miettimään miten tästä selvitään.

Pentukurssin toinen kerta oli eilen. Alkuun näytettiin miten hyvin kontakti sujuu ja siitä jatkettiin jälleen namista luopumiseen. Alkuun käsi pidettiin paikoillaan ja siitä jatkettiin siten että liikutellaan kättä ja koiran pitää pitää kontakti siitä huolimatta. Koona on melko häiriö herkkä ja huomaa kaiken mitä ympärillä tapahtuu. Tästä johtuen keskittyminen ei aina ole ihan sataprosenttista. Yritin palkata sen aina siitä katseesta, mutta toisinaan naksaus (=palkka) tuli siitä kun se ehti jo kääntää päänsä pois. Tunnin aikana jokainen saa pitää pentunsa kanssa taukoja omaan tahtiin. Tauoilla opeteltiin rauhoittumaan ja vain olemaan tarjoomatta mitään tekemistä. Se on vaan pienen keepin niin kovin vaikea ymmärtää että joskus voi vaan olla. Tätä täytyy ehdottomasti treenata enemmän ihan kotonakin. Satuttiin menemään hallissa sellaiseen paikkaan missä oli sellainen lasten korokejakkara siinä vieressä ja tarvitseeko edes mainita mitä ohjelmaa pentu tämän jakkaran kanssa keksi? Koska mistään muusta ei saanut palkkaa (koska olisi pitänyt olla tauko) niin keepi päättä kiivetä jakkaralle ja tarjota siinä erilaisia asentoja. En voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni vaan palkkasin sitä siitä :) Se on varsinainen puuhapete joka keksii kaikkea erikoista jos vanhat jutut eivät enää toimi, jotta saisi palkkaa. Tunnin loputtua otin käteen paljon nameja ja imutin pennun ulos ja tarkoitus oli päästä näin autoon saakka, mutta jossain haukahti iso koira jota Koona pelästy ja jälleen lähdettiin pelkäävän koiran kanssa kotiin.

Keeta pääsi eilen vihdoin hierottavaksi ja jumejahan sieltä paljastui. Erityisesti selkä ja vasen lapa olivat pahimmat alueet. Ollaan menossa tämän viikon sunnuntaina uudestaan hierottavaksi eikä nyt olla edes suunniteltu mitään agilitytreenejä. Hoidetaan ensiksi kroppa kuntoon ja katsotaan sitten keväämmällä.


Näytelmiä olen Koonalle suunnitellut, mutta nyt tämän koira pelon takia mietin että ilmoitanko sitä sittenkään mihinkään. Ensimmäisenä olisi suunnitteilla Jyväskylän pentunäyttely, jonne olisi ilmoittautuminen tällä viikolla. On tässä hetki miettiä ilmotanko vai en. Toisaalta olis ainoo pentunäyttely mihin päästäisiin ja onhan tässä kuukausi aikaa yrittää päästä koirapelosta eroon. Täytyy pohtia.

Takajalat vois olla taaempana mutta onhan se melko magee!

Pakkasta ja hammasongelmia

Mukavan kylmä ollut nyt muutaman päivä. Kelpejä ei juurikaan haittaa, varsinkin jos vauhti pysyy lujana, mutta jos pysähdytään niin silloin nostellaan tassuja ja varsinkin Koonis tärisee. Mitsu viihtyy alle 20 asteen pakkasessa tasan sen ajan mitä menee asioiden tekemiseen, eli ei kauaa. Sillä on vähän ärsyttävä tapa tehdä tarpeensa rappusille jos en käske mennä pidemmälle. Lenkille en pakota lähtee tälläsellä kelillä, mutta vois edes vähän tassutella kauemmas.

Koonis on pitänyt hieman taukoa kaikesta treenaamisesta, koska sillä on kaikki kulmurit menneet poikki ja alakulmurit niin pahasti että ydin näkyy. Hampaat muuttuivat lisäksi ihan ruskeiksi sekä ien on turvonnut. Oletan suun olevan ehkä kipeä, joten en halua koiralle huonoa fiilistä treenaamisesta.  Tekee sille ihan hyvää olla vaan ilman tekemistä, jotta tottuu myös siihen ettei joka päivä tehdä jotain. Koonan kanssa ollaan keskiviikkona menossa Keuruun eläinklinikalle poistattamaan kulmurit. Tulee väkisinkin flashbackinä neljän vuoden takainen eläinlääkärireissu niin ikään hampaan poiston takia mieleen. Täytyy myöntää, että jos ei olis pakko niin en veisi sitä toimenpiteeseen. Pahimmassa tapauksessa voi tulla niveltulehdus jos hampaita ei poisteta ja se ei todellakaan ole mikään toivottava asia. Tiedän että on hyvin epätodennäköistä se että Koonalle tapahtuu samalla tavalla kuin Minille, mutta silti pitää jossitella.

Keetan kanssa ollaan muistuteltu mieleen noutokapulan pitoa ja luovutusta. Se on varsin pätevä tässä hommassa! Kepponen osaa myös tehdä kapula suussa temppuja, kuolaa vaan valuu hirvittävä määrä :D "Kuoleminen" eli kyljelleen maahan meneminen on vielä vähän haastavaa kapula suussa mutta eiköhän sekin tässä saada onnistumaan.
Vielä ei olla päästy hallille treenaan, koska pakkanen. On joo hyvä syy, mutta ei kukaan viitti lähtee kylmässä ajeleen mihinkään jos ei ole pakko.

Vuosi 2019

Nyt olisi aika kirjustaa tulevan vuoden tavoitteita ylös. Pyrin realistisiin tavoitteisiin ja se onkin sitten kiva vuoden päästä huomata jos jokin tavoite on ylittynyt kirkkaasti.

Keeta
Keetan kanssa olisi kiva tehdä vaikka ja mitä, mutta luulen että tavoitteet ovat suurimmalta osin agilityn puolella. Pikku hiljaa voitaisiin ruveta käymään hallilla ja aloittaa agilitytreenit, niin hyvin Kepa on pennuista palautunut ja saanut lihasmassaa takaisin. Töitten puolesta onnistuu hyvin päivällä hallilla käyminen ja silloin yleensä saakin varmimmin varattua vaikka ihan äkkilähdöllä treeniajan. Tullaan käymään Seinäjoella Hauhau champion areenalla ja voitaisiin pitää tavoitteena käydä edes muutaman kerran kuukaudessa treenaamassa näin talvi aikana. Keväällä voisi ajatella kisauran aloitusta tauon jälkeen. Ja loppu vuoden tavoitteeksi voisi tällein realistisesti asettaa kakkosiin nousun ja siellä edes yksi luva tulos. Se toki vaatii sen yhteistyön pelittämistä siellä radalla, varsinkin nyt kun Kepa on pikkumaksi eli hyppii matalampia esteitä = hyppyyn kuluu vähemmän aikaa = vauhti kasvaa = ohjaaja kusessa :D
Noseworkia pitää päästä tekemään! Se on vaan pakko, niin kiva laji on tämä ja Keetakin siitä tykkää ihan hirveesti. Ihan ensimmäisenä pitää vain saada hommattua sitä hajua jostain. Tätä tehdään ihan vain omaksi huviksi, ei kisatavoitteita.
Jälkeä ihan vain mielenvirkistykseksi muutamia kertoa. Emme tule koskaan kisamaan pk lajeissa, joten ei varmasti tehdä tätä ihan sillain kuten pk harrastajat, mutta kivaa meillä on ainakin aina ollut.
Tokoa, rallytokoa ja hassuja tarpeellisia ja tarpeettomia temppuja harjoitellaan myös omaksi huviksi ja mielenvirkistyksesi silloin tällöin. Tokoon tai rallyyn ei kisatavoitteita aseteta ohjaajan "asennevamman" takia.

Koona
Kooniksen kanssa olisi myös kiva tehdä vaikka mitä ja varmasti kokeillaankin useampaa lajia, ainakin tulevaisuudessa. Tiedä sitten onko ne kaikki juuri tämän vuoden tavoitteissa. Mutta jos nyt kuiteskin aloitettaisiin siitä että pennusta kasvaisi kelpo koirakansalainen, jonka kanssa kehtaa kulkea julkisilla paikoilla. Eli hihnakäytös kuntoon ja ylimääräinen häslääminen pois. Täällä maalla kun asustaa tulee aivan liian vähän käytettyä hihnaa lenkeillä. Vapaana on vaan niin helppo lähteä kiertämään lähi peltoja ja nyt talvella jäällä pääsee hyvin lenkittään koirat. Luoksetulo olisi myös yksi asia mikä pitää saada varmemmaksi.
Agility tulee olemaan tulevaisuudessa Koonan ns. ykköslaji, ainakin jos minulta kysytään :) Agia tullaan tekemään pennun kanssa turvallisesti heti, kun vaan hallille päästään. Tämä tarkoittaa lähinnä putkia, siivekkeiden kiertoa jne mikä tosiaan on kasvavalle pennulle turvallista. Myös vauhdin yritän ainakin pitää mahdollisimman pienenä, tavoite on tehdä vaikka ihan kävelyvauhdilla asioita. Kelpin kanssa kun tuo vauhti ei tulevaisuudessa tule olemaan mikään ongelma. Agility tietysti edellyttää tervettä luustoa. Luustokuvien aika olisi vasta loppu vuodesta tai jos jaksaa odottaa niin ensi vuoden alussa. Jännityksellä odotan sitä päivää mitä sieltä sisuksista oikein löytyykään! Toivottavasti terveitä tuloksia! Vasta kuvien jälkeen aloitetaan agility ihan kunnolla.
Luoksetulon lisäksi peruskäskyt hallintaan ja muutenkin tämä normaali arki sellaiseksi että voi elää huoletonta elämää tottelevaisen koiran kanssa.
Sisäsiisteys on tällä hetkellä erittäin hyvällä mallilla eikä siinä toivottavasti oteta enää takapakkia. Yksinollessaan Koona tuhoaa mielellään asioita jos jotain on unohtunut niin että pentu siihen käsiksi pääsee. Siitä pitäisi päästä eroon. Se ei millään tavalla ole eroahdistunut, mutta tylsyyttään repii vaikka tapettia seinästä tai järsii seinään reikää jos sille päälle sattuu 🙈

Mitsu
Mitsu voisi aloittaa ihan oikeasti agilityn treenaamisen ja ehkä jopa loppu vuodesta kisaamaan. Mittaustilaisuudessa olisi kyllä kiva käydä ennen ekaa starttia, jotta pääsisi heti kisaamaan pikkumineihin.
Nose workkiä olisi kiva ainakin kokeilla Mitsun kanssa.
Näyttelyissä käydään useammankin kerran. Jos jotain näyttelytavoitteta saa esittää, niin jos edes yksi SERTi saataisiin.

Yleisesti
Ehkäpä tärkein kaikista: terveenä pysyminen.
Vietetään kiva ja hauska vuosi ihanien karvakorvien kanssa.
Pentutapaaminen olisi ihan huippua järjestää jossain vaiheessa kasvateille.
Uuden kameran jos joku ostaisi minulle :D

Hyvää uutta vuotta ja synttäripäivää!

Niin se vuosi taas vaihtui vaikka eihän siitä voi taas olla jo vuotta!? Joka tapauksessa menestyksellistä vuotta 2019 kaikille! Erityisesti 5-vuotiaalle kelpille ❤️

Tänään on tosiaan Keetan 5-vuotissyntymäpäivä. Siitä on tullut niin ihana! Silloin joskus monet sanoivat sen olevan adhd joka ei rauhotu koskaan, mutta niin se vaan on vanhentunut ja viisastunut. Olihan se tosiaan silloin sanotaan alla 2-vuotiaana melkosen vilkas yksilö, paljon vilkkaampi kuin Kyra silloin aikoinaan saman ikäisenä. Toki saattaa tällä hetkellä vaikuttaa sekin, että Koona on ottanut sen Keetan adhd roolin ja Kepa vaikuttaa sen takia rauhalliselta, kun vierellä on tollanen duraselpupu.

Keeta sai jälleen synttärilahjansa jo edellisenä iltana, joka tällä kertaa oli hirven luu. Toki muutkin saivat samallaiset ja hetken epäröinnin jälkeen järsivät innoissaan luitansa hetken aikaa. Kauaa en viitsinyt antaa kerralla syödä, koska en halua mitään paskamyrskyä jos eivät mahat kestäisikään erikoista eläinlajia. Koonan mahan kestävyyttä en vielä oikeastaan tiedä, mutta Mitsu ja Keeta eivät helposti mene ripulille. Ovat vissiin tottuneet syömään kaikkea epämääräistä :D

Vietimme jälleen vuoden vaihteen kotona, täällä maalla. Eli ei pauketta kovin lähellä. Koirien kannalta hyvä, vaikkei kukaan oikein paukkeeseen reagoi. Voidaan käydä pissalla vaikka tuolla keskustassa paukuteltaisiinkin. Koonan käytin vain tuossa talon etupuolelle asioillaan koska en halua sille samaa ensi kosketusta raketteihin mikä Keetalle silloin aikoinaan tuli. Keetahan näki ja samalla hetkellä kuuli taivalle singonneen raketin valot ja paukahduksen ja on siitä lähtien reagoinut koviin ääniin. Ei pelkää mutta huomioi äänet ja vähän niinkuin alkaa katsomaan missä ne valot välähtää. Koonaa ei voinut vähempää kiinnostaa pauke! Hyvä niin! Siitä tulee niin loistava koira ja mä pelkään sitä että pilaan sen vielä jossain vaiheessa.

Vuosi 2018

Useampana vuonna olen kirjoittanut vuoden tapahtumista oman postauksen, mutta viime vuosi jäi jostain syystä väliin eikä näin ollen tavoitteita ole tällä menneelle vuodelle asetettu.

Tähän vuoteen on kuitenkin mahtunut sekä onnen että surun kyyneliä. Treenattu ollaan kaikkien kanssa hyvin vähän, ihan hävettää sanoa kuinka vähän.. Agilitylisenssiä en tälle vuodelle hommannut ollenkaan ja se todella näkyi agitreenien määrässä. Toki saattoi olla myös agilitykentän käytön hankaluudella jotain tekemistä treenaamattomuuteen. Olen myös itsestäni huomannut sen, että jos ei ole tavoitteita niin ei ole myöskään motivaatiota tehdä mitään. Koirat onkin saaneet viettää sellaisen rennon "loma" vuoden. Tekee ehkä välillä ihan hyvää olla vaan, tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja.

Tämän vuoden surullisin hetki koitti kun Kyrasta jouduin luopumaan. Tiesin sen olevan edessä jossain vaiheessa mutta aivan liian aikaisin jouduin antaman hyvästit rakkaalle, ihanalle Kyralle ❤️

Ehdottomasti vuoden parhain asia oli Keetan pennut. Vihdoin haave omasta pentueesta toteutui ❤️ Kiitos siitä kuuluu Kirsille, Viljon omistajalle, että sain käyttää hänen urostaan! :)
Kaikki ei mennyt ihan niinkuin kirjoissa lukee, mutta kukaan ei kuollut ja kaikki pennut saivat parhaan mahdollisen kodin itselleen! Se on pääasia!

Keetan pennuista kotiin jäi yksi penneli. Hyvin pienen hetken mietin, että mitäs jos sijoittaisinkin sen enkä jättäisi kotiin ketään.Tämä olisi ollut ehkä järkevintä noin niinku tulevaisuutta ajatellen, mutta eihän talossa voi olla vain yhtä kelpiä!? Niinpä Koona jäi kotiin äitinsä ja chihusiskon kiusaksi. Kooniksesta on kuoriutunut sellainen ärsyttävän ihana pikkuriiviö, että välillä on käynyt mielessä voisiko sen palauttaa kasvattajalleen? :D Se on kahdestaan kun ollaan äärettömän ihana ja "minun koira". Se kuuntelee täysin mitä pyydän ja ottaa itsekseen kontaktia minuun. Mutta kun kuvioon liittyy muu lauma. (tähän kohtaan sellainen todella syvä huokaus) Koonis muuttuu täysin noiden toisten koirien koiraksi. Minä häviän sen elämästä juuri sillä sekunnilla, kun Keeta ja Mitsu tulee huoneeseen, ulos tai mihin vain missä juuri sillä hetkellä ollaan. Se kyttää toisia, erityisesti Mitsua, ja hyökkää juosten täysiä päin. Tämän pennun kanssa riittää hommaa, enkä oikeesti edes kadu vaikka sen kotiin jätinkin, on se niin rakas ❤️

Keeta kävi joulukuun alussa mittaustilaisuudessa Seinäjoella ja se mitattiin kerrasta pikkumaksiksi! Ihan huippua! Ensi vuonna kun päästään kisaamaan ei kelpin tartte enää hyppiä 20cm itseään korkeampia esteitä. Eihän ne 65 hypyt tolle koiralle mikään ongelma ole koskaan ollut, vaan lähinnä sen loukkaantumisriskin ja rasittavuuden takia on kivempi hyppiä koiran kokoon nähden sopivampia esteitä.

Mitsu treenaili lähinnnä näyttelyjuttuja ja niitä turhia temppuja. Se osaa mm. pakittaa ja seistä, pyöriä ja pomppia kahdella jalalla. Agilityä olisin halunnut sen kanssa tehdä enemmän, mutta yksin on vähän hankala opettaa esteitä. Pari kertaa ollaan käyty Tähtitekniikan treeneissä Ylöjärvella ja Hitsi on uskomattoman rohkea! Vähän alkuun jänskättää muut koirat, mutta hyvin pian keksittyy tehtävään. Tässä koirassa on kyllä välillä Minimäisiä piirteitä, mutta silti se on aivan täysin Minin vastakohta :D Siinä missä Mini meni selälleen "älä vain tapa minua" tyylisesti, on Mitsu jo kerännyt rohkeutensa ja tekee mitä pyydetään eikä anna ympäristön aiheuttamien ärsykkeiden häiritä itseään.

Hyvää Joulua!

Erityisesti ihanille kasvateille ja heidän perheilleen! ❤️

Koonasta faktoja

Koonan korvat elää ihan omaa elämäänsä, tuleekohan siitä koskaan pystykorvaista? Ikuinen lörppäkorva :D

Koona on nyt 11,5 viikkoa, painaa 6,9kg ja säkäkorkeus noin 34cm. Kyra ja Keeta on painaneet samassa iässä noin 6kg, mutta kummatkin ovat olleet parisen senttiä matalampia. Painoa Kooniksella voisi olla hitusen enemmän, sellainen luuviulu se on ettei voi sanoa sillä olevan sopivasti pentupyöreyttä.. Mutta kun se ei syö, nii ei sitä silloin voi lihoakkaan. Olen sille antanut tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä niin paljon nappuloita kuin vain syö ja päivällä saa pienen satsin joko lihaa tai nappuloita. Tällä tavalla se syö päivässä enemmän kuin silloin jos antaisin sille kolme kertaa päivässä saman verran sapuskaa sekä se syö ruokansa mielellään, joten pystyy käyttämään ruokaa palkkana.
Olen jo monta kertaa ajatellut tuon pennun olevan paljon vanhempi ja 12 viikkoisrokotukset ovat auttamattomasti myöhässä. Muutaman kerran pitänyt ihan kalenterista katsoa kuinka vanha se nyt onkaan :D

Mitä Koona osaa?

- Paimentaa. Tai ei se toki varsinaisesti paimentaa osaa, mutta sytyttelyä ollaan harrastettu useamman kerran. Meillä on töissä kolme lammasta ja niillä ollaan sytyttelyä tehty. Vähän lampaat ovat jännittäviä tyyppejä, mutta Koona on saanut itsevarmuutta ensimmäisestä kerrasta jo huimasti! Jos lampaat liikkuvat poispäin, silloin Koonis menee reippaasti perässä ja on kiinnostunut lampaista, mutta jos lammakset kääntyvät kohti lähtee Koona pois tilanteesta eli se on vielä liian jännittävää. Ollaan lähinnä seurattu lampaita ja annettu niiden mennä sinne mihin haluavat, jolloin ei pääse tulemaan paljoa sellaisia tilanteita missä lampaat tulisivat kohti. Ja jos lampaat kääntyvät kohti, olen "hätistänyt" niitä kauemmaksi ja kehunut Koonaa, kun se sai lampaat kääntymään poispäin. Tavoitteena olisi saada Koonasta lammaspaimen niin, että sen kanssa onnistuisi lampaiden siirtely paikasta toiseen. Kisatavoitteita ei paimennuksen suhteen ole.

- Sivulle tulo. Alkeita ollaan tehty ja Koona tuntuu jo ymmärtävän mihin sen kuuluu istahtaa.Vähän vino se saattaa toisinaan olla, mutta onko sen nyt niin väliä vielä tässä vaiheessa. Kisatavoitteita tokon suhteen ei ole, ainakaan ennen kuin ohjaaja on päässyt yli (toko)kisajännityksestään..

- Targetille meno. Targettina ollaan käytetty palaa muovimatosta. Minulla on niitä useampaa eri kokoa ja niitä voi tulevaisuudessa käyttää vaikka mihin. Koona ymmärtää hyvin mistä saa palkan ja hakeutuu jo melko kaukaa targetille. Targetilla oloa pitää pidentää, kun nyt se käy targetilla ja tulee heti hakemaan palkan. Jokin käskysana pitäisi tähän yhdistää, mutten ole vielä keksinyt mikähän se olisi.

- Käsikosketus. Tämän tempun "pöllin" Koonan siskon Pilkkeen omistajalta :) Käsky sanaa "kos" ollaan aloitettu yhdistämään käsikosketukseen ja Koona aika hyvin jo hoksaa sanan merkityksen. Tähän ollaan haettu jo vähän kestoa ja Koona keskittyy hienosti ja pitää kuonoaan kättä vasten muutaman sekunnin, tosin joskus saattaa hypätä naamaa vasten koska ei saakkaan palkkaa heti :)

- Luoksetulo. Toimii toisinaan ja toisinaan sitten taas ei :D Olen pyrkinyt kutsumaan pentua luokse vain silloin kun uskon sen varmasti tulevan luokse, koska olisi turhaa kutsua sitä jos sillä olisi jotain parempaa tekemistä. Kahdestaan jos ollaan ulkona, tulee Koona mielellään luokse eikä mene kauas kun hakee kontaktia. Mutta jos Mitsu ja Keeta ovat myös ulkona, Koonis unohtaa helposti mun olemassa olon koska parempaakin seuraa on tarjolla... Olenkin usein käskenyt toiset paikoilleen ja odottanut Koonan ottavan kontaktia itse minuun. Se toimii jo aikas hyvin ja oikea-aikaisesti kutsuttuna tulee myös aikuisten koirien seurassa luokse. Sisälle tuloa pitää myös vielä vahvistaa, koska Kooniksen mielestä olis vaan niin paljon kivempaa jäädä ulos kuin tulla sisälle.

- Tynnyrin takaakierto. Koirien ruokien säilytystynnyrin kiertämistä ollaan tehty tavoitteena saada agilityyn vahvat takaakierrot. Koona tarjoaa tätä helposti jos tynnyri on lähellä, joten melko vahvasti on jo tämän oppinut :) "Takaa" käskyä ollaan tähän yhdistetty. Agility tulee olemaan pennun ykköslaji tulevaisuudessa, ainakin toivon niin :)

- Istuminen. Minulle istuminen tarkoittaa istumista ja jos pyydän istumaan siinä sitten istutaan vaikka hamaan tulevaisuuteen asti. Eli tavallaan tämä on myös paikallaan oloa. Koona osaa istua käsimerkistä ja tähän ollaan "istu" sanaa yhdistetty. Vielä en toki kauaa istuta eikä se edes kauaa pysyisikään paikoillaan, mutta "jesjes" käskyllä saa lähteä pois istumisesta. Alkuun Koona ei oikein tajunnut että pepun voi laittaa maahan ja pysyä siinä, joten tässä ollaan kehitytty huomasti. Nyt pysyy jo hetken istumassa vaikka ei namia naaman edessä näkyisikään koko aikaa.

- Kontakti. Ihan peruskontaktia ollaan treenattu sekä kotona sisällä ja ulkona että tuolla kaupungin keskustassa. Koona osaa tämän hienosti jos ei ole hirvittävästi häiriötekijöitä. Jos olen polvillani lattialla, hyppää Koona hyvin nopeasti nuolaisemaan namaa jos palkkaa ei heti katseesta tulekkaan :)

- Seiso-istu-seiso. Tämä on Kooniksen mielestä äärettömän kiva harjoitus. Se ei tarvitse suurta apua kun istuu-seisoo-istuu jne... Yritän saada harjoituksen tehtyä niin että etujalat jäisi paikoilleen, mutta palkkaa saa toki vielä vaikka epäonnistuisikin.

- Näyttely seisominen. Tämä on kokenut hieman edellisen harjoituksen takia takapakkia koska Koonan mielestä aina pitäisi tehdä istu-seiso harjoitusta. Olen tähän yhdistänyt vain käsimerkin, mutta ehkä selvyyden vuoksi pitäisi keksiä jokin sana mikä tarkoittaa vain pönötystä paikoillaan.

-Maahan meno. Tämä on Koonan mielestä hyvin epäillyttävää eikä se oikein halua/osaa mennä maahan. Olen vahvistanut maahan menoa sillä että pennun täytyy ryömiä jalan alta. Näin onnistuu hienosti ja siitä saakin superpaljon palkkaa.

- Yksin oleminen. Koona on ollut oikeastaan koko ajan todella hyvin yksinkin. Välillä kuuluu pieni vinkasu, muttei sellaista kauheeta korvia särkevää huutoa ole ollenkaan pitänyt. Töissä, vieraassa paikassa, on myös yksin ihan hienosti. Tuhoamista pentu kyllä harrastaa ja hampaita on kiva kokeilla vaikka mihin. Olen "vuorannut" eteistilan missä koirat ovat jos yksin jäävät kotiin kompostiverkoilla, jotta seinissä ei olisi kelpien mentävää reikää kotiin tullessani..

Yleisesti ottaen voi sanoa Koonan olevan äärettömän fiksu ja nopeasti oppiva pentu, joka mielellään tekee töitä vaikka sitten huonolla palkalla (lue: namipalkka ei aina toimi). Se on myös melko itsenäinen eikä sitä haittaa vaikka jäädä yksin esim. ulos jos sisälle tuleminen ei juuri sillä hetkellä kelpipentua sytytä. Leikkimistä täytyy vielä ihmisen kanssa vahvistaa, Keetan ja Mitsun kanssa kyllä repii hienosti lelua, muttei oikein ole vielä tajunnut että ihmisenkin kanssa voi leikkiä.

Kaikki pennut maailmalla

Paisti toki Koona. Sylvi lähti viikkos sitten sunnuntaina uuteen kotiinsa Kotkaan. Pentu oli kuulemma nukkunut koko pitkän matkan :) Hyvähyvä!

Muutaman päivän Koona kaipasi selkeesti siskoaan ja odotti koska se tulee nurkan takaa leikkimään. Ei se itkenyt, yötkin nukkui kokonaan ja chihun leikkiseura kelpasi hyvin, mutta jäi ihmettelemään ja vartoomaan jos mentiin esim. toiseen huoneeseen.

Koonis on jo harjoitellut kontaktia ja sen se on käsittänyt hieman liian kirjaimellisesti :D Olen ollut polvillani lattialla ja palkannut kun ottaa katse kontaktin, mutta samalla hetkellä kun naksautan se hyökkää pussailemaan naamaa :) Koonalla toimii ehkä parhaiten tällä hetkellä kehu palkka tai lelu. Ruoka ei oikein kiinnosta aina ja se syökin vain elääkseen, ei elä syödäkseen kuten äitinsä :)

Vapaanaoloa ollaan myös harjoiteltu ja se sujuu välillä hyvin ja välillä vähän vähemmän hyvin :D Tai kyllähän tuo juosta osaa ja lujaa, mutta se luoksetulo on se ongelma. Jos ollaan koko lauman kanssa ulkona vapaana, niin Koona tulee luokse jos muutkin tulee, välillä jopa omasta tahdostaan. Mutta yksin vapaana ollessaan saattaa neiti lähteä lätkimään syömään jäniksen pananoita pellolle, eikä tasan ole tulossa ennenkuin kaikki herkut on syöty. Koona on lähinnä noiden toisten koirien koira eikä mun koira. Pitää tätä treenata ja vahvistaa meidän yhteistä suhdetta.

Ollaan käyty ihmettelemässä kaupungin menoa sekä paikallisessa lemmikkitarvikeliikkeessä katselemassa olisiko jotain ostettavaa. Koona on alkuun vähän jännittynyt ja miettii hetken mitähän sitä voisi tehdä, mutta rohkaistuu pian ja sitten saakin olla tarkkana mihin tämä duraselpupu säntää seuraavaksi. Autot ja kaikki muutkin isot liikkuvat vekottimet ovat hurjan jänniä, niihin ollaankin tutustuttu kauempaa.
Kontaktia ollaan treenattu hieman myös näissä uusissa paikoissa, toki vain lyhyitä pätkiä mutta Koona osaa keskittyä hienosti!

Silloin kun Koonalla on nälkä ja ruoka kelpaa palkkana superhyvin, ollaan tehty vähän istu-maahan siirtymisten alkeita sekä kosketusalustaan tutustumista. Koona keskittyy ihan superhienosti! Ja se tajuaa asioita ihan sika nopeeta. Tarjoomisen kautta oon kosketusalustaa treenannut ja ei mennyt kauaa, kun kelpie hoksasi mitä siltä odotan. Se tarjoo mielellään erilaisia juttuja, jos vaan haluaa sen palkan mitä on odotettavissa. Hieman ärsyttää, kun ei sille aina kelpaa ruoka. Olisi niin paljon helpompaa treenata sen kanssa jos ei tarttis miettiä onko sillä nyt nälkä vai ei. Herkut kyllä kelpaa, aina, mutta kun ruokaakin pitäisi syödä.

Koiria ei olla tavattu ihan hirveesti. Töissä nähdään kolmea bordercollieta ja yhtä villakoiraa. Ne on vähän jänniä tyyppejä, kun ovat niin nopeita koiria, mutta hyvin Koona niidenkin kanssa toimeen tulee. Perjantaina ajeltiin Kauhajoelle jossa tavattiin Kaja. Kaja ja Koona painivat muutaman tunnin ja niillä oli ihan superhauskaa :) Oli todella kivaa nähdä Kajaa ja siitä on kasvanut hieno penneli ❤️
Tänään kaveri kävi Koonaa muutamaa viikkoa vanhemman villakoirapennun kanssa leikkimässä. Dumle ja Koona olivat aluksi kummatkin aluksi hieman ujoja, mutta lämpenivät hetken päästä ja jopa pääsivät leikin juonesta kiinni.