Seurakoira vs. paimenkoira

Koira nro 1:

• Jahtaa autoja, pyöriä.. jne. haukkuu ja syoksyy niitä kohti
• Vaanii lintuja pää alhaalla, perä pystyssä, jonka jälkeen syöksyy haukkuen niitä kohti
• Rallattelee agitreenien jälkeenkin laukalla pitkin maita ja mantuja
• Palkkautuu parhaiten namilla, mutta käy toisinaan leluun kiinni kuin mikäkin terrieri, varsinkin jos ollaan kahdestaan
• Näykkii imuria sen ollessa käynnissä
• Mikäli koira nro 2 on esim. juoksee agikentällä ja koira nro 1 on kiinni kentän laidalla, ykkönen haukkuu, vetää... ja käy kiinni 2:seen kun tämä tulee takaisin ykkösen luokse
• Juostessaan kilpaa kakkosen kanssa ykkönen käy kiinni kakkosen jalkoihin tai häntään. Haukkuu mikäli ei saa kakkosta kiinni
• Juoksee yhtä lujaa kuin kakkonen

Koira nro 2:

• Ei paimenna autoja, paitsi itse autossa ollessaan syoksyy auton ikkunaan kun liikkuvan auton ohi ajaa toinen auto
• Ei vaani/paimenna yhtään mitään
• Usein lönkyttelee treenien jälkeen rennossa ravissa melkein vieressä
• Syö imurin sen ollessa päällä sekä käy kiinni kaikkeen liikkuvaan mm. lattiaharjaan 
• Palkkautuu erinomaisesti sekä lelulla että namilla
• Haukkuu ja poukkoilee sinne tänne jos joku muu koira on hänen agikentällään
• Tykkää vingutella vinkuleluja vaikka ihan omaksi huvikseen

Mutta kumpi on kumpi? Kumpi on chihuahua ja kumpi kelpie?

Agia ja tokoa

Taas kerran voin vain todeta ajan menevän aivan liian nopeasti eteenpäin, juuri koskaan ei saa aikaiseksi kirjustaa tänne mitään. Paitsi tällein keskellä yötä, kun pitäisi ehkä olla jo nukkumassa... No ei aamulla tartte herätä kun onneksi vasta seiskan aikaan..

Minin kanssa käytiin, lupauksista huolimatta, takkujen kisoissa tässä jokunen viikko sitten. Ei nyt ihan hirveesti kerrottavaa, nolla ja 5. Tuloksissa luki hetken aikaa Minin perässä LUVA, mutta se ilo muuttui hetken päästä kun tuli tieto että jälleen kerran ei ajanottolaitteet olleet toimineet kuten pitää ja yhdelle koiralle oli tullut samallainen virhe kuin meille toukokuun takkujen kisoissa. Eli tämä korjattiin ja se koiruus meni ja voitti luokan ja näin ollen Mini tippui pykälän verran tuloksissa alaspäin ja luva meni siinä. On se perskule kumma kun ei osata ottaa aikaa, ei hirveesti vaatis tarkistaa sekuntikellosta vastaako aika ajanottolaitteen aikaa..! Näissä kisoissa kuten toukokuun kisoissa käsikellottaja oli olemassa mutta sillä ei vissiin ole mitään merkitystä..

Erinäisistä syistä ei olla hirveesti käyty agikentällä treenaamassa. Mini oli juoksujen jälkeen jotenkin masentunut tai jotain. Se meni tosi hitaasti ja oli jotenkin poissaoleva monta viikkoa. Oli varmaankin valeraskautta, muita oireita ei tullut vain tämä haluttomuus juosta ja riehua.

Tänään suunnattiin Virroille tokotreeneihin Kyran kanssa. Tehtiin aluksi paikalla oloa ja se sujui yllättävän hyvin. Häiriön alla ei hirveesti kykene vielä keskittymään kun olisi hirveen kiva käydä katsomassa ja vaatimassa rapsutuksia ihmisiltä. Tehtiin lyhyitä pätkiä ja onnistui yllättävän hyvin. Kotona sisällä pysyy vaikka kuinka kauan paikoillaan, mutta häiriön alla ei oikein aina malta.
Lopuksi tehtiin seuraamista. Lähinnä käännöksiä, miten ohjaajan tulee liikkua. Seuraaminen suoraan onnistuu lyhyinä pätkinä oikein hyvin, pidemmillä pätkillä lähtee helposti edistämään. Käännöksiin saatiin hyviä vinkkejä kuinka ohjaana kannattaa liikkua. Käännöksissä tarvitsee vielä namikäden apua, jotta pysyy vierellä. Tokoilu on kyllä erittäin hauskaa, varsinkin nyt kun päästiin ihan kisaamaan tähtäävälle kurssille. On joku joka oikeesti tietää mitä ja miten pitää tehdä. Kokeisiin jos päästäisiin ensi kevääseen mennessä, se on meidän tavoite :)

Tokotreenien jälkeen otin chihut mukaan, käytiin kunnon lenkillä ja pidettiin omat agitreenit siihen perään. Mini teki kääntymisiä, putken suun ohituksia ja irtoomisia. Pikkumusta oli kertakaikkiaan UPEA! Mennä viilletti häntä suorana ja aivan täysiä, ohjautui hyvinkin kaukaa ja palkkautui lelulla. Kävi leluun kiinni kuin mikäkin terrieri <3  Onni on chihuahua jota voi palkata sekä lelulla että namilla. Tosin lelupalkka ei toimi jos on muita katsomassa.. Pikkumustaa jännittää silloin aivan liikaa eikä uskalla käydä leluun kiinni..

Kyran kanssa tehtiin mini hypyillä putkien ohi vientejä, takaakiertoja ja irtoomista. Tämä oli taas treeni joka sai hymyn korviin, mutta toisaalta myös ärsyttävät treenit siinä mielessä että nyt tietäisi onnistuvansa myös kisoissa..
Ajatukset Kyran selän kuvauttamisesta uudestaan jollain toisella lääkärillä saattanee toteutua jossain vaiheessa. Jotenkin en luota yhteen ainooseen kuvaan, mutta toisaalta kun ajattelee Kyran oireita niin en usko että diagnoosi muuttuu mihinkään uuden kuvan myötä.. Valitettava tosiasia ja se on kait pakko itsekin uskoa pikku hiljaa. 

Kun haaveet särkyy pieniin palasiin

Päivitykset laahaa taas jäljessä. Tällä kertaa syynä on ihan vain se etten ole tiennyt mitä kirjoittaisi.

Kuukausi sitten oli se eläinlääkäri reissu.
Minin ja Kyran polvet ja silmät olivat ihan priimaa, kummallakin polvet 0/0 ja silmissä ei perinnöllisiä sairauksia.
Kyra rauhoitettiin selkäkuvia varten. Siinä rauhoitteen vaikuttamisen aikana mietin, että onkohan ihan turhaa kuvauttaa kun ei siellä kuiteskaan mitään ole. Kuvat kuiteskin otettiin ja mentiin ell kanssa katsomaan ne toiseen huoneeseen ja mie odotin ell:n sanovan vain että terve kaikin puolin. Toisin kuiteskin kuulin, ell sanoi "kaularanka on siisti samoin rintaranka, mutta lannerangan alueella 4 ja 5 lannenikaman välissä hyvin lievä spondyloosin alku" Voin kertoa, että nuo sanat sattuivat melko paljon.

Ell sanoi silloittuman olevan niin pieni, ettei pitäisi haitata vielä mitään harrastamisia jne.. Mutta kun puhuttiin eläinlääkärin kanssa Kyran agilitystä ja siitä kuinka se on toisinaan kieltänyt/alitellut maksihyppyjä, niin ell sanoi että saattaa olla niin että korkeammilla hypyillä se muodostuma voi painaa esim. hermoja ja/tai lihaksia jonka takia koira ei halua hypätä.
Joten agilityn kisaura on nyt virallisesti lopetettu ja Kyra siirtynyt 4-vuotiaana kisaeläkkeelle. Agilityä emme kuiteskaan ihan vielä lopeta, vaan harrastellaan omaksi huviksi minihypyillä niin kauan kun se on koirasta kivaa. Harmittaa ihan suunnattomasti, koira on kuiteskin vielä nuori ja sillä olisi ollut useampi kisavuosi edessä ja olisimme varmasti saavuttaneet jossain vaiheessa meidän pitkän tähtäimen tavoitteet.

Tämä oli taas sitä minun erittäin huonoa tuuria, yleensä kaikki mitä mie suunnittelen menee jossain vaiheessa penkin alle.
Mini on Kennelliiton kautta siirretty EJ-rekisteriin (ei jalostukseen), eikä se oikein muutenkaan luonteensa puolesta ole soveltuva jalostuskoira. Joten tällä hetkellä minulla ei ole jalostuskoiraa ollenkaan ja aika näyttää koska tulee se päivä kun tänne syntyy pieniä koiravauvoja. Täytyy kyllä tunnustaa, että olen tulevia pentueita katsellut sillä silmällä jos vaikka sattuisi vihdoin se oikea kohdalle :)

Anteeksi kaikille ihanille pentujen kyselijöille, mutta meille ei siis ole tulossa kelpienpentuja.
Selkäongelmia on kelpieillä (ainakin vielä) vähän, enkä niitä itse halua olla lisäämässä.
Kyra liukastui viime talvena melko pahasti jäisellä tiellä, kun kääntyi täydestä vauhdista 180 astetta takaisin tulosuuntaan ja samalla takajalat liukastui ja lähti alta. Koira oli hetken aikaa asennossa missä etupää on menossa eteenpäin ja takapää tavallaan kyljellään eli koira oli vääntynyt keskivartalostaan ihan mutkalle. Tänään juuri keskutelin Kyran hierojan, Nina Oikarisen, kanssa siitä kuinka tämä äksidentti olisi voinut ehkä vaikuttaa spondyloosin syntyyn. Mutta tosiaan kukaan ei sitä osaa varmaksi sanoa mistä tämä on tullut, eikä sitäkään onko perinnöllinen vai ei, joten en halua ottaa sitä riskiä että tulevat pennut olisivat myös jotenkin selkäsairaita.

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää

Mihin ihmeeseen tämä aika aina kiiruhtaa? Tuntuu kuin äskettäin olisi ollut tammikuu mutta nyt on jo kesäkuu! Välillä sitä toivoisi, että saisi käännettyä aikaa taaksepäin ja näin voisi tehdä asioita toisella tapaa kuin ne on nyt tehnyt.

Tässä on tapahtunut vähän kaikkea ja tässä pikapäivitys menneeseen.

Helmikuussa piti olla Lapuan kisat, mutta jouduin perumaan ne. Olin kyllä menossa, mutta itsellä oli sen verran kuumeinen olo että katsoin paremmaksi jäädä kotiin.
Helmikuun lopulla pääsimme Kyran kanssa (vihdoin) hyppytekniikka kurssille Lietoon. Oli oikein antoisa viikonloppu. Sai paljon uutta tietoa koiran hyppytekniikasta. Kyran hyppytyyli on, kuten tiesinkin, ihan surkea. Hyppää hyvin etupainoisesti. Saatiin hyviä vinkkejä miten tekniikkaa lähetään parantamaan. Harmi vain kun meidän agi seuralla ei ole kunnon ponnareita. Rimat onneksi saa todella alas.
Hyppytekniikka reeniä ollaan tehty ihan liian vähän ja tähän piti nyt kesän aikana saada korjaus mutta toisin kävi. Siitä lisää myöhemmin.

Maaliskuun alussa kahden päivän agikisat Lempäälässä. Kyralle 4 kertaa hylky, Mersulle 10 + yliaikaa ja Minille ensimmäinen nolla! :)

Huhtikuussa Jyväskylässä Kyra jatkoi hylky linjalla, tällä kertaa 2 kpl. Minille kaksi harmillista viitosta, kummatkin keppien aloituksista. Toisella radalla alitti ihanne ajan reilulla 11 sekunnilla! Ohjaajan pitäisi vain luottaa koiraansa, että se kyllä osaa kepit kun sanoo "menemenemene", eikä mennä säätämään siihen väliin...
Samaisena kuukautena Lempäälässä tapahtui jotain ja Kyralle tuli vain yksi hylky. Toisen radan rataantutustumisessa minulla oli sellainen fiilis ettei tästä mitään tuu ja hylky tulee kuiteskin. Mutta kun mentiin lähtöasetelmiin, laitoin koiran odottamaan viivalle ja menin vastaanottamaan parin hypyn päähän. Annoin koiralle luvan tulla ja samassa tuli sellainen ajatus että ohjataas tällä kertaa toisella tyylillä. En puhunut Kyralle yhtään mitään koko radalla. Käännökset ja hidastukset kerroin toki suhisemalla, mutta estekäskyjä en kertonut. Ja voi että se oli ehkä maailman paras rata tähän mennessä! Viimeiselle esteelle asti tehtiin nollaa, mutta sitten pakka hajos ja Kyra meni ohi viimeisestä hypystä. Fiilis radan jälkeen oli kuin voittajalla, ja tavallaanhan me voitettiinkin, ainakin itsemme.
Lempäälän kisoissa 28.4 Mini sai toisen luva nollansa :)

Toukokuun alussa oli Yacatis kennel päivä Somerolla Swedun paimennuskoulussa. Kyra ei tällä kertaa lampaille pääsyt. Agilityä vähän treenailtiin koko päivä. Oli oikein kiva päivä ja oli kiva nähdä Kyran sukulaisia.
Toukokuusta alkoi meidän viiden näytelmien putki. Ensimmäisenä oli vuorossa Tampere KV. Tuloksena VAL ERI3. Löysät etuliikkeet ja liian pitkä karva olivat syynä miksei SA:ta antanut. Arvostelun kirjustan tänne jos sen jostain löydän.
Heti seuraavana lauantaina suunnattiin Jämsään ja sieltä tuloksena VAL ERI1. Ulospäin kääntyneet etukäpälät ja laihuus erottivat Kyran tällä kertaa SA:sta. Kyra on kyllä hoikahko, mutta ei mielestäni liian laiha.
Sunnuntaina 20.5 suuntana oli Tampere ja takkujen 10-vuotis kisat. Ensimmäiseltä radalta Minille nolla ja olin melko varma että ihanneaikaankin päästiin, sen verran lujaa pikkumusta viiletti. Kysäisin asiaa kuiteskin yhdeltä työntekijältä ja tämä meni asiaa tarkistamaan (tulokset kun eivät olleet vielä tulleet). Ihmettelin suuresti kun tämä sanoi _vähän_  yliaikaa. Ajattelin että ihanneaika on ollut sitten kovin tiukka ja yliaikaa on tullut tyyliin joku 0,5 sekuntia. Kotona katsoin lappua minkä kisoista saa mukaansa ja hetken aikaa sitä tuojottelinkin. Se koko lappu on vähän outo, siinä ei ole suoritusaikaa ollenkaan, ihanneaika 56 ja aikavirhe 1 min 22s. Miten tuota sitten pitäisi tulkita?
Kisajärjestäjät tulkitsivat niin, että Minin tulos siltä radalta on 0rv ja 26,21av. Tämä rata on kuvattu, mutta muistikortti täyttyi kaksi estettä ennen maalia. Kellotin ajan siihen asti kun pystyi ja viimeiseen noin 10 metriin pitäisi saada aikaa kulumaan noin 44 sekuntia, mikä minun mielestäni on ihan täysin mahdotonta. Tuloksista sain varmistuksen asialle: kelloa ei ole nollattu ennen meidän suoritusta eli meitä ennen menneen koirakon aika + meidän oletettu aika = Minin ajaksi merkattu 1 minuutti 22 sekuntia. Vähän ärsyttää ja vaikka virheitä sattuu kaikille, me ei olla menossa hetkeen Tampereen koiraurheilijoiden kisoihin!
Muilta päivän radoilta ei kerrottavaa.

26.5 maailman parhain koira olisi täyttänyt 11-vuotta <3

27.5. Ylöjärvellä Minille viimeinen nolla ykkösissä ja näin saatiin menolippu kakkosluokkaan :) Kakkosissa plakkarissa 0, mutta ei luvaa, ja 5.

Kesäkuussa jatkettiin Kyran kanssa hienostelua.
Mänttä 3.6 VAL ERI1 SA PN1 ROP!
Tuuri 10.6 VAL ERI1 SA PN2
Lappeenranta erikoisnäyttely VAL ERI2 SA

Nina Oikarinen hieroi Kyran viime torstaina. Olin jo huomannut aikaisemmin, ettei Kyra anna venyttää syystä tai toisesta oikean puoleista etustaan ollenkaan. Nina kokeili ja hänen mielestään siellä on jonkinlainen venähdys tai jotain. Nina ei osannut tarkkaa paikkaa sanoa, mutta jossain hauislihaksen tienoilla. Mihinkään nivelten käsittelyyn Kyra ei reakoinut, eli todennäköisesti on jotain lihasperäistä. Eli meillä on agility tauolla tällä hetkellä niin kauan kunnes asia saadaan korjattua.

Minulla on kaksi heinäkuun ensimmäistä viikkoa lomaa ja silloin, tarkalleen 3.päivä, on tarkoitus suunnata Veteriin tutkituttamaan Minin ja Kyran polvet & silmät ja kuvauttaa Kyran selkä. Samalla aion myös kysäistä tuosta Kyran jalasta mitä mieltä siellä ovat.

Tessa 26.5.2001-16.5.2012

jäi jälkeesi kaipuu ja sanaton suru
kun lähdit maailmaan toiseen
ei niitä sammuttaa voi
ne hiljaa haihtuu pois
jäljelle jää vain muistot
ihanat rakkaat muistot
niitä kannan aina mukanain
sua unohtaa koskaan en voi

Nuku rauhassa rakas Hassu-Tassu <3

Tää on elämää

Kuka voisi päivittää mein blogia?? En näköjään minä ainakaan...

Taas on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta sitä on vaan muka niin pirun kiirus ettei ehdi kirjustaa tänne mitään.
Oltiin pari viikkoa sitten treenaamassa agilityä Lempäälässä, tai siis oltiin kyllä kisoissa mutta ajattelin ja hoin itsellini koko ajan että ollaan treeneissä. Annoin Kyran tehdä just samalla tavalla ku treeneissä, se sai räyhätä (tiettyyn pisteeseen asti) radalla meneville koirille, poukkoilla miten lystää ja olla iloinen oma itsensä. Ja tämä auttoi, tuloksilla ei ole kehumista mutta kisavarmuutta me vaan haettiin. Ja fiilikset kisojen jälkeen olivat MAHTAVAT :) Kyra oli ihana, loistava, suloinen, kuuliainen, reipas, nopea...

Ensimmäiseltä radalta tuli hylky, kun olin itse vähän myöhässä ja Kyra meni hienosti puomin kontaktille 2on2off:n, vaikka olisi pitänyt mennä aidalle.. Muuten rata meni oikein hyvin, lukuun ottamatta yhtä välistä veto juttua, mutta se onkin mein heikkous. Ilman tuota puomin kontaktille karkaamista oltaisiin tehty vaan nolla..
Toinen rata olisi myös ollut nolla jos en olisi vaihtanut lennosta ohjaussuunnitelmaa.. Kyra meni ohi aidasta, kun olin siinä vaiheessa väärällä puolella, tätä en jaksanut korjata vaan jatkettiin täysillä maaliin -> hyl.

Kyran (ja ohjaajan) asenne oli ehkä parhain ikinä kisoissa. Se meni täysiä, ei kysellyt, ei hidastellut turhia, se meni niinkuin treeneissä. Eli kaikki ne "ongelmat" ovat johtuneet minusta. Tästä lähin me mennään kisoihin vaan treenaamaan.

Minskimanski kisasi myös Lempäälässä ja siellä oli huisin pelottava tuomarisetä, jonka vuoksi mustasalama kuvitteli olevansa maailman kamalimmassa ja pelottavammassa paikassa.. Tuloksena 2 x hyl.

Seuraavaksi mennään Lapualle kisaileen, eiku treenaan, ja ensi kuussa mennään Lietoon hyppytekniikkakurssille Kyran kanssa ja tällä kertaa mikään ei tule sitä estämään!

Vuosi 2011

Blogi on elänyt pitkään hiljaiseloa ja nyt onkin aika laittaa vuosi 2011 pakettiin.

Tammikuussa käytiin Kyran kanssa hakemassa pari hyllyä Lempäälän agikisoista.Kana-areenalla käytiin ahkerasti treenailemassa agia.

Helmikuussa saatiin Lempäälän agikisoista tulokseksi 5 ja hyl, sekä todennäköisesti tuliaisena kennelyskä. Viikko kisojen jälkeen Kyra alkoi yksimään. Chihut alkoivat yskimään myös. Yskää paranneltiinkin melkein koko helmikuu.

Maaliskuussa olisi ollut hyppyseminaari Turussa, mutta yskän vuoksi se jouduttiin perumaan. Loppu kuusta Liedossa olis ollut kolme starttia Kyralle ja kaksi Mersulle, mutta mein hyvä tuuri jatkui edelleen ja kummatkin koirat aloittivat juoksunsa. Kisat siis peruttiin.

Huhtikuu oli ehkä se vuoden odotetuin kuu. Kyralle hyväksytty luonnetesti tulos 170 pistettä ja laukauskokematon. Samalla Kyrasta tuli FI MVA.
Loppu kuusta Seinäjoen agikisoissa Mersulle yliaikanolla. Jos oltaisiin menty 0,58 sekunttia nopeampaa oltaisiin saatu ensimmäinen LUVA, mutta hauskaa Mellulla oli ja se on pääasia <3

Toukokuussa oli vuoden ensimmäinen näyttely Tampereella. Kyralle ensimmäinen kerta valioluokassa ja tuloksena VAL ERI1 SA PN3 CACIB.
Tampereen ja Nokian agikisoissa omat fiilikset ja asenne olivat mahtavat ja siten radoiltakin saatiin kivoja tuloksia, mm ensimmäinen LUVA.

Kesäkuussa saatiin Kyran kanssa toinen LUVA Ylöjärven kisoista.
Kelpie erkkarissa Kyra sai arvonnassa VAL ERI3.

Heinäkuussa Kyralle viimeinen nolla Rauman kisoissa ja nousu kakkosiin. Ensimmäisissä kakkosluokan kisoissa Orivedellä jatkettiin tuttua ja turvallista linjaa: 2 hyllyä..

Elokuussa Lempäälässä taas kaksi hylkyä ja NOLLAVOITTO :)

Syyskuussa Ylöjärven kisat olisi voinut jättää hyvin väliin. Jäi erittäin huono fiilis sekä ohjaajalle että varmasti myös koiralle. Kolme rataa ja kolme hylättyä. Kaikki meni päin honkia, näin kauniisti sanottuna. Kyran mielestä agility ei ollut yhtään kivaa... Tästä alkoi Kyran melkein kolmen kuukauden agitauko.

Lokakuussa ei oikein tapahtunut mitään. Ei tehty agia oikein kenenkään kanssa. Fiilikset nollassa, tai tarkemmin miinuksen puolella. Kapo, Kyran isä, oli hoidossa meillä muutaman päivä.

Marraskuussa aloitimme käymään Kana-areenalla agilitytreeneissä lähinnä Minin ja Mersun kanssa. Kyran kanssa oli tarkoitus olla loppu vuosi tauolla, mutta jostain kumman syystä sekin löysi tiensä radalle ja "ongelmat" olivat kadonneet. Oliko B-vitamiini kuuri saanut lihakset heräämään vai oliko vain tauko tehnyt tehtävänsä. Sitä en tiedä, mutta Kyra oli ihan erilainen kuin esim. kesällä, jotenkin rennompi, ihanampi, kuuliaisempi...
Ostin etukäteisjoululahjana ihan omat pujottelukepit. Kovasti niitä ollaankin treenailtu.

Joulukuussa oli perinteeksi muodostuneet agilitykisat Seinäjoella. Mini aloitti kisauransa hienosti: yliaikanolla, hyl ja viitonen. Hylly tuli pussin ohituksesta, Mini ei sitä estettä vielä osaa. Muuten olen erittäin ylpeä pikkumustasta <3 Se meni niin lujaa, niin täydellisesti.
Mersu ei osannut tällä kertaa aloittaa keppejä, vaikka niitä tosiaan ollaan treenattu hyvinkin ahkerasti. Kepeltä siis kolme kieltoa ja hyl. Toisella radalla ohjasin ihan itse Mellun keppien oikeaan väliin, nollalla maaliin ja aikakin riitti kolmanteen sijaan -> eka luva nolla. Ihana Marsu <3
Kyra jatkoi hylky linjalla.. Mä en tiedä mitä tapahtuu, mutta me ei todellakaan osata kisata. Treeneissä ei tule mitään suurempia virheitä, Kyra menee täysiä, se on rento, se on ihana. Mutta kisoissa se kyselee ja kattelee koko ajan mua ja on jotenkin... En osaa selittää sitä mutta jotain tapahtuu. Ja se jokin olen minä, minä en ohjaa/ajattele ohjaavani sitä samalla tavalla kisoissa kuin treeneissä. Kisoissa jännittää, treeneissä ei. Treeneissä on ihan sama miten menee, ja yleensä meneekin erittäin hyvin. Mutta kisat... Miten voisi opetella ohjaamaan/ajattelemaan samalla tavalla kisoissa kuin treeneissä? Miten saisi saman rentouden kisaradalle kuin mikä on treeneissä?
Kyran kepit oli ehkä maailman parhaimmat <3