Lauantaina oltiin Minin kanssa Jyväskylässä agikisoissa. Kisoissa oli poikkauksellinen luokkajärjestys, ja tietysti mini kakkoset olivat päivän viimeisimpänä (yleensä mini2:set kisaa iltapäivästä, nyt illalla). Jotenkaan en saanut kunnon kisafiilistä päälle ollenkaan, kiitos erään henkilön joka pilasi viikonloppuni..
Luvassa oli kaksi agirataa ja radat olivat profiililtaan mukavia ja suht helppoja. Ensimmäisellä radalla Mini hyppäsi renkaan sivusta ja huomautin neidille vähän turhan "painokkaasti" asiasta ja siitäkös meidän herkkis otti itseensä ja loppu rata meni ihan pipariksi. Tuloksena hyl. Tässä kohtaa täytynee todeta että Minille riittää hyvin hyvin pieni huomautus ja se jo siitä kuvittelee maailmalopun iskeneen.
Toisella radalla ohjaaja sai kolmannen aidan jälkeen ahaa elämyksen "Hei, tässähän kohtaa voi tehdä persjätön!" vaikka rataantutustumisessa olin suunnitellut ohjaavani koiran aalle aan oikeaa puolta ja vaihtavani puolta vasta aan jälkeen. Persjätöt ei todellakaan kuulu meidän vahvuuksiin, emme niitä ole juurikaan harjoitelleet ja niinhän siinä kävi että koira karkasi selkäni takaa keinulle mikä oli suoraan kolmannen aidan edessä.. Tuloksena tältäkin radalta hyl. Muuten tämä rata oli edellistä paljon parempi.
Ensimmäisellä radalla koira heräsi eloon vasta loppusuoralla, näin on käynyt useissa kisoissa ja sitä olen pitkään pohtinut mistä johtuu. Treeneissä Mini mennä viipottaa kuin mikäkin mustasalama usein jo heti ensi metreistä lähtien, kisoissa vaan vauhti katoaa tai sitä ei ole ollenkaan. Näissä kisoissa sen lopulta hoksasin mistä moinen johtuu. Treeneissä koira on aina vapaana. Otan sen autosta se on vapaana. Mennään kentälle se on vapaana. Kentälle mennään kuitenkin yhdessä, hallitusti, Mini hyppii ja pomppii, on innoissaan tekemässä yhdessä jotain. Kisoissa se on aina remmissä, pannan pois ottamisen jälkeen motivaatio, into ja halu tehdä jotain laskee sadasta nollaan nanosekunnissa ja syttyy jälleen täyteen loistoon vasta siellä loppusuoralla.
Toisella radalla testasin tätä vapaana kentälle menemistä ja se toimi! Leikittiin ja temppuiltiin omia hauskoja pöyritys leikkejämme hallin hiljaisimmassa kulmassa ja mentiin radalle vasta edellisen koirakon tullessa loppusuoralle (tiedän kyllä että pitäisi olla valmiina jo aikaisemmin odottamassa omaa vuoroaan) ja pikkumusta oli ihan liekeissä. Ohjaaja ei vaan osaa..
Pitääkin nyt ottaa se remmi ihan reeneihinkin mukaan ja tehdä muutenkin reeneistä enemmän kisaomaiset. Rutiinia, rutiinia.
Kyran kanssa tokoiltiin ratojen välissä ja se sujui yllättävän hyvin vaikka häiriötekijöitä oli ihan hirveesti. Intoa oli vaikka muille jakaa. Hallissa tehtiin vain pientä seuruu pätkää ja kontakti pysyi yllättävän hyvin vaikka vieressä aksattiin! Ulkona parit maahamenot, ihan ok vaikka maa märkä.
Sunnuntaina jatkettiin tokoilua ohjattujen agitreenien aikana omalla kentällä. Seuruuta, maahanmenoa, paikalla oloa sekä kapulan pitämistä. Kentällä oli yksi koira mikä on meinannut käydä pari kertaa Kyran päälle, ei onneksi ole päässyt kummallakaan kerralla puremaan. Yritin katsoa niin että oltaisiin mahdollisimman kaukana tästä kyseisestä koirasta, Kyralle kun on vissiin jäänyt peini pelko päälle kyseistä koiraa kohtaan. Mutta kerran en huomannut että tämä koira oli ohjaajineen tullut lähemmäs ja Kyran nähtyään tämä koira alkoi vetää ja haukkua meitä kohti. Kyralla oli tietysti tässä vaiheessa kapula suussa ja arvata vain saattaa että oliko kapula tämän episodin jälkeen mieleinen? No ei ollut, kuukausien työ valui hetkessä hukkaan.. Ihan sillain vähän vaan otti päähän.
Ohjattujen treenien loputtua tehtiin vielä vähän Kyran kanssa seuraamista ja koira oli koko ajan vähän varuillaan. Superpalkalla ja iloisella mielellä sain kuiteskin myös Kyran vähän vapautuneeksi ja tekemän lyhyen onnistuneen pätkän.
8. lokakuuta 2012
3. lokakuuta 2012
Agikoulutusta ja pikkuisen tokoa
Lauantaina oltiin Minin kanssa Löytynojan Hannan agikoulutuksessa. Oli muuten mukavaa edes kerran kesässä päästä kunnon treeneihin (joita ei ole itse suunnitellut) ja saada selkeetä palautetta omasta ohjauksesta.
Tehtiin 24 esteen rataa, jossa teemana oli mm. peruutus. Takaa kiertoja ja välistä vetoja peruuttamalla. Minin kanssa sen suurempia ongelmia ole missään, se kun on sellainen tasaisen varma ja helppo ohjattava. Sain kuiteskin useita erilaisia treeni-ideoita mitä tullaan treenaamaan ahkerasti.
Agikoulutuksen aikana pidettiin Kyran kanssa useita lyhyitä tokoilu pätkiä. Ja pikkukeepie tokoili aivan uskomattoman hienosti vaikka vieressä aksattiin! Välillä toki veri veti pikkasen liikaa kentälle, mutta jaksoi pienen huomautuksen jälkeen jälleen keskittyä olennaiseen :) Mun ihana toko keepie <3
Kyra on edistynyt ihan valtavasti nyt ihan pienen ajan sisällä ja tokon koekalenteria olen silmäillyt jo sillä silmällä ;)
Tekemistä toki vielä riittää, mutta ei esim. loppu vuoden tai alku vuoden kokeet mahdottomia olisi. Tässä hieman yhteenvetoa alokasluokan liikkeistä:
Luoksepäästävyys: Jos tuomari tulee kovin äkkiä ja yllättäen, Kyra saattaa vähän väistää. Mutta en usko että tulee olemaan suurta ongelmaa.
Paikalla makaaminen: Kotona ja omassa pihassa pysyy sata varmasti. Muiden koirien seurassa ollaan pari kertaa tehty ja on pysynyt sielläkin hyvin. Pysyy vaikka leikin chihujen kanssa ruoka palkalla, lelu on ollut hieman liian kova pala..
Seuraaminen kytkettynä ja taluttimetta: Seuraa hyvin ja innoissaan, käännökset vasemmalle onnistuu paremmin kuin oikealle. Oikeaan suuntaan käännyttäessä pakka helposti leviää ja Kyra vähän niin kuin unohtaa mitä sen piti tehdä. Täyskäännöstä pitää vielä harjoitella. En ole huomannut mitään eroa ilman remmiä ja remmin kanssa seuraamisessa.
Maahanmeno ja seisominen seuraamisen yhteydessä: Maahanmenoa ollaan jo tehty kokonaisena liikkeenä, mutta ei se ihan sata varma vielä ole. Ei välttämättä mene ekalla ja saattaa nousta ylös ennen aikaisesti. Takapalkalla toimii paremmin, mutta saattaa maahan mennessään kääntää itsensä jo valmiiksi palkan suuntaan..
Seisominen on ihan totaalisen kesken. Ei tiedä vielä edes mitä seis-käsky tarkoittaa.. Odota käskyllä saattaisi jäädäkin, mutta en halua sitä käyttää tässä yhteydessä.
Hyppy: Ihka oikeaa tokohyppyä päästiin harjoittelemaan tänään ja kyllähän entinen agikoira siitä yli pääsee, se että pysähtyykö se sinne esteen toiselle puolelle onkin sitten aivan toinen tarina..
Pientä viilausta vaille valmis, voisin sanoa. Olen yrittänyt katsoa jos jossain järjestettäisiin möllitoko kisoja, mutta ne harvat mitä löysin on joko toisella puolella Suomee tai en pääse juuri sinä päivänä..
Tehtiin 24 esteen rataa, jossa teemana oli mm. peruutus. Takaa kiertoja ja välistä vetoja peruuttamalla. Minin kanssa sen suurempia ongelmia ole missään, se kun on sellainen tasaisen varma ja helppo ohjattava. Sain kuiteskin useita erilaisia treeni-ideoita mitä tullaan treenaamaan ahkerasti.
Agikoulutuksen aikana pidettiin Kyran kanssa useita lyhyitä tokoilu pätkiä. Ja pikkukeepie tokoili aivan uskomattoman hienosti vaikka vieressä aksattiin! Välillä toki veri veti pikkasen liikaa kentälle, mutta jaksoi pienen huomautuksen jälkeen jälleen keskittyä olennaiseen :) Mun ihana toko keepie <3
Kyra on edistynyt ihan valtavasti nyt ihan pienen ajan sisällä ja tokon koekalenteria olen silmäillyt jo sillä silmällä ;)
Tekemistä toki vielä riittää, mutta ei esim. loppu vuoden tai alku vuoden kokeet mahdottomia olisi. Tässä hieman yhteenvetoa alokasluokan liikkeistä:
Luoksepäästävyys: Jos tuomari tulee kovin äkkiä ja yllättäen, Kyra saattaa vähän väistää. Mutta en usko että tulee olemaan suurta ongelmaa.
Paikalla makaaminen: Kotona ja omassa pihassa pysyy sata varmasti. Muiden koirien seurassa ollaan pari kertaa tehty ja on pysynyt sielläkin hyvin. Pysyy vaikka leikin chihujen kanssa ruoka palkalla, lelu on ollut hieman liian kova pala..
Seuraaminen kytkettynä ja taluttimetta: Seuraa hyvin ja innoissaan, käännökset vasemmalle onnistuu paremmin kuin oikealle. Oikeaan suuntaan käännyttäessä pakka helposti leviää ja Kyra vähän niin kuin unohtaa mitä sen piti tehdä. Täyskäännöstä pitää vielä harjoitella. En ole huomannut mitään eroa ilman remmiä ja remmin kanssa seuraamisessa.
Maahanmeno ja seisominen seuraamisen yhteydessä: Maahanmenoa ollaan jo tehty kokonaisena liikkeenä, mutta ei se ihan sata varma vielä ole. Ei välttämättä mene ekalla ja saattaa nousta ylös ennen aikaisesti. Takapalkalla toimii paremmin, mutta saattaa maahan mennessään kääntää itsensä jo valmiiksi palkan suuntaan..
Seisominen on ihan totaalisen kesken. Ei tiedä vielä edes mitä seis-käsky tarkoittaa.. Odota käskyllä saattaisi jäädäkin, mutta en halua sitä käyttää tässä yhteydessä.
Hyppy: Ihka oikeaa tokohyppyä päästiin harjoittelemaan tänään ja kyllähän entinen agikoira siitä yli pääsee, se että pysähtyykö se sinne esteen toiselle puolelle onkin sitten aivan toinen tarina..
Pientä viilausta vaille valmis, voisin sanoa. Olen yrittänyt katsoa jos jossain järjestettäisiin möllitoko kisoja, mutta ne harvat mitä löysin on joko toisella puolella Suomee tai en pääse juuri sinä päivänä..
24. syyskuuta 2012
Seurakoira vs. paimenkoira
Koira nro 1:
Koira nro 2:
- Jahtaa autoja, pyöriä.. jne. haukkuu ja syoksyy niitä kohti
- Vaanii lintuja pää alhaalla, perä pystyssä, jonka jälkeen syöksyy haukkuen niitä kohti
- Rallattelee agitreenien jälkeenkin laukalla pitkin maita ja mantuja
- Palkkautuu parhaiten namilla, mutta käy toisinaan leluun kiinni kuin mikäkin terrieri, varsinkin jos ollaan kahdestaan
- Näykkii imuria sen ollessa käynnissä
- Mikäli koira nro 2 on esim. juoksee agikentällä ja koira nro 1 on kiinni kentän laidalla, ykkönen haukkuu, vetää... ja käy kiinni 2:seen kun tämä tulee takaisin ykkösen luokse
- Juostessaan kilpaa kakkosen kanssa ykkönen käy kiinni kakkosen jalkoihin tai häntään. Haukkuu mikäli ei saa kakkosta kiinni
- Juoksee yhtä lujaa kuin kakkonen
Koira nro 2:
- Ei paimenna autoja, paitsi itse autossa ollessaan syoksyy auton ikkunaan kun liikkuvan auton ohi ajaa toinen auto
- Ei vaani/paimenna yhtään mitään
- Usein lönkyttelee treenien jälkeen rennossa ravissa melkein vieressä
- Syö imurin sen ollessa päällä sekä käy kiinni kaikkeen liikkuvaan mm. lattiaharjaan
- Palkkautuu erinomaisesti sekä lelulla että namilla
- Haukkuu ja poukkoilee sinne tänne jos joku muu koira on hänen agikentällään
- Tykkää vingutella vinkuleluja vaikka ihan omaksi huvikseen
6. syyskuuta 2012
Agia ja tokoa
Taas kerran voin vain todeta ajan menevän aivan liian nopeasti eteenpäin, juuri koskaan ei saa aikaiseksi kirjustaa tänne mitään. Paitsi tällein keskellä yötä, kun pitäisi ehkä olla jo nukkumassa... No ei aamulla tartte herätä kun onneksi vasta seiskan aikaan..
Minin kanssa käytiin, lupauksista huolimatta, takkujen kisoissa tässä jokunen viikko sitten. Ei nyt ihan hirveesti kerrottavaa, nolla ja 5. Tuloksissa luki hetken aikaa Minin perässä LUVA, mutta se ilo muuttui hetken päästä kun tuli tieto että jälleen kerran ei ajanottolaitteet olleet toimineet kuten pitää ja yhdelle koiralle oli tullut samallainen virhe kuin meille toukokuun takkujen kisoissa. Eli tämä korjattiin ja se koiruus meni ja voitti luokan ja näin ollen Mini tippui pykälän verran tuloksissa alaspäin ja luva meni siinä. On se perskule kumma kun ei osata ottaa aikaa, ei hirveesti vaatis tarkistaa sekuntikellosta vastaako aika ajanottolaitteen aikaa..! Näissä kisoissa kuten toukokuun kisoissa käsikellottaja oli olemassa mutta sillä ei vissiin ole mitään merkitystä..
Erinäisistä syistä ei olla hirveesti käyty agikentällä treenaamassa. Mini oli juoksujen jälkeen jotenkin masentunut tai jotain. Se meni tosi hitaasti ja oli jotenkin poissaoleva monta viikkoa. Oli varmaankin valeraskautta, muita oireita ei tullut vain tämä haluttomuus juosta ja riehua.
Tänään suunnattiin Virroille tokotreeneihin Kyran kanssa. Tehtiin aluksi paikalla oloa ja se sujui yllättävän hyvin. Häiriön alla ei hirveesti kykene vielä keskittymään kun olisi hirveen kiva käydä katsomassa ja vaatimassa rapsutuksia ihmisiltä. Tehtiin lyhyitä pätkiä ja onnistui yllättävän hyvin. Kotona sisällä pysyy vaikka kuinka kauan paikoillaan, mutta häiriön alla ei oikein aina malta.
Lopuksi tehtiin seuraamista. Lähinnä käännöksiä, miten ohjaajan tulee liikkua. Seuraaminen suoraan onnistuu lyhyinä pätkinä oikein hyvin, pidemmillä pätkillä lähtee helposti edistämään. Käännöksiin saatiin hyviä vinkkejä kuinka ohjaana kannattaa liikkua. Käännöksissä tarvitsee vielä namikäden apua, jotta pysyy vierellä. Tokoilu on kyllä erittäin hauskaa, varsinkin nyt kun päästiin ihan kisaamaan tähtäävälle kurssille. On joku joka oikeesti tietää mitä ja miten pitää tehdä. Kokeisiin jos päästäisiin ensi kevääseen mennessä, se on meidän tavoite :)
Tokotreenien jälkeen otin chihut mukaan, käytiin kunnon lenkillä ja pidettiin omat agitreenit siihen perään. Mini teki kääntymisiä, putken suun ohituksia ja irtoomisia. Pikkumusta oli kertakaikkiaan UPEA! Mennä viilletti häntä suorana ja aivan täysiä, ohjautui hyvinkin kaukaa ja palkkautui lelulla. Kävi leluun kiinni kuin mikäkin terrieri <3 Onni on chihuahua jota voi palkata sekä lelulla että namilla. Tosin lelupalkka ei toimi jos on muita katsomassa.. Pikkumustaa jännittää silloin aivan liikaa eikä uskalla käydä leluun kiinni..
Kyran kanssa tehtiin mini hypyillä putkien ohi vientejä, takaakiertoja ja irtoomista. Tämä oli taas treeni joka sai hymyn korviin, mutta toisaalta myös ärsyttävät treenit siinä mielessä että nyt tietäisi onnistuvansa myös kisoissa..
Ajatukset Kyran selän kuvauttamisesta uudestaan jollain toisella lääkärillä saattanee toteutua jossain vaiheessa. Jotenkin en luota yhteen ainooseen kuvaan, mutta toisaalta kun ajattelee Kyran oireita niin en usko että diagnoosi muuttuu mihinkään uuden kuvan myötä.. Valitettava tosiasia ja se on kait pakko itsekin uskoa pikku hiljaa.
Minin kanssa käytiin, lupauksista huolimatta, takkujen kisoissa tässä jokunen viikko sitten. Ei nyt ihan hirveesti kerrottavaa, nolla ja 5. Tuloksissa luki hetken aikaa Minin perässä LUVA, mutta se ilo muuttui hetken päästä kun tuli tieto että jälleen kerran ei ajanottolaitteet olleet toimineet kuten pitää ja yhdelle koiralle oli tullut samallainen virhe kuin meille toukokuun takkujen kisoissa. Eli tämä korjattiin ja se koiruus meni ja voitti luokan ja näin ollen Mini tippui pykälän verran tuloksissa alaspäin ja luva meni siinä. On se perskule kumma kun ei osata ottaa aikaa, ei hirveesti vaatis tarkistaa sekuntikellosta vastaako aika ajanottolaitteen aikaa..! Näissä kisoissa kuten toukokuun kisoissa käsikellottaja oli olemassa mutta sillä ei vissiin ole mitään merkitystä..
Erinäisistä syistä ei olla hirveesti käyty agikentällä treenaamassa. Mini oli juoksujen jälkeen jotenkin masentunut tai jotain. Se meni tosi hitaasti ja oli jotenkin poissaoleva monta viikkoa. Oli varmaankin valeraskautta, muita oireita ei tullut vain tämä haluttomuus juosta ja riehua.
Tänään suunnattiin Virroille tokotreeneihin Kyran kanssa. Tehtiin aluksi paikalla oloa ja se sujui yllättävän hyvin. Häiriön alla ei hirveesti kykene vielä keskittymään kun olisi hirveen kiva käydä katsomassa ja vaatimassa rapsutuksia ihmisiltä. Tehtiin lyhyitä pätkiä ja onnistui yllättävän hyvin. Kotona sisällä pysyy vaikka kuinka kauan paikoillaan, mutta häiriön alla ei oikein aina malta.
Lopuksi tehtiin seuraamista. Lähinnä käännöksiä, miten ohjaajan tulee liikkua. Seuraaminen suoraan onnistuu lyhyinä pätkinä oikein hyvin, pidemmillä pätkillä lähtee helposti edistämään. Käännöksiin saatiin hyviä vinkkejä kuinka ohjaana kannattaa liikkua. Käännöksissä tarvitsee vielä namikäden apua, jotta pysyy vierellä. Tokoilu on kyllä erittäin hauskaa, varsinkin nyt kun päästiin ihan kisaamaan tähtäävälle kurssille. On joku joka oikeesti tietää mitä ja miten pitää tehdä. Kokeisiin jos päästäisiin ensi kevääseen mennessä, se on meidän tavoite :)
Tokotreenien jälkeen otin chihut mukaan, käytiin kunnon lenkillä ja pidettiin omat agitreenit siihen perään. Mini teki kääntymisiä, putken suun ohituksia ja irtoomisia. Pikkumusta oli kertakaikkiaan UPEA! Mennä viilletti häntä suorana ja aivan täysiä, ohjautui hyvinkin kaukaa ja palkkautui lelulla. Kävi leluun kiinni kuin mikäkin terrieri <3 Onni on chihuahua jota voi palkata sekä lelulla että namilla. Tosin lelupalkka ei toimi jos on muita katsomassa.. Pikkumustaa jännittää silloin aivan liikaa eikä uskalla käydä leluun kiinni..
Kyran kanssa tehtiin mini hypyillä putkien ohi vientejä, takaakiertoja ja irtoomista. Tämä oli taas treeni joka sai hymyn korviin, mutta toisaalta myös ärsyttävät treenit siinä mielessä että nyt tietäisi onnistuvansa myös kisoissa..
Ajatukset Kyran selän kuvauttamisesta uudestaan jollain toisella lääkärillä saattanee toteutua jossain vaiheessa. Jotenkin en luota yhteen ainooseen kuvaan, mutta toisaalta kun ajattelee Kyran oireita niin en usko että diagnoosi muuttuu mihinkään uuden kuvan myötä.. Valitettava tosiasia ja se on kait pakko itsekin uskoa pikku hiljaa.
5. elokuuta 2012
Kun haaveet särkyy pieniin palasiin
Päivitykset laahaa taas jäljessä. Tällä kertaa syynä on ihan vain se etten ole tiennyt mitä kirjoittaisi.
Kuukausi sitten oli se eläinlääkäri reissu.
Minin ja Kyran polvet ja silmät olivat ihan priimaa, kummallakin polvet 0/0 ja silmissä ei perinnöllisiä sairauksia.
Kyra rauhoitettiin selkäkuvia varten. Siinä rauhoitteen vaikuttamisen aikana mietin, että onkohan ihan turhaa kuvauttaa kun ei siellä kuiteskaan mitään ole. Kuvat kuiteskin otettiin ja mentiin ell kanssa katsomaan ne toiseen huoneeseen ja mie odotin ell:n sanovan vain että terve kaikin puolin. Toisin kuiteskin kuulin, ell sanoi "kaularanka on siisti samoin rintaranka, mutta lannerangan alueella 4 ja 5 lannenikaman välissä hyvin lievä spondyloosin alku" Voin kertoa, että nuo sanat sattuivat melko paljon.
Ell sanoi silloittuman olevan niin pieni, ettei pitäisi haitata vielä mitään harrastamisia jne.. Mutta kun puhuttiin eläinlääkärin kanssa Kyran agilitystä ja siitä kuinka se on toisinaan kieltänyt/alitellut maksihyppyjä, niin ell sanoi että saattaa olla niin että korkeammilla hypyillä se muodostuma voi painaa esim. hermoja ja/tai lihaksia jonka takia koira ei halua hypätä.
Joten agilityn kisaura on nyt virallisesti lopetettu ja Kyra siirtynyt 4-vuotiaana kisaeläkkeelle. Agilityä emme kuiteskaan ihan vielä lopeta, vaan harrastellaan omaksi huviksi minihypyillä niin kauan kun se on koirasta kivaa. Harmittaa ihan suunnattomasti, koira on kuiteskin vielä nuori ja sillä olisi ollut useampi kisavuosi edessä ja olisimme varmasti saavuttaneet jossain vaiheessa meidän pitkän tähtäimen tavoitteet.
Tämä oli taas sitä minun erittäin huonoa tuuria, yleensä kaikki mitä mie suunnittelen menee jossain vaiheessa penkin alle.
Mini on Kennelliiton kautta siirretty EJ-rekisteriin (ei jalostukseen), eikä se oikein muutenkaan luonteensa puolesta ole soveltuva jalostuskoira. Joten tällä hetkellä minulla ei ole jalostuskoiraa ollenkaan ja aika näyttää koska tulee se päivä kun tänne syntyy pieniä koiravauvoja. Täytyy kyllä tunnustaa, että olen tulevia pentueita katsellut sillä silmällä jos vaikka sattuisi vihdoin se oikea kohdalle :)
Anteeksi kaikille ihanille pentujen kyselijöille, mutta meille ei siis ole tulossa kelpienpentuja.
Selkäongelmia on kelpieillä (ainakin vielä) vähän, enkä niitä itse halua olla lisäämässä.
Kyra liukastui viime talvena melko pahasti jäisellä tiellä, kun kääntyi täydestä vauhdista 180 astetta takaisin tulosuuntaan ja samalla takajalat liukastui ja lähti alta. Koira oli hetken aikaa asennossa missä etupää on menossa eteenpäin ja takapää tavallaan kyljellään eli koira oli vääntynyt keskivartalostaan ihan mutkalle. Tänään juuri keskutelin Kyran hierojan, Nina Oikarisen, kanssa siitä kuinka tämä äksidentti olisi voinut ehkä vaikuttaa spondyloosin syntyyn. Mutta tosiaan kukaan ei sitä osaa varmaksi sanoa mistä tämä on tullut, eikä sitäkään onko perinnöllinen vai ei, joten en halua ottaa sitä riskiä että tulevat pennut olisivat myös jotenkin selkäsairaita.
Kuukausi sitten oli se eläinlääkäri reissu.
Minin ja Kyran polvet ja silmät olivat ihan priimaa, kummallakin polvet 0/0 ja silmissä ei perinnöllisiä sairauksia.
Kyra rauhoitettiin selkäkuvia varten. Siinä rauhoitteen vaikuttamisen aikana mietin, että onkohan ihan turhaa kuvauttaa kun ei siellä kuiteskaan mitään ole. Kuvat kuiteskin otettiin ja mentiin ell kanssa katsomaan ne toiseen huoneeseen ja mie odotin ell:n sanovan vain että terve kaikin puolin. Toisin kuiteskin kuulin, ell sanoi "kaularanka on siisti samoin rintaranka, mutta lannerangan alueella 4 ja 5 lannenikaman välissä hyvin lievä spondyloosin alku" Voin kertoa, että nuo sanat sattuivat melko paljon.
Ell sanoi silloittuman olevan niin pieni, ettei pitäisi haitata vielä mitään harrastamisia jne.. Mutta kun puhuttiin eläinlääkärin kanssa Kyran agilitystä ja siitä kuinka se on toisinaan kieltänyt/alitellut maksihyppyjä, niin ell sanoi että saattaa olla niin että korkeammilla hypyillä se muodostuma voi painaa esim. hermoja ja/tai lihaksia jonka takia koira ei halua hypätä.
Joten agilityn kisaura on nyt virallisesti lopetettu ja Kyra siirtynyt 4-vuotiaana kisaeläkkeelle. Agilityä emme kuiteskaan ihan vielä lopeta, vaan harrastellaan omaksi huviksi minihypyillä niin kauan kun se on koirasta kivaa. Harmittaa ihan suunnattomasti, koira on kuiteskin vielä nuori ja sillä olisi ollut useampi kisavuosi edessä ja olisimme varmasti saavuttaneet jossain vaiheessa meidän pitkän tähtäimen tavoitteet.
Tämä oli taas sitä minun erittäin huonoa tuuria, yleensä kaikki mitä mie suunnittelen menee jossain vaiheessa penkin alle.
Mini on Kennelliiton kautta siirretty EJ-rekisteriin (ei jalostukseen), eikä se oikein muutenkaan luonteensa puolesta ole soveltuva jalostuskoira. Joten tällä hetkellä minulla ei ole jalostuskoiraa ollenkaan ja aika näyttää koska tulee se päivä kun tänne syntyy pieniä koiravauvoja. Täytyy kyllä tunnustaa, että olen tulevia pentueita katsellut sillä silmällä jos vaikka sattuisi vihdoin se oikea kohdalle :)
Anteeksi kaikille ihanille pentujen kyselijöille, mutta meille ei siis ole tulossa kelpienpentuja.
Selkäongelmia on kelpieillä (ainakin vielä) vähän, enkä niitä itse halua olla lisäämässä.
Kyra liukastui viime talvena melko pahasti jäisellä tiellä, kun kääntyi täydestä vauhdista 180 astetta takaisin tulosuuntaan ja samalla takajalat liukastui ja lähti alta. Koira oli hetken aikaa asennossa missä etupää on menossa eteenpäin ja takapää tavallaan kyljellään eli koira oli vääntynyt keskivartalostaan ihan mutkalle. Tänään juuri keskutelin Kyran hierojan, Nina Oikarisen, kanssa siitä kuinka tämä äksidentti olisi voinut ehkä vaikuttaa spondyloosin syntyyn. Mutta tosiaan kukaan ei sitä osaa varmaksi sanoa mistä tämä on tullut, eikä sitäkään onko perinnöllinen vai ei, joten en halua ottaa sitä riskiä että tulevat pennut olisivat myös jotenkin selkäsairaita.
24. kesäkuuta 2012
Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää
Mihin ihmeeseen tämä aika aina kiiruhtaa? Tuntuu kuin äskettäin olisi ollut tammikuu mutta nyt on jo kesäkuu! Välillä sitä toivoisi, että saisi käännettyä aikaa taaksepäin ja näin voisi tehdä asioita toisella tapaa kuin ne on nyt tehnyt.
Tässä on tapahtunut vähän kaikkea ja tässä pikapäivitys menneeseen.
Helmikuussa piti olla Lapuan kisat, mutta jouduin perumaan ne. Olin kyllä menossa, mutta itsellä oli sen verran kuumeinen olo että katsoin paremmaksi jäädä kotiin.
Helmikuun lopulla pääsimme Kyran kanssa (vihdoin) hyppytekniikka kurssille Lietoon. Oli oikein antoisa viikonloppu. Sai paljon uutta tietoa koiran hyppytekniikasta. Kyran hyppytyyli on, kuten tiesinkin, ihan surkea. Hyppää hyvin etupainoisesti. Saatiin hyviä vinkkejä miten tekniikkaa lähetään parantamaan. Harmi vain kun meidän agi seuralla ei ole kunnon ponnareita. Rimat onneksi saa todella alas.
Hyppytekniikka reeniä ollaan tehty ihan liian vähän ja tähän piti nyt kesän aikana saada korjaus mutta toisin kävi. Siitä lisää myöhemmin.
Maaliskuun alussa kahden päivän agikisat Lempäälässä. Kyralle 4 kertaa hylky, Mersulle 10 + yliaikaa ja Minille ensimmäinen nolla! :)
Huhtikuussa Jyväskylässä Kyra jatkoi hylky linjalla, tällä kertaa 2 kpl. Minille kaksi harmillista viitosta, kummatkin keppien aloituksista. Toisella radalla alitti ihanne ajan reilulla 11 sekunnilla! Ohjaajan pitäisi vain luottaa koiraansa, että se kyllä osaa kepit kun sanoo "menemenemene", eikä mennä säätämään siihen väliin...
Samaisena kuukautena Lempäälässä tapahtui jotain ja Kyralle tuli vain yksi hylky. Toisen radan rataantutustumisessa minulla oli sellainen fiilis ettei tästä mitään tuu ja hylky tulee kuiteskin. Mutta kun mentiin lähtöasetelmiin, laitoin koiran odottamaan viivalle ja menin vastaanottamaan parin hypyn päähän. Annoin koiralle luvan tulla ja samassa tuli sellainen ajatus että ohjataas tällä kertaa toisella tyylillä. En puhunut Kyralle yhtään mitään koko radalla. Käännökset ja hidastukset kerroin toki suhisemalla, mutta estekäskyjä en kertonut. Ja voi että se oli ehkä maailman paras rata tähän mennessä! Viimeiselle esteelle asti tehtiin nollaa, mutta sitten pakka hajos ja Kyra meni ohi viimeisestä hypystä. Fiilis radan jälkeen oli kuin voittajalla, ja tavallaanhan me voitettiinkin, ainakin itsemme.
Lempäälän kisoissa 28.4 Mini sai toisen luva nollansa :)
Toukokuun alussa oli Yacatis kennel päivä Somerolla Swedun paimennuskoulussa. Kyra ei tällä kertaa lampaille pääsyt. Agilityä vähän treenailtiin koko päivä. Oli oikein kiva päivä ja oli kiva nähdä Kyran sukulaisia.
Toukokuusta alkoi meidän viiden näytelmien putki. Ensimmäisenä oli vuorossa Tampere KV. Tuloksena VAL ERI3. Löysät etuliikkeet ja liian pitkä karva olivat syynä miksei SA:ta antanut. Arvostelun kirjustan tänne jos sen jostain löydän.
Heti seuraavana lauantaina suunnattiin Jämsään ja sieltä tuloksena VAL ERI1. Ulospäin kääntyneet etukäpälät ja laihuus erottivat Kyran tällä kertaa SA:sta. Kyra on kyllä hoikahko, mutta ei mielestäni liian laiha.
Sunnuntaina 20.5 suuntana oli Tampere ja takkujen 10-vuotis kisat. Ensimmäiseltä radalta Minille nolla ja olin melko varma että ihanneaikaankin päästiin, sen verran lujaa pikkumusta viiletti. Kysäisin asiaa kuiteskin yhdeltä työntekijältä ja tämä meni asiaa tarkistamaan (tulokset kun eivät olleet vielä tulleet). Ihmettelin suuresti kun tämä sanoi _vähän_ yliaikaa. Ajattelin että ihanneaika on ollut sitten kovin tiukka ja yliaikaa on tullut tyyliin joku 0,5 sekuntia. Kotona katsoin lappua minkä kisoista saa mukaansa ja hetken aikaa sitä tuojottelinkin. Se koko lappu on vähän outo, siinä ei ole suoritusaikaa ollenkaan, ihanneaika 56 ja aikavirhe 1 min 22s. Miten tuota sitten pitäisi tulkita?
Kisajärjestäjät tulkitsivat niin, että Minin tulos siltä radalta on 0rv ja 26,21av. Tämä rata on kuvattu, mutta muistikortti täyttyi kaksi estettä ennen maalia. Kellotin ajan siihen asti kun pystyi ja viimeiseen noin 10 metriin pitäisi saada aikaa kulumaan noin 44 sekuntia, mikä minun mielestäni on ihan täysin mahdotonta. Tuloksista sain varmistuksen asialle: kelloa ei ole nollattu ennen meidän suoritusta eli meitä ennen menneen koirakon aika + meidän oletettu aika = Minin ajaksi merkattu 1 minuutti 22 sekuntia. Vähän ärsyttää ja vaikka virheitä sattuu kaikille, me ei olla menossa hetkeen Tampereen koiraurheilijoiden kisoihin!
Muilta päivän radoilta ei kerrottavaa.
26.5 maailman parhain koira olisi täyttänyt 11-vuotta <3
27.5. Ylöjärvellä Minille viimeinen nolla ykkösissä ja näin saatiin menolippu kakkosluokkaan :) Kakkosissa plakkarissa 0, mutta ei luvaa, ja 5.
Kesäkuussa jatkettiin Kyran kanssa hienostelua.
Mänttä 3.6 VAL ERI1 SA PN1 ROP!
Tuuri 10.6 VAL ERI1 SA PN2
Lappeenranta erikoisnäyttely VAL ERI2 SA
Nina Oikarinen hieroi Kyran viime torstaina. Olin jo huomannut aikaisemmin, ettei Kyra anna venyttää syystä tai toisesta oikean puoleista etustaan ollenkaan. Nina kokeili ja hänen mielestään siellä on jonkinlainen venähdys tai jotain. Nina ei osannut tarkkaa paikkaa sanoa, mutta jossain hauislihaksen tienoilla. Mihinkään nivelten käsittelyyn Kyra ei reakoinut, eli todennäköisesti on jotain lihasperäistä. Eli meillä on agility tauolla tällä hetkellä niin kauan kunnes asia saadaan korjattua.
Minulla on kaksi heinäkuun ensimmäistä viikkoa lomaa ja silloin, tarkalleen 3.päivä, on tarkoitus suunnata Veteriin tutkituttamaan Minin ja Kyran polvet & silmät ja kuvauttaa Kyran selkä. Samalla aion myös kysäistä tuosta Kyran jalasta mitä mieltä siellä ovat.
Tässä on tapahtunut vähän kaikkea ja tässä pikapäivitys menneeseen.
Helmikuussa piti olla Lapuan kisat, mutta jouduin perumaan ne. Olin kyllä menossa, mutta itsellä oli sen verran kuumeinen olo että katsoin paremmaksi jäädä kotiin.
Helmikuun lopulla pääsimme Kyran kanssa (vihdoin) hyppytekniikka kurssille Lietoon. Oli oikein antoisa viikonloppu. Sai paljon uutta tietoa koiran hyppytekniikasta. Kyran hyppytyyli on, kuten tiesinkin, ihan surkea. Hyppää hyvin etupainoisesti. Saatiin hyviä vinkkejä miten tekniikkaa lähetään parantamaan. Harmi vain kun meidän agi seuralla ei ole kunnon ponnareita. Rimat onneksi saa todella alas.
Hyppytekniikka reeniä ollaan tehty ihan liian vähän ja tähän piti nyt kesän aikana saada korjaus mutta toisin kävi. Siitä lisää myöhemmin.
Maaliskuun alussa kahden päivän agikisat Lempäälässä. Kyralle 4 kertaa hylky, Mersulle 10 + yliaikaa ja Minille ensimmäinen nolla! :)
Huhtikuussa Jyväskylässä Kyra jatkoi hylky linjalla, tällä kertaa 2 kpl. Minille kaksi harmillista viitosta, kummatkin keppien aloituksista. Toisella radalla alitti ihanne ajan reilulla 11 sekunnilla! Ohjaajan pitäisi vain luottaa koiraansa, että se kyllä osaa kepit kun sanoo "menemenemene", eikä mennä säätämään siihen väliin...
Samaisena kuukautena Lempäälässä tapahtui jotain ja Kyralle tuli vain yksi hylky. Toisen radan rataantutustumisessa minulla oli sellainen fiilis ettei tästä mitään tuu ja hylky tulee kuiteskin. Mutta kun mentiin lähtöasetelmiin, laitoin koiran odottamaan viivalle ja menin vastaanottamaan parin hypyn päähän. Annoin koiralle luvan tulla ja samassa tuli sellainen ajatus että ohjataas tällä kertaa toisella tyylillä. En puhunut Kyralle yhtään mitään koko radalla. Käännökset ja hidastukset kerroin toki suhisemalla, mutta estekäskyjä en kertonut. Ja voi että se oli ehkä maailman paras rata tähän mennessä! Viimeiselle esteelle asti tehtiin nollaa, mutta sitten pakka hajos ja Kyra meni ohi viimeisestä hypystä. Fiilis radan jälkeen oli kuin voittajalla, ja tavallaanhan me voitettiinkin, ainakin itsemme.
Lempäälän kisoissa 28.4 Mini sai toisen luva nollansa :)
Toukokuun alussa oli Yacatis kennel päivä Somerolla Swedun paimennuskoulussa. Kyra ei tällä kertaa lampaille pääsyt. Agilityä vähän treenailtiin koko päivä. Oli oikein kiva päivä ja oli kiva nähdä Kyran sukulaisia.
Toukokuusta alkoi meidän viiden näytelmien putki. Ensimmäisenä oli vuorossa Tampere KV. Tuloksena VAL ERI3. Löysät etuliikkeet ja liian pitkä karva olivat syynä miksei SA:ta antanut. Arvostelun kirjustan tänne jos sen jostain löydän.
Heti seuraavana lauantaina suunnattiin Jämsään ja sieltä tuloksena VAL ERI1. Ulospäin kääntyneet etukäpälät ja laihuus erottivat Kyran tällä kertaa SA:sta. Kyra on kyllä hoikahko, mutta ei mielestäni liian laiha.
Sunnuntaina 20.5 suuntana oli Tampere ja takkujen 10-vuotis kisat. Ensimmäiseltä radalta Minille nolla ja olin melko varma että ihanneaikaankin päästiin, sen verran lujaa pikkumusta viiletti. Kysäisin asiaa kuiteskin yhdeltä työntekijältä ja tämä meni asiaa tarkistamaan (tulokset kun eivät olleet vielä tulleet). Ihmettelin suuresti kun tämä sanoi _vähän_ yliaikaa. Ajattelin että ihanneaika on ollut sitten kovin tiukka ja yliaikaa on tullut tyyliin joku 0,5 sekuntia. Kotona katsoin lappua minkä kisoista saa mukaansa ja hetken aikaa sitä tuojottelinkin. Se koko lappu on vähän outo, siinä ei ole suoritusaikaa ollenkaan, ihanneaika 56 ja aikavirhe 1 min 22s. Miten tuota sitten pitäisi tulkita?
Kisajärjestäjät tulkitsivat niin, että Minin tulos siltä radalta on 0rv ja 26,21av. Tämä rata on kuvattu, mutta muistikortti täyttyi kaksi estettä ennen maalia. Kellotin ajan siihen asti kun pystyi ja viimeiseen noin 10 metriin pitäisi saada aikaa kulumaan noin 44 sekuntia, mikä minun mielestäni on ihan täysin mahdotonta. Tuloksista sain varmistuksen asialle: kelloa ei ole nollattu ennen meidän suoritusta eli meitä ennen menneen koirakon aika + meidän oletettu aika = Minin ajaksi merkattu 1 minuutti 22 sekuntia. Vähän ärsyttää ja vaikka virheitä sattuu kaikille, me ei olla menossa hetkeen Tampereen koiraurheilijoiden kisoihin!
Muilta päivän radoilta ei kerrottavaa.
26.5 maailman parhain koira olisi täyttänyt 11-vuotta <3
27.5. Ylöjärvellä Minille viimeinen nolla ykkösissä ja näin saatiin menolippu kakkosluokkaan :) Kakkosissa plakkarissa 0, mutta ei luvaa, ja 5.
Kesäkuussa jatkettiin Kyran kanssa hienostelua.
Mänttä 3.6 VAL ERI1 SA PN1 ROP!
Tuuri 10.6 VAL ERI1 SA PN2
Lappeenranta erikoisnäyttely VAL ERI2 SA
Nina Oikarinen hieroi Kyran viime torstaina. Olin jo huomannut aikaisemmin, ettei Kyra anna venyttää syystä tai toisesta oikean puoleista etustaan ollenkaan. Nina kokeili ja hänen mielestään siellä on jonkinlainen venähdys tai jotain. Nina ei osannut tarkkaa paikkaa sanoa, mutta jossain hauislihaksen tienoilla. Mihinkään nivelten käsittelyyn Kyra ei reakoinut, eli todennäköisesti on jotain lihasperäistä. Eli meillä on agility tauolla tällä hetkellä niin kauan kunnes asia saadaan korjattua.
Minulla on kaksi heinäkuun ensimmäistä viikkoa lomaa ja silloin, tarkalleen 3.päivä, on tarkoitus suunnata Veteriin tutkituttamaan Minin ja Kyran polvet & silmät ja kuvauttaa Kyran selkä. Samalla aion myös kysäistä tuosta Kyran jalasta mitä mieltä siellä ovat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)