Australian karvatonkelpie esiintyy

Jälleen kerran päivitys väli on venynyt hieman pitkäksi... Kahdessa viikossa on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta kerron kuiteskin vain hyvin pikaisesti yhdestä näyttelyviikonlopusta.

Se oli todennäköisesti meidän tämän vuoden ainoa näyttelypainotteinen viikonloppu. Ainakin Kyran kanssa, katsotaan jos Minin kanssa kehtais mennä pöyrähtään jossain näyttelyssä.
Launantaina 18.5 oli SBCAK ry:n erikoisnäyttely Jämsässä ja sateisen päivän tuloksilla ei juhlittu. Kyralle EH, löysät etuliikkeet, huono turkki...
Mutta Mia pyysi meitä kasvattajaluokaan ja siellä Yacatis kenneli voitti ja oli siis ROP-kasvattaja! Huisia!

Sunnuntaina jatkettiin Jämsän kaikkien rotujen näyttelyllä. Tällä kertaa auringon paisteessa. Olen oikeasti erittäin iloinen ettei erkkaripäivä ollut tälläinen, ei siellä kehän laidalla ois jaksanut olla reilua 8 tuntia.. Ja onneksi Kyra sai vain ERI:n eikä tarttenut jäädä esim. odottaan ryhmäkehiä. Olematon turkki ja löysät etuliikkeet/kääntyneet etukäpälät syynä tähän arvosteluun.
Tavoitteet tälle näyttelylle oli saada Kyralle parempi laatuarvostelu tulos kuin samainen tuomari antoi sille junnuna. Ja se tavoite täyttyi kyllä, junnuna Jaana Hartus antoi EH:n ja nyt tosiaan ERI:n.

Kyralla on ihan hirvee karvanlähtö aika tällä hetkellä. Furminoin sen noin kuukausi ennen näyttelyitä ja toivoin karvan kasvavan siinä ajassa takaisin, mutta toisin kuiteskin kävi. Tuntui vain että siltä lähtee pohjavillan lisäksi myös osa päälikarvasta.. Oli sillä vielä jokunen karva näyttelypäivänä päällään, vaikka kotona lattia/sohva/koirien peti on kuorrutettu ruskeilla karvoilla... Heti maanantaina näyttelyiden jälkeen otin furminaattorin ja vedin kaiken irtokarvan pois ja täällä on tällä hetkellä uusi rotu: australian karvatonkelpie.

(c) Veera Toppari

Erkkarin kuvista (kaksi ylempää) kiitos Veera R ja Jämsän kaikkien rotujen näyttelyn kuvalle kiitos Veera Topparille :)

Näytelmiä ja tuplasti hyllyjä

Lauantaina oltiin koko lauman kanssa Virroilla mätsärissä. Ajatuksena oli aluksi mennä vain Minin kanssa, mutta ilmoitin kuiteskin kaikki kun olivat kerran mukana :)
Mätsäri oli erittäin hyvin järjestetty ja pienillä järjestelyillä sain vietyä kaikki koirat pari kisaan itse. Ensimmäisenä kehään asteli Mersu. Mummelin kanssa on aina niin hauskaa, se esiintyy omalla tavallaan erittäin hyvin ja nauttii siitä kun tehdään kaksistaan jotain. Ja saa herkkuja ;) Mersun kanssa ei olla juurikaan näyttelykäyttäytymistä harjoiteltu, ja se näkyi. Mersu ei osaa seistä nätisti paikoillaan, vaan se joko pyörii, hyörii tai kaivaa (seisoo takajaloillaan ja kaivaa etujaloillaan ilmaa). Meitä vastassa oli muistaakseni russeli joka esiintyi nätisti ja ajattelinkin sen saavan punaisen kun on niin rauhallinen. Mutta ei, tuomari antoi punaisen meille, koska on niin iloinen vanhus :)

Minin vuoro oli seuravaksi ja minimäiseen tyyliin hieman jännitti ja haukkuakin piti. Esiintyi kyllä ihan hyvin, häntä oli alhaalla, mutta ei kuiteskaan koipien välissä. Liikkeessä piti hännän hienosti ylhäällä ja liikkui rennosti ja iloisesti. Vastaan saimme tutun corgipojan, jostain syystä tuomari tykästyi Miniin ja saimme punaisen.

Kaverikuva..

Kyran vuoro oli viimeisenä ja se esiintyi omalla varmalla tavallaan loistavasti. Vastassa oli berni, jota jännitti hieman liikaa.. Meille punainen nauha. Kyran turkki on ihan hirveässä kunnossa tällä hetkellä, se ei toki mätsärissä vaikuta, mutta ensi viikon päästä pitäisi mennä erkkariin....

Pienten punaisten nauhan saaneiden kehässä Jaana esitti Mersun ja minä Minin. Minillä oli jo vähän väsy ja kuuma, joten sitä ei enää hirveesti kiinnostanut se touhu. Mersu meni yllättävän kivasti (ja kiltisti) vieraan ihmisen kanssa. Kummallekaan ei sijoitusta. Kyran kanssa isojen punaisten ryhmästä jouduttiin melko nopeasti pihalle. Eli ei sijoituksia kenellekään, mutta saatiin kuiteskin osallistumisesta palkinnoksi kolme ruokapussukkaa.

Vähän parempi kaverikuva

Sunnuntaina eli tänään oli herätys kuuden aikaan aamulla ja matka kohti Jyväskylän agilitykisoja alkoi 6.45. Tuloksilla ei kehumista, mutta fiilis kisojen jälkeen on loistava.
Ensimmäisellä radalla ohjaaja unohti ohjata koiran kunnolla aalle, joten kielto ja Mini ehti sännätä jo seuraavalle esteelle ennenkuin tajusin sen tulleen aasta ohi.. ->hylky. Muuten ei mitään ongelmaa, paitsi että Minnin keppien aloitus oli jotain aivan uskomattoman hienoa! <3 Kukahan sen on noin taitavaksi opettanut :)
Toisella radalla Mini säntää väärälle esteelle eikä ohjaaja tee/sano mitään estääkseen tämän tapahtuva.. --> hylky. Mutta koira on aivan älyttömän upea!

Väsynyt pikkumusta nukahti norsun kainaloon <3

Minillä oli kummallakin radalla sellanen supervauhti päällä ja sitä fiilistä mikä sen kanssa on radalla, on vaikea kuvailla. Se on vaan niin ihanaa kun voi luottaa toiseen sataprosenttisesti, jos vain itse ohjaa ja kertoo ajoissa mihin ollaan menossa.

Raakaruokaa vai nappulaa

Olen tässä jo hetken pohtinut koirien ruokintaa. Raakaa vai nappulaa?

Kyra on syönyt elämässään useita eri nappulamerkkejä ja nyt se on muutaman vuoden syönyt 1st choice adult skin & coat merkkistä nappulaa. Sillä nappulalla Kyra on pysynyt ihan kohtalaisessa massassa. Hoikassa kunnossa se on tuollakin ruualla ollut, muttei niin pahasti aliravitun näköinen kuin esim. royal caninin sapuskalla. Se syö kaikkien ruokintasuosituksien mukaan yli isoja annoksia päivässä, mutta siltikään ei massaa tule juuri yhtään ylimääräistä. Toki se liikkuu päivässä paljon ja sitä myöten myös kuluttaa paljon.
Iloinen ja energinen se kuiteskin on ja iho ja turkki voi hyvin, että siinä mielessä tuo 1st choice sille sopii ja siksi olen sitä sillä syöttänytkin pidempään.

Pikku ipanat ovat myös muutaman vuoden syöneet 1st choice adult toy & small breeds nappulaa. Minillä oli yhdessä vaiheessa rapsuttelu ja hilseily ongelmaa. Totesin sen johtuvan vehnästä, ja 1st choicen vehnättömyyden ansiosta rapsuttelu/hilseily on loppunut lähes kokonaan.
Mersu on koira joka voisi syödä ihan mitä vain ja ihan milloin vain. Sillä ei maha mene sekaisin juuri koskaan ja sen turkki/iho voi aina hyvin. Lihomaan se on erittäin herkkä, varsinkin näin vanhempana kun ei se hirveästi enää liiku.

Nappuloiden lisäksi koirat ovat saaneet muutaman kerran viikossa raakaa lihaa, lähinnä broilerin-, sian- ja naudanjauhelihaa. Tämä ruokintamuoto on sopinut koirille ihan hyvin, mutta silti olen miettinyt jo hetken aikaa barffauksen aloittamista. Pakastin tilan puutteen takia en ole pystynyt sitä kuiteskaan aloittamaan ihan kokonaan. Mutta nyt kun meillä töissä myydään koirille ja kissoille raakapakasteita niin saan otettua aina töistä lähdettyäni seuraavan päivän pöperöt mukaan. Meillä siis siirryttiin perjantaina kokonaan raa'alle. Kokeillaan ainakin muutama kuukausi miten onnistuu ja vaikuttaako mihinkään.
Minille vaihto on ollut kaikeista rankin: pikkuchihu ei ole syönyt muutamaan vuorokauteen juuri mitään. Perjantai aamuna se vain haistoi kuppiaan ja meni pois, illalla sama juttu. Lauantai aamuna närppi ja valikoi kanakasvis mixin seasta vain tietyt palat, muut sylki kupin vierelle. Syöty määrä oli ehkä puoli teelusikallista. Lauantaina käytiin colliepoikien kanssa lenkillä ja ilmeisesti chihulla oli illalla nälkä kun söi kuppinsa tyhjäksi! Tosin ruokailu kesti Minin osalta reilu puolituntia.. Ei se kuppinsa vierestä pois kertaakaan lähtenyt, vaan söi kiltisti koko ajan mutta ilme oli just sellainen että tää on jotain tosi ällöttävää :) Ehkä Minikin oppii jossain vaiheessa pitämään raa'asta, kuten muut. Kyran ja Mersun kupit tyhjenee ennätys vauhdissa.

Olin kuiteskin ostanut 15kg säkin 1st choice adult skin & coat nappuloita ennenkuin tein tämän päätöksen barffauksen aloittamisesta. Joten nyt olisi sellainen myytävänä, hinta 55 euroa. Säkki on avaamaton. Jos jotakuta kiinnostaa niin kysellä voi spostilla kirsi.mertala @ gmail.com

Edelleenkään blogger ei anna ladata uusia kuvia, ärsyttävää!

Kisoja ja näytöksiä

Sunnuntaina 28.4 oltiin Seinäjoella agilitykisoissa Minin kanssa. Siellä oli kaksi agilityrataa ja yksi hyppäri, tuomarina Minna Räsänen ja tuomariharjoittelijana agiradoilla Tomas Berglund. Kaikki radat olivat oikein mukavia, eivät mitään kauhean vaikeita. Kummallakin agilityradoilla ohjaajan mokien takia tuloksena hylkäytyminen. Jälleen ohjaaja olettaa eikä ohjaa.. Koskahan sitä oppisi?!
Hyppärille saatiin, pienistä ongelmista huolimatta, ihan hyvä fiilis ja täysiä vedettiin nollalla maaliin, mutta muutama sekuntti yliaikaa. Mini menee jo nyt mielestäni todella lujaa radalla, mutta uskon silti noiden muutamien sekuntien olevan kirittävissä.
Noista "pienistä" ongelmista kirjoitan joskus lisää ihan omassa postauksessa..

1.5 oli Virroilla vappurieha ja siellä oli hevoskatrilliesitys sekä agilitynäytös. Ne kaksi puoliveristä ja kaksi suomenhevosta olivat kertakaikkiaan älyttömän upeita! Heppailukuume senkun vain kasvoi entisestään. Olen ollut parisen vuotta ilman hevosia ja tällä hetkellä mieli takaisin hepan selkään on erittäin kova ja tuo näytös ei ainakaan laannuttanut sitä yhtään. Ongelma, tai hidaste ratsastustunnin varaamiseen on se ettei minulla ole kenkiä. Vanhat ovat ihan rikki ja uusia en ole vielä saanut ostettua.
Agilitynäytöksessä Mini näytti miten pikkumusta kiitää loistavasti esteiden yli ja Kyra näytti mitä tapahtuu kun hallinta katoaa ohjaajan ja koiran väliltä.. :)
Kyra meni tosiaan sinne mihin nenä näytti välittämättä tuontaivaallista mun sanomisistani, eli putkeenputkeenputkeen.

Tokoura korkattu

"Palataan asiaan viimeistään ensi viikon keskiviikkona, jos on jotain julkaisukelpoista kerrottavaa...  "

Keskiviikko oli ja meni jo mutta todellakin on julkaisukelpoista kerrottavaa tiistaisesta tapahtumasta! Se oli kiireinen, jännittävä ja melko pitkä päivä. Päivä alkoi kuudelta ja päättyi työpäivän ja möllitokokokeen jälkeen vasta puoli kaksitoista yöllä. Tosin nukkumattia joutui hetken odottamaan, kun ajatukset oli niin upeassa keepiessä <3

Ilmoitin Kyran siis Nokialle möllitokokokeeseen viime viikon keskiviikkona. Siitä alkoi tehokas mutta rento treeniviikko. Joka päivä tehtiin jotain pientä.
Toisena päivänä seuraamisen paikka pysyi erittäin hyvänä koko ajan, toisena päivänä taas edisti tai jätätti ihan sikana. Yhtenä päivänä ei pysynyt liikkeestä seisomisessa paikoillaan ja ennakoi perusasennon. Toisena päivänä seisoi paikoillaan kuin tatti, mutta ennakoi silti perusasennon.
Hyppyestettä Kyra ei ollut nähnyt kolmeen kuukauteen, ja silloinkin oltiin tehty vain namialustan avulla pelkkää hyppyä. Viime viikolla tehtiin hyppyä ensimmäisen kerran kokonaisena liikkeenä (namialustan kanssa) ja muutaman kerran pysyi jopa paikoillaan kun tulin viereen, ennakoiden taas perusasennon.
Sunnuntaina tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä kaikki alokasluokan liikkeet (hyppyä lukuunottamatta) putkeen.
Että oikein luottavaisin mielin lähdettiin kohti Nokiaa :) Tavoitteet oli oikeastaan vain mennä katsomaan koetilanne ja miten koira ja ohjaaja käyttäytyy kisatilanteessa.

Olen aloittanut kisaamisen agilityssä vuonna 2008 ja koskaan ei ole jännittänyt niin paljon kuin tiistaina. Ehkä eniten jännitti se osaako itse tehdä kokeessa asiat oikein. En ollut aikaisemmin käynyt edes katsomassa tokokoetta, nähnyt vain youtuben videoita. Onneksi AVO ja ALO luokat aloittivat niin ehti vähän kyylätä miten siellä kehässä toimitaan ;)

Tosiaan mentiin Kyran kanssa mölliluokkaan missä oli siis alokasluokan liikkeet, helpotuksena paikka makuu 1 minuutti koirat kykettynä ja liikkeiden välissä sai palkata ilman pistevähennyksiä.

1. Luoksepäästävyys 10 Hieman Kyran teki mieli mennä katsomaan kuka ihana ihminen tulee häntä katsomaan, mutta tyytyi vain nuolaisemaan kättä.
2. Paikalla makaaminen kytkettynä 10 Meidän vieressä oleva koira oli hieman rauhaton ja Kyran mielestä se oli hieman ahdistavaa, kun toinen yrittää keskittyä annettuun tehtävään niin toinen vaan häslää vieressä. Pysyi kuiteskin hyvin paikoillaan.
3. Seuraaminen kytkettynä 10 Täydellinen paikka, täydelliset käännökset, eli ei korjattavaa. Ohjaaja vain opettelee käännökset niin ettei törmää koiraan..
4. Seuraaminen taluttimetta 9,5 Oikealle käännöksissä Kyra lähti vähän seilailemaan, mutta muuten erittäin hyvin.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 Maahanmeno saisi olla hitusen nopeampi,muuten täydellinen
6. Luoksetulo 5 Nousi seisomaan heti sen jälkeen kun lähdin itse liikkeelle, pysyi kyllä paikoillaan. Se ei ole piiiitkäään aikaan noussut tuossa vaiheessa seisomaan vaan jäänyt kiltisti istumaan. En tiedä ottiko vähän painetta, siitä kun itse jännitin aikalailla, kun luoksetulonkin tuli ravissa. Mutta perusasenton tuli suoraan! Useasti luoksetulon jälkeen tulee vinoon perusasentoon.
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 Pysähtyi joo ihan jees, mutta hiippaili muutaman askeleen sen jälkeen perään. Perusasentoa ei ennakoinut vaan odotti käskyn.
8. Estehyppy 8 Tätä pelkäsin ja olin jo valmis auttamaan, mutta eipä tarvinnut! Hyppäsi esteen käskystä, pysähtyi seiso käskystä, mutta kun olin siirtymässä esteen toiselle puolelle lähti Kyra myös liikkeelle = toinen seiso käsky ja liikkeen suoritus loppuun ihan kohtalaisesti. Ei ennakoinut taaskaan perusasentoa.
9. Kokonaisvaikutus 10 Tuomarin mukaan tasaisen varmaa työskentelyä.

Yhteensä 175 pistettä. 1 palkinto. Sijoitus toinen seitsemän koiran luokassa.

Ai että olin erittäin tyytyväinen taitavaan kelpiin <3
Koepaikka oli samassa paikassa missä ollaan aikaisemmin käyty agilitykisoissa. Autosta ulos tullessaan Kyra veti fiilikset ihan kattoon ja ajattelin ettei tästä tuu mitään kun se on liian korkeessa vireessä. Mentiin ensimmäistä kertaa kentälle, etsi Kyra ihan selkeesti agilityesteitä ja todettuaan kentän tyhjäksi rauhoittui ihan selkeesti.
Kyra oli koko kokeen ajan tasaisen varma ja rauhallinen oma itsensä. Toisinaan mua vähän äsyttää sen tasainen käyttäytyminen, mä toivoisin että siinä olis vähän enemmän sähäkkyyttä. Mutta täydellinen se on juuri tuollaisena kuin se on <3

Kuvaton postaus, koska blogger ei halua ladata kuvia...

APUAAAAA!

Nyt se tuli tehtyä. Enää ei voi perääntyä, tai voi mutta siinä menettää 10 euroa, bensat toki säästyis jos ei mene... Mutta me ei peräännytä, vaan mennään kohti uusia pettymyksiä vai mitenkä se menikään ;)

Paniikki iskee just nyt! Siihen on enää kuusi päivää! Ei vaan, kyllä me osataan, ainakin jotain :)

Palataan asiaan viimeistään ensi viikon keskiviikkona, jos on jotain julkaisukelpoista kerrottavaa...

Pääsiäinen Turussa

Palataan pari viikkoa takaperin ja kerrataan sen viikon treeneistä hieman. Olin siis ilmoittanut Minin silloin torstaina Liedon pääsiäiskisoihin ja perjantaina lähdettiin Minin ja Kyran kanssa kolmistaan Kana-areenalle treenaamaan. Tarkoituksena oli pitää Minille tekniikkatreeniä pienellä ripauksella keppireeniä ja Kyran kanssa hieman tokoa siinä välissä kun Mini huilaa. Mutta toisin kävi: Mini treenasi ehkä 10 min ja Kyra 50 min.. Mini oli vaisu, hidas.. Vain suoran jonka päässä oli nami se meni lujaa, muttei sitäkään täysiä. Takaa kierrot se ravasi.. Joten totesin hyvin pian etten sen kanssa tee yhtään mitään tällä kertaa.
Mini oli edellisten juoksujen jälkeen tismalleen samanlainen, sillä on vissiin joku juoksun jälkeinen masennustila tai jotain.. Tai kuvittelee odottavansa penneleitä.

Hieman kadutti kun sen niin moneen starttiin ilmoitin, jos kaikki menee ihan hukkaan. Pitkäperjantaina meidän ei edes pitänyt mennä enää treeneihin, mutta edellis viikon surkeasti menneiden treenien takia lähdin katsomaan mitä tällä kertaa tapahtuu. Ja kyllä kannatti! Treenit nosti fiilistä kisaviikonlopun osalta huimasti. Tehtiin ihan vaan pikku juttuja: kontakteja, keppejä ja muutamia aitoja yksittäisenä. Mini oli oma, reipas itsensä.

Perjantain treeneistä oltiin kotona noin klo 23.00 ja kello soi aamulla klo 4.44... Jälleen ajattelin että oliko järkeä ilmoittautua kisoihin Lietoon asti.. No ei muuta kuin chihut autoon ja klo 5.30 nokka kohti Lietoa.
Kyran vein jo torstaina isänsä ja serkkunsa luokse kyläilemään. Kiitos vaan Sari kun sen teille otit :) Ja me chihujen kanssa vietettiin laatuaikaa melkein neljä vuorokautta. Oli varsin outoa olla kahden pikkusen kanssa, ilman tuota suklaanruskeaa pusukonetta.
 

Navinaattorin ohjeita noudattamalla pyörittäisiin varmasti vieläkin jossain Turun perämetsissä. Pienesti siis eksyttiin matkalla (noudatin kiltisti navin ohjeita, enkä kylttejä jotka olis opastanut meidät varmasti ajoissa paikalle..) ja siksi oltiin puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Kävin heti ilmoittautumassa ja siitä nopsaa käytin koirat pikaisesti ulkona ja suoraan rataantutustumiseen. Onneksi minejä oli ilmoitettu reilu 40 koirakkoa ja meidän lähtönumero osui sinne 10 viimeisen lähtijän paikkeille joten ehdin lämmitellä Minin vasta rataantutustumisen jälkeen.

Tsaun kisoissa oli tarjolla 4 starttia ja me oltiin niissä kaikissa. Jännitin hieman sitä kuinka chihu jaksaa juosta neljä rataa päivässä, mutta eipä tuo tuottanut mitään ongelmaa.
Lyhyesti voinee todeta kaikista radoista sen että koira oli aivan superloistava, mutta ohjaaja menee ja pilaa kaiken, siis aivan kaiken.
Mini oli kisapaikalla iloinen, itsevarma hössöttäjä <3 Ja sama meno jatkui radalla. Se meni täysiä, hienosti, upeasti.... Ohjaajan takia tuloslista näyttää tältä HYL, HYL, HYL ja 7,35
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lauantain ratoihin. Se että Minillä oli hauskaa riittää mulle.

Ratojen jälkeen käytiin reilun puolen tunnin jäähdyttelylenkillä ja sen jälkeen suunnattiin hotellille. Iloinen yllätys oli se että koirat saivat sieltä omat herkkupussukat (niiden arvo oli muuten reilusti yli sen minkä koirista maksoin). Pitkän päivän jälkeen mentiin nukkumaan jo ennen ysiä ja nukkumattia ei juurikaan tarvinnut odottaa. Chihut tosin pöhisi vähän väliä käytävältä kuuluville äänille... Aamusta tarkistin heti sen onko puhelimeni muuttanut kellonajan automaattisesti kesäaikaan, olihan se eikä siis myöhästytty toisena päivänä :) 

Sunnuntaina suunnattiin ATT:n hallille. Ja tällä kertaa en edes ottanut navia esille vaan mentiin vanhanaikaisesti opastekylttejä seuraamalla. Perille päästiin hyvissä ajoin, käytiin kunnon lämmittelylenkillä ja vein häkin halliin sisälle. Minejä oli ilmoitettu yli 50 koirakkoa ja onneksi kaikki kolme rataa mentiin peräkkäin. Rataantutustumiset tehtiin kahdessa erässä ja me oltiin lähtönumerolla 8 ensimmäisessä erässä ja hyvä niin. Olin unohtanut namit autoon ja ehdin hyvin hakemaan ne ennen meidän vuoroa.
Koira oli edelleen aivan loistava, mutta ohjaaja pilaa jälleen kaiken. Miten voi olla niin idiootti että tekee samat virheet heti seuraavana päivänä??! Mini oli kyllä selkeästi väsynyt, varsinkin viimeisen radan 35 cm hyppyjen takaakierrot tuottivat selkeästi hankaluuksia. Väsymyksestä huolimatta pikkumusta meni niin hienosti, se teki parhaansa ja oli aivan loistava kisakaveri. Tuloslista näyttää sunnuntain osalta tältä: HYL, HYL ja 11,94.

Kokonaisuudessaan jäi hyvät fiilikset viikonlopun starteista. Mini on nykyään niin ihana kisapaikalla. Vähän toki jännittää jos joku vieras koira tulee liian lähelle, mutta ei se enää niin paniikkiin mene mitä esim. viime syksynä. Nyt me jäädään hetkeksi aikaa treeni/kisatauolle ja katotaan sitten loppu kuusta kisoja uudestaan.

Ohjaajalle kolme muistisääntöä:

1. Opettele noudattamaan niitä ohjaus valintoja mitkä olet tehnyt rataantutustumisessa

2. Älä koskaan, ikinä, milloinkaan oleta vaan ohjaa loppuun asti

3. Älä juokse päin esteitä, siitä seuraa vain turha hylkäytyminen