Tassun jäljet

Tassun jäljet ikuistettuna syd... eikun betoniin <3

Näin voi käydä mikäli informaatio rappusten uusimisesta ei välity asukkaalle asti. Kuulin kyllä että jotain ne siellä ulkona tekee, mutta en käynyt katsomassa.. Kyra ehti livahtaa ulos ennen kuin muistin tarkistaa mitä ulkona oli tapahtunut.

Ruokinnasta

Onko raakaruokinnalla ja BARFfilla jotain eroa? Kuvittelin ettei ole, mutta netin ihmeellisestä maailmasta löytää kaikkea uutta ja jännää tietoa.

Tässä lainaus katiska.infon sivuilta:

• "raakaruokinta merkitsee lihapohjaista ruokintaa, jossa pääraaka-aineet ovat raakoja ja perustuvat lihaan ja muuhun eläinperäiseen, eikä pääpaino ole luilla
• barf on ns. bllinghurstilaista barffia, joka perustuu 60-80 prosenttisesti lihaisiin luihin, ja kypsentäminen on vielä suurempi synti kuin viljojen käyttö (joka aiheuttaa kuolemansynnin, koska susi ei syö viljaa ja vilja on kypsennettävä)
• prey model on alkujaan ollut barffiakin tiukemmin määritelty ruokintatapa, mutta on alkanut merkitä barffin muunnosta, jossa luumäärä on tipautettu maltillisemmaksi – usein puhutaan 20% määrästä kokonaisannoksessa
• puuroruokinnassa pääpaino viljoista tehdyssä puurossa, johon on lisätty lihaa
• 50/50-tyyli on tapa, jossa annetaan yhtä aikaa kuivamuonaa ja (useimmiten) raakaa lihaa"

Kyran ja Mersun ruokinta on näistä lähimpänä raakaruokintaan. Ne syövät n.30-40% lihaisia luita, n. 50-60% lihaa, kalaa ja sisäelimiä ja n. 5-10% kasviksia. Kalaa (lähinnä lohta) saavat kerran viikossa. Lihaisia luita kahtena tai kolmena päivänä viikossa ja muuten vaihtelevasti broilerin, naudan, sian, kalkkunan ja poron jauhelihoja. Eniten kolmea ensimmäistä, tosin tällä hetkellä nauta on kiellettyjen listalla. Sisäelimiä (lähinnä naudan mahaa, maksaa, kieltä ja sydäntä) lisäilen lihojen joukkoon muutaman kerran viikossa. Kasvissosetta heitän kuppiin kahtena-kolmena päivänä viikossa silloin kun muistan.
Valmiita aterioita (mm. murre mixit) meillä ei syödä enää juuri ollenkaan. Keväällä kun siirryttiin kokonaan raa'alle syötin aluksi lähinnä aterioita, mutta kun kuulin ettei ateriat ole parasta mahdollista ruokaa koko ajan syötettynä, jätettiin ateriat pois. Jos mennään pidemmäksi aikaa kyläilemään johonkin niin silloin valmiit ateriat ovat ihan jees.

Mini syö edelleen suurimman osan nappulaa ja vähän raakaa jauhelihaa missä ei ole luuta. Luita pikkumusta ei vaan voi syödä...

Pikkumusta harjoittelee luupitoisen lihan syömistä nappuloiden ohessa, tosin tälläkin kertaa tuo pikkuinen nökäre jäi syömättä, samaten jäi nuo nappulat lihan päällä/viereltä...

Koirat ovat syöneet tätä ruokavaliota nyt noin neljä kuukautta ja Kyrassa huomaa totaalisen muutoksen! Paino sillä ei kuiteskaan ole muuttunut yhtään mihinkään; edelleen vaaka näyttää noin 14,5kg.

Kyra keväällä ennen raakaruokaa:

Kyra nyt vajaa kuukausi sitten:

Agipitsi 2013

Olisi hirvittävästi postausideoita, mutta ei aikaa niiden kirjoittamiseen.. Tämä on yksi harvoista viikonlopuista kun olen kotona kummatkin päivät, joten nyt on vähän aikaa olla koneella. Viikolla kaikki vapaa-aika menee joko ohjattuja agitreeniä vetäen tai omien koirien kanssa touhutessa. Kotiakin pitäisi jossain vaiheessa kait siivota, ehkä sitten huomenna ;)

Palataan jälleen pari viikkoa taaksepäin ja kerrataan pikaisesti kuulumiset Rauman agilitykisoista.
Lauantain ensimmäinen startti oli vasta puoli kahden aikaan iltapäivällä, joten matkaan ei tarvinnut lähteä hirvittävän aikaisin. Onneksi näin, sillä matkaan kului aikaa melkein kolme tuntia. Hullua, voisi joku sanoa mutta mie tykkään :) En niinkään siitä ajamisesta vaan siitä fiiliksestä siellä kisoissa <3 Ei sitä voi oikein sanoilla kuvailla, mutta varmasti jokainen joka on käynyt jossain kisoissa/näyttelyissä tietää mitä tarkoitan.

Koirien ruuat: Minille ProBooster nappulaa ja Kyralle nauta-poro kuivalihaa

A kisan tuloksena HYL. Mini kulki erittäin hyvin ja innoissaan, ohjaaja ei vaan muistanut rataa oikein.
B kisan tuloksena 31,35 josta aikavirhettä 11.35 sekuntia ja 20 ratavirhettä. Virheet koostuivat 2x kielto ja puomin ja Aan alastulon kontakteista. Kielloista toinen ei mielestäni ollut kieltoa nähnytkään, eikä kummatkaan kontaktien alastulot olleet virheitä. Aalta pikkumusta ei ole koskaan hyppinyt alas liian aikaisin eikä sitä nytkään tehnyt ja puomilta näin sen ottavan kontaktin, tosin tuli vähän vinossa alas ja tuomari oli mun takana (kuten myös Aalla), joten olisiko tuomari varmuuden vuoksi nostanut käpälänsä pystyyn.. Hauskaa meillä kuiteskin oli ja se näkyi kuulemma katsomoon asti :)
C kisan tuloksena 3,99 yliaikaa. Nolla ratavirhettä siis.

Yö vietettiin meidän ihan omassa "asuntoautossa" ja voin kertoa että oli ensimmäinen ja viimeinen yö auton takapenkillä...

D kisan tuloksena HYL. Koira karkasi putkeen.
E kisan tuloksena HYL. Koira karkasi jälleen putkeen.
F kisan tuloksena HYL. En osannut päättää miten ohjaan alun hyppykuvion, joten sähelsin jotain kaikkien niiden mahdollisten ohjauskuvioiden sekoituksen ja eihän siitä mitään tullut... Minillä oli kuumasta viikonlopusta ja jo viidestä startista huolimatta vauhtia, kunhan liikkeelle pääsi, ja innoissaan juoksi hylyn jälkeen puhtaan radan.

Agility tykki lepää ratojen välissä <3

Koko viikonlopun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, oli siis pirun kuuma. Olin varannut mukaan 5l vettä ja sehän olisi loppunut ihan kesken ellei kisapaikalla olisi ollut vesipistettä missä sai koirat kasteltua kunnolla. Kyra (joka oli turistina mukana) ja Mini oppivat välttämään jo muutaman kerran jälkeen tuota paikkaa. Jarrut päälle jo hyvissä ajoin tai kaasu päälle juuri ennen vesipistettä.

Uitettu chihuahua hienon viilennysloimensa kanssa..

 Hyvin chihu jaksoi juosta kaikki kuusi starttia, vaikka vähän etukäteen aavistelin kuinka käy, ei tosiaan edes kuumuus vaikuttanut yhtään. Hieman ihmisten ja koirien paljous jännitti pikkumustaa ja radalle mentiin surkean ja pelokkaan chihun kanssa. En tiedä miten sille saisi tuon lähtötilanteen yhtä mukavaksi kuin mitä sillä on radalla. Yksin treenatessa se lähtee kuin tykki jo ensimmäiseltä esteeltä, mutta jos kentällä on muita ei chihu vaan uskalla heti näyttää todellisia taitojaan. Minä haluan kisata, mutta haluaako mun koira kisata? Siinä kysymys mitä olen pohtinut hetken aikaa. Oppiiko se koskaan luottamaan lähtötilanteeseen niin paljon ettei enää pelkää jos ympärillä on paljon ihmisiä/koiria? Pitäisikö pitää kisataukoa ja opetella kotikentällä tuttujen ihmisten/koirien kanssa vai kisata ja siinä samalla opetelle lähtötilanteen hauskuutta?

5-vuotias

Onnea 5-vuotaalle Kyralle <3

Kuulumisia

Palataan pari viikkoa taaksepäin ja kerrataan miten ruskea otus selvisi masuvaivoistaan.

Se oli torstain ja perjantain vaisu, epänormaalin rauhallinen. Se ei hyppinyt, pomppinut eikä säntäillyt sinnetännetonne koko aikaa. Ei edes tullut herättämään minua aamuisin kellon soitettua. Se kun yleensä hyppää sänkyyn samantein kuullessaan kellon herättävän, tulee nuolemaan naamaa ja makaamaan ihan kylkeen kiinni. Näinä kahtena aamuna Kyra tyytyi vain vähän heiluttamaan häntäänsä (nukkui lattialla). Toisinaan tämä ärsyttää (varsinkin kellon soidessa puoli viiden aikaan aamuyöstä) mutta lauantaiaamuna kun kello soi ja sänkyyn hyppäsi erittäin iloinen ruskea otus, joka antoi hyvän huomenen pusut, eikä muuten ärsyttänyt sitten yhtään <3

Ruokahalu Kyralla normalisoitui jo torstaiaamuksi. Se sai useita kertoja päivässä pieniä annoksia riisiä ja kanaa, mikä oli keepien mielestä erittäin tylsää kun ruokaa olisi pitänyt tarjota paaaljon enemmän.
Ripulilla se oli vielä perjantaina, mutta ei ihan niin kiire ollut kuin keskiviikkona eikä niin usein tarvinnut käydä. Ulkona ei vetänyt remmissä ollenkaan, käveli juuri niin kuin sitä olen kovasti yrittänyt opettaa :) Tätä nätisti hihnassa -käytöstä kesti tosin vain lauantaihin asti.
Lauantaina kelpie tosiaan oli jo melkolailla oma itsensä ja sunnuntaina tuli hyppyloikatkin kuvioihin mukaan. Viikonloppu mentiin vielä kokonaan toipilaan ruualla ja maanantaina aloin pikku hiljaa lisäämään normaalia ruokaa sekaan. Viikko sitten keskiviikkona käytiin kontrollitarkastuksessa Reviirissä ja kaikki oli juuri niinkuin pitää. Eläinlääkäri totesi "onko tämä se sama koira mikä kävi täällä viikko sitten" kun mentiin vastaanottohuoneeseen. Kyra kun olisi vähän halunnut pussailla ja hyppiä ell vasten.. :)

En tiedä sittenkään oliko tämä mahapöpö ruuasta johtuvaa vaan oliko kyseessä jonkinlainen tarttuva tauti. Tietooni on tullut neljä koiraa joilla suurinpiirtein samaan aikaan samanlaisia oireita. Vai oliko ihan sattumaa että kaikilla neljällä meni maha sekaisin melkein samaan aikaan.. Mene ja tiedä, meillä ei ainakaan tarttunut chihuihin, onneksi.

Mini pääsi viime lauantaina koirahieroja Nina Oikarisen hierottavaksi ja se osasi jopa käyttäytyä! Alkuun jännitti, mutta kun laitoin chihun makaamaan, se rauhoittui siihen ja välillä pisti jopa silmiä kiinni. Ninaa tosin piti tarkkailla aina välillä ja jos kuului yllättäviä ääniä oli chihu valmiina syöksymään karkuun.. Minillä oli selkä lähinnä lanteen alueelta jumissa mitä osasin odottaakin koska Minni usein peitsaa jopa reippaassa kävelyvauhdissa. Täytyy nyt oikein ahkerasti venytellä sitä.
Minin kanssa mennään tulevana viikonloppuna Raumalla agiliitämään pitkästä aikaa. Luvassa kaksi päivää agilityä, kuusi starttia ja yö vietetään jossain :) Se toivottavasti selvinnee tässä lähipäivinä.. Tai vietetään yö meidän omassa "asuntoautossa".

Tiedättekö miten käy kun kelpiellä on todella kuume?

Kelpie menee tietenkin vilvoittelemaan mutalätäkköön. Ei se ole koskaan ennen mennyt makaamaan mihinkään märkään ja nyt oikein kyljelleen. Tosin kelpie ei tainnut heti hoksata että siitä on oikeasti märkää kun hyppäsi äkkiä lätäköstä eikä mennyt enää lähellekkään.
Oltiin tänään treenaamassa Minin kanssa agia ja Kyra teki vähän tokojuttuja sekä muutaman kerran putkea. Treenien päätteeksi mentiin kiipeilemään läheiselle jyrkähkölle mäelle ja tuo ruskea otus sai siellä hepulit ja veti ihan täysiä ylös alas mäen rinnettä. Kuumahan siinä tuli ja kun palattiin autolle löysi kelpie mutalätäkön johon pisti tyynesti kyljelleen. Ajattelin sen vain kävelevän yli ja siksi päästin sen sinne. Käytiin sitten uimassa ennenkuin mentiin kotia...

Karhunpoika sairastaa

Miun ruskea nallekarhuni on kipeä :( Ei maistu vesi, saati sitten ruoka. Tuijottaa vain yhteen kohtaan eikä oikein tiedä menisikö maate vai ei.

Mistä kaikki alkoi? Mitä on tapahtunut?

Viime yönä Kyra halusi ulos noin viisi kertaa ennen kellon soittoa (eli klo 4.44...). Sillä oli maha aivan sekaisin. Vaikka ripaska lensi ihan huolella oli Kyra silti iloinen oma itsensä. Ruokaakin olisi halunnut, mutten antanut koska yleensä tällainen menee ohi päivän tai parin paastolla. Se oli ollut myös maanantaina vähän kuralla, muttei noin paljoa ja tässä välissä jätökset ovat olleet kiinteitä.. Maanantaina mahan oli todennäköisesti sekoittanut sunnuntaina syöty raaka lohi mitä koirat saivat ensimmäisen kerran. Johtuiko tämän päiväinen myös tuosta lohesta vai jostain muusta, sitä en tiedä.
Töihin oli kuitenkin pakko mennä, mutta onneksi äitini oli lomalla ja vein Kyran sille hoitoon päiväksi. Päivän aikana Kyran kuntoon ei tullut juurikaan muutosta, se joi lihaliemivettä ja oli kuulemma kerjännyt tuttuun tapaansa ruokapöydästä ruokaa. Ripaskalla oli kuiteskin käynyt muutaman tunnin välein.
Tulin kahdelta töistä ja sen jälkeen alkoi tapahtua. Kyra lopetti pikku hiljaa juomisen, ei halunnut ruokaa ja muuttui poissaolevaksi. Tahtoi vain nukkua, ei edes leikkiä halunnut.
Neljän jälkeen päätin soittaa johonkin ja muistin Reviirin Tamperella olevan auki kahdeksaan asti illalla. Soitin sinne ja sain ajan puolen toista tunnin päähän. Kiirehän siinä vähän ehti tulla. Autostakin oli tietysti bensiini ihan lopussa...

Automatkalla Kyra vähän heräsi ns. henkiin, tottahan toki keepien pitää vastaan tulevat autot laskea ;) Ei tosin niin paljoa riehunut takaosastossa kuin yleensä, nyt tyytyi vain päätään kääntämään autojen tullessa vastaan. Perille päästiin kiireisestä lähdöstä huolimatta ajoissa. Vaikka Kyra oli selkeästi pirteämpi kuin kotona ennen lähtöä, huomasi silti ettei kaikki ole kunnossa. Vaikka ympärillä tapahtui vähän väliä jotain, vieraita koiria/ihmisiä tuli ja meni koko ajan, keepie vain nukkui odotusajan. Kyra muuten painaa 14,4kg.

Ell ei löytänyt Kyrasta mitään "vikaa" tunnustelemalla tai kuuntelemalla, joten otettiin verinäytteet. Tulehdussolut ja glukoosi olivat hieman koholla, muuten kaikki oli ok. Veren sokeri oli varmasti stressin takia koholla, mutta tulehdussolut kertovat jossain olevan tulehdus. Ell epäili mahasuolikanavan tulehdusta.
Kyra sai vastaanotolla niskaansa nestettä sekä pahoinvoinnin estolääkkeen (oksensi juuri ennen kuin lähdettiin ell) ja antibiootin pistoksina. Kyra antoi tehdä kaikki toimenpiteet oikein nätisti, mutta nestepatti joka muodostui niskaan/vasemman lavan kohdalle ei oikein ollut kelpien mieleen.
Tällä hetkellä se tosiaan vain seisoo paikoillaan, kun ei voi mennä maate nestepatin takia, ei halua syödä eikä juoda vapaa ehtoisesti.

Jospa nuo lukuisat pillerit mitä mukaan saatiin, auttaisivat ruskeaa otusta muuttumaan jälleen leikkisäksi hassuttelijaksi <3

Onneksi en ole vielä ehtinyt irtisanoa Kyran vakuutusta...

Uintiretki + treeniä

Alku viikosta käytiin Virroilla toko/agilitytreeneissä ja koirat kävivät sekä ennen että jälkeen treenin uimassa. Tai siis eivät toki sinne veteen vapaaehtoisesti menneet, mutta uivat kuiteskin. Mukana oli koko lauma, Minin kanssa agiliiidettiin ja Kyran kanssa tokoiltiin, Mersu vain hengaili mukana. Saatiin treeni seuraksi pari kaveria ja neljä koiraa: pari kelpiee, bortsu ja belggari.

"Apua, kuinka korkealla tämä onkaan"

Treenit aloitettiin paikkamakuulla. Kyra meni ekalla maahan, pysyi tarvittavan ajan paikoillaan vaikka naapuria käytiin välissä palkkaamassa ja nousi ekalla ylös. Hieno keepie! Häiriötäkin oli suht paljon, kun agilityrataa rakennettiin koirien selän takana.
Jatkettiin pienen tauon jälkeen seuraamisella ja tuo ruskea otus teki (mun mielestä) täydellistä seuraamista kunhan mä vaan muistan kävellä tarpeeksi lujaa eteenpäin. Ei edistänyt ollenkaan, vire olisi vain saanut olla inasen korkeemmalla. Siihen vireeseen kiinnetetään nyt huomiota ja tulen tekemään vain lyhyitä seuraamis pätkiä superpalkalla ja superhetsauksella. Tällä hetkellä viretaso laskee suoraamista (tai mitä tahansa tokojuttuja) tehdessä kun sen pitäisi mennä toisin päin. Kyra kyllä tekee koko ajan ihan jees seuruuta, mutta nyt sen itsekin tajuan kuinka erilainen se on treenin alussa kuin lopussa.

"Hui, tuossahan on hirveän iso rotko mihin voin vaikka pudota"

Kyra pääsi autoon huilaamaan (=vetämään kierrokset kaakkoon) siksi aikaa kun Mini tuli aksakentälle. Ratana oli 10 esteen pikkupätkä, joka sisälsi takaakiertoja, sylkkäreitä, puomin ja kepit. Mustasalama oli jälleen ihan tulessa. Ei aikomustakaan tehdä kontaktivirheitä (kuten viime kisoissa), takaakierrot (yllätysyllätys) onnistuivat täydellisesti, mutta ensimmäisellä kerralla unohdin ohjata ja kertoa mihin mennään sylkkärin jälkeen ja siksi siihen kohtaan tuli pienoinen hidastuminen. Toisella kerralla ohjasin paremmin ja kerroin ajoissa mihin ollaan matkalla (tai chihu muisti mihin ollaan menossa) eikä virheitä tullut ollenkaan. Mistähän tämän saman koiran saisi kisapaikalle mukaan?

"Täältä täytyy päästä äkkiä pois!"

Kyran katsellessa Minin agiliitämistä oli sen vire enemmän kuin kohdallaan. Jatkettiin Kyran kanssa liikkeestä maahan menoilla, tehtiin vain pari kertaa, mutta ne kerrat olivatkin täydelliset. Hienoa seuraamista, nopea maahanmeno ja ekalla ylös.
Pienen juomatauon jälkeen otin tunnarikapulan esille ja kysyin Kyralta etsitäänkö? Ja Kyrahan oli valmis etsimään! Tähän mennessä tunnari on Kyran lemppariliike. Ei toki tehdä vielä kokonaisena, vaan tehdään erikseen luovutusta ja kapulan hakemista. Kotona ollaan tehty niin että joukossa on muitakin kapuloita kuin oma, mutta nyt otin ensimmäisen kerran vieraassa paikassa joten otettiin vain yksi kapula. Piilotin itse kapulan pienen ruohotupsun taakse (toisella kerralla pienen kiven alle) ja Kyra löysi oman heti! Se on niin pätevä etsimään ja käyttämään nenäänsä, ja se katse mikä sen silmissä on kun se odottaa lupaa sännätä etsimään <3 Otettiin siis vain kaksi kertaa, mikä oli Kyran mielestä aivan liian vähän :) Siihen oli hyvä lopettaa Kyran treenit siltä päivältä.
En tiedä miten tunnari yleensä opetetaan, mutta tällä minun tyylilläni ollaan päästy jo ihan hyvään vaiheeseen.

"Karkuun!"

Mini pääsi lopuksi tekemään kepeille erilaisia kulmia. Siitä on tullut melko varma pujottelija, ei se juurikaan jätä koskaan kesken ja aloitus onnistuu lähes aina. Minun sijaintini/nopeuteni on se mikä saattaa aiheuttaa esim. väärästä välistä aloittamisen tai pujottelun kesken jättämisen.
Yhden asian sille haluan vielä opettaa, nimittäin sen että ohjaaja ja koira liikkuu erisuuntiin. Eli siis koira pujottelee vaikka kohti etelää ja ohjaaja juoksee kohti pohjoista. Sitä Mini ei vielä kestä jos minun liike menee ns. väärään suuntaan. Jotain tavoitteita tarvitsee aina olla ;)