Tuulen suunta...

... auringon vai tähtien asento vai kenties jokin ihan muu on syy Minin käyttäytymiseen? Mini, tuo mystinen otus joka tänään tapetaan juuri tähän paikkaan ja huomenna se menee kuin euroopan omistaja häntä pystyssä iloisesti pyörien. Mä en aina oikein ymmärrä tuota pientä mustaa otusta, joka meillä asustaa..

Nokia agilitykisat. Kisat, jotka voisi pyyhkiä maailman kartalta. Kisat, joiden takia olin jälleen heittämässä pyyhettä kehään ja jättämässä Minin pois agilitykentiltä. Kisat, joiden takia tuli itku ja äärettömän huono fiilis.

Jo siitä hetkestä kun Minin tassut ensimmäisen kerran koskettivat Nokian maaperää, tiesin ettei tänään tule hyviä tuloksia. Mini oli erittäin pelokas, kulki häntä koipien välissä ja haukkui epäluuloisesti ihan vaan varmuuden vuoksi kaikki liikkuvat ja liikkumattomat ihmiset, koirat, autot..jne. ettei vaan mikään pääse yllättämään pientä chihuahuaa..
Se kyllä pyöri (todella hitaasti) ja peruutteli muutamia askelia, mutta häntä pysyi tiukasti jalkojen välissä ja kaikkea piti epäluuloisesti kyyläillä ja säikkyä. Namit ei oikein kelvanneet, tai siis söihän se kaiken mitä antoi mutta ei niin ahneesti kuin normaalisti.
Startattiin kahdella agilityradalla ja olisi ollut pieni pakko tehdä edes yhdeltä nolla jotta oltaisiin saatu SM kisoihin oikeuttavat nolla kasaan. Ensimmäisellä radalla oli pelottavia ratatyöntekijöitä ja tuomarikin meinasi syödä pikkumusta = piti jäädä haukkumaan. Vauhti olematonta, radan jälkeen halusi vain äkkiä syliin turvaan. Tuloksena nolla ratavirhettä ja miljoona sekuntia yliaikaa. Toisella radalla jälleen pelottavia ratatyöntekijöitä ja katsojia kentän laidalla. Ei pysty liikkumaan ravia lujempaa ja haukkuakin pitää välillä. Keinun jätin tarkoituksella välistä = hylky, koska Mini ei siitä muutenkaan tykkää eikä varmasti tuo mielentila olisi auttanut keinu kammoa yhtään..
Kotimatkalla päätin lopettaa Minin agilityt tähän paikkaan ja unohtaa kaikki haaveet koskien Miniä ja agilityä. Päätös sattuu ihan sikana, mutta en mä halua kisata koiran kanssa joka ei siitä tykkää..

Mietin vielä aamulla lähdetäänkö tänään Lapuan kisoihin. Päätin kuiteskin ihan vaan pennun takia käydä katsomassa erilaista paikkaa ja tällä kertaa päätös oli oikea myös Minin kannalta. Tuloslista puhukoot puolestaan:

Palkinnoksi saatiin ruusuke, luu (jonka Mersu söi) ja lelu (jonka Keeta omi itselleen)  :)

Tänään tuo pieni musta otus oli aivan toisenlainen: häntä pystyssä mentiin ja haukuttiin kyllä toiset koirat, mutta tällä kertaa hieman itsevarmemman koiran äänellä. Se teki normaaleja temppujaan ihan innoissaan ennen rataa ja radalla se oli ihan tulessa! Näiden kisojen tarkoitus oli mennä pitämään kisoihin hauskaa ja niin me tehtiinkin. Kolme rataa ja kolme yliaika nollaa (yliaikaa n.0,5-2sek). Eka rata tosin hyllytettiin ohjaajan kämmättyä lähtö, mutta nollalla päästiin rata loppuun ;)

Tämän päivän perusteella pohdinkin nyt lopettaakko Minin agilityura vai ei?? Kun tietäisi mikä laukaisee sen kaamean paniikki/pelko tilan, niin voisi mahdollisesti tehdä asiat niin että agility olisi aina yhtä mukavaa...

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Tänään vain ja ainoastaan kyyneleitä. Ei nollia, ei oikeutta osallistua agilityn SM kisoihin, pelkoa, haukkumista, hylkyjä... Siinä tiivistettynä mein kisareissu Nokialle tältä päivältä...

Mutta aloitetaan hieman paremmilla kuulumisilla. Oltiin torstaina Nummelassa agikisoissa Minin kanssa ja siellä miulla oli mukana reipas iloinen pikkumusta joka teki kaksi hienoa rataa. Hiiden haukkujen kisapaikka oli ihan sikaihana, ja jos se olisi edes hiukan lähempänä menisin ehdottomasti useamminkin sinne. Melkein kolmen tunnin ajomatka suuntaansa ei houkuttele hirvittävän usein.. ;)Siellä oli tilaa ja kisakenttä oli mukavasti suojassa, joten vieressä ei ollut juuri ratahenkilöitä ihmeellisempiä otuksia. Pikkumusta oli alusta asti tosiaan iloinen häntä pystyssä kulkeva itsevarma suuri chihuahua, joka pöyri ja peruutteli tuttuun tapaansa ennen rataa.

Ensimmäinen rata näytti tältä:

Kauempaa rata näytti aivan kamalalta, mutta rataantutustumisessa alkoi jo tuntua ihan kivalta. Ja koiran kanssa vielä kivemmalta, varsinkin kun Mini oli täysillä mukana jutun juonessa. Muutamissa kohdissa ei juuri tarvinnut saatella esteille vaan Minni irtoo hyvin ja varmasti esteille. Tuntui kuin oltaisiin menty todella lujaa, ja olinkin todella hyvissä fiiliksissä kun päästiin nollalla maaliin. Mutta tulosten katsominen latisti hieman tunnelmaa: melkein viisi sekuntia yliaikaa! No tarkemmin ajateltuna ei Mini mennyt ihan niin lujaa kuin normaalisti, se viimeinen vaihde jäi niin sanotusti käyttämättä. Olin kuiteskin tyytyväinen koiraan, joka teki innolla töitä eikä hiippaillut selkäänsä saaneen näköisenä pitkin kenttää kuten viime viikolla treeneissä...

Toinen rata:

Myös toiselle radalle lähdettiin iloisin ja reippain mielin tekemään puhdasta kivaa rataa. Se viimeinen vauhde jäi vieläkin käyttämättä ja ohjaajan mokan takia hyllytettiin esteellä nro 12. Ohjaaja ei osannut ohjata koiraa takaakiertoon vaan ohjasi koiran suoraan 11 esteeltä 12 väärälle puolelle... Muuten rata meni puhtaasti, mutta aika ei varmasti olisi taaskaan riittänyt joten ei hirveästi harmittanut vaikka hylkäys tulikin.

Keeta oli kisaturistina matkassa mukana ja käyttäytyi pitkät automatkat oikein loistavasti. Tulomatkalla kerran haukkui, koska oli pissahätä :) Annoin sille Miniltä jääneen broitsun sydänten keitin veden juotavaksi juuri ennenkuin lähdettiin ja se sitten kertoi haukkumalla koska pissittää. Pissitauon jälkeen painui takaisin nukkumaan ja heräsi kotipihassa. Se on hyvin tottunut jo tuohon autoiluun ja toivonkin että tuo rentous säilyy sillä myös siinä vaiheessa kun se pääsee "isojen koirien puolelle" = Kyran kanssa samaan tilaan. Kyran autokäytöshän ei ole mitenkään järin nättiä...
Kisapaikalla Keeta pääsi harjoittelemaan hieman pelkkää kentän laidalla hengailua, kontaktia, seuraamista.. Se on kyllä huippu hieno koira ja se hakee hyvin kontaktia muhun eikä sitä juurikaan kiinnosta ympäristössä tapahtuvat asiat. Toki pentumaiseen tapaan kaikki pitää katsoa ja ihmetellä, mutta muistaa hyvin pian kenen kanssa se olikaan matkassa :) Tämä ei toki päde kun vastaan tulee toinen kelpie.. ;) Kisapaikalla oli yksi toinen kelpie ja kun Keeta näki sen ei pennun katsetta meinannut saada irti tästä toisesta kelpparista sitten millään. Pientä roturasistisuutta ilmassa kenties :)

Nokian kisoista tulossa jossain vaiheessa postaus, nyt pitää mennä nukkumaan jotta aamusta pääsee ajoissa ylös ja Lapuan agikisoihin pitämään hauskaa koko rahan edestä....

Muutoksen tuulet

Eilen illalla sain inspiraation blogin ulkoasun muutokselle. Edellisen piti olla vain lyhytaikainen versio siihen asti kunnes saan tehtyä paremman.. No olihan se väliaikaisesti reilun vuoden blogissa...
Tämä uusikaan mikää parhain oo, mutta omasta mielestä ainakin hitusen paremman näköinen kuin vanha. Hieman on jäänyt bannerista muokattua alempi teksti ylemmän kanssa saman väriseksi, mutta menkööt nyt näin.



"Minäkö muka kiusaan tätä spanielia?! Ehei.. mä vaan kuiskaan sen korvaan salaisuuksia ;)

Tänään käytiin oman kylän möllitokossa testaamassa miten ison ruskean kanssa onnistuisi tällä kertaa tokoilu. Ja onnistuihan se! Tosin paikkamakuu meni nollille, kun Kyra hoksasi jonkin toooodella mielenkiintoisen hajun juuri siinä vieressä -> nousi ylös, haisteli kohtaa hetken kunnes muisti että hupsis nyt oli kyllä käsky päällä ja istahti paikoilleen loppu ajaksi. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun se tajus tehneensä väärin :)
Muuten pisteitä tuli kaikkea 7-10 välistä. Tarkalleen en muista mitä mistäkin (paperitkin on autossa), mutta yhteensä kuiteskin 150,5pistettä, kakkospalkinto ja 2.sija :)
Kysyin aina ennen jokaista liikettä Kyralta "Mennäänkö?" ja se vastaa haukkumalla. Tämä saa Kyran vireen pysymään yllä ja mielentilan kivassa tekemisessä. Toki virallisessa kokeessa haukkumista ei katsota hyvällä, mutta mulle riittää se että meillä on kivaa tokoilla.

Tarvittiin melkein 3kk aikaa, jotta nämä kaksi koiraa voivat olla näin lähellä toisiaan <3

Keeta on opiskellut peruskäskyjen lisäksi hieman toko juttuja sekä tutustunut muutaman kerran agilityn putki esteeseen. Se osaa:
- pyytää ulos tarpeilleen
- olla yön pissimättä, mutta työpäivän aikana tulee yhdet pissit sisälle
- olla yksin hiljaa jos on väsynyt (haukkuu muutaman minuutin jos ei ole väsynyt yksin jäädessään)
- tulla vierelle (avustettuna) ja seurata namikättä suht oikealla paikalla
- istua paikoillaan hetken aikaa
- tietää mitä naksaus tarkoittaa
- tulla käskystä luokse (jos korvat ovat päällä = ei ole mitään mielenkiintoisempaa tiedossa)
- peruuttaa (tarjosi tätä kerran itsenäisesti ja naksautin oikealla hetkellä niin siitä tuli temppu)
- mennä putkeen ilman apuohjaajaa
- rauhoittua jos meno käy turhan villiksi (toivon tämän taidon säilyvän tulevaisuutta ajatellen..)
- seisoa näyttelyasennossa
- kävellä yksin remmissä vetämättä
- toisten seurassa yrittää vetää (kiellettyä) --> pysähdyn aina kun vetää --> pentu tulee luokse ja saa namin

Jos sä pystyt kuvittelemaan, sä pystyt tekemään

Kolmen viikon agility tauolta suoraan kisakentälle??!! Hullua voisi, joku sanoa mutta meille se sopi paremmin kuin hyvin. Kokonaan tauolla ei tokikaan olla oltu, vaan kunnon lenkit ovat kuuluneet päivittäiseen rutiiniin eli voisi kait sanoa, että keskityimme lähinnä kunnon kohotukseen/ylläpitämiseen.

Tänään siis olimme Minin kanssa Lempäälässä agilitykisoissa ja siellä oli kolme starttia kolmosille. Tuomarina Henri Luomala. Alkuverkassa tuntui todella lupaavalta, kun Mini oli hieman paniikissa ja ei oikein olisi halunnut tehdä mitään. Haukkui kaiken liikkuvan ja kulki häntä koipien välissä. Ristiriitaisin mielin laitoin koiran autoon rataantutustumisen ajaksi.

Ensimmäisenä oli hyppäri. Rata oli oikein kiva, ei kovin haastava ja mielestäni kyseinen rata olisi voinut olla ihan kakkosluokkalaisillakin. Päästiin Minin kanssa valmistautumaan rauhalliseen paikkaan missä ei lähellä ollut muita koiria ja siellä pikkumusta syttyi. Se pyöri ja peruutteli ihan innoissaan ja oli muutenkin iloinen oma itsensä. Viivalle mentiin ilman remmiä ja pikkumusta piti saman huippu hyvän fiiliksen yllä aina lähdöstä maaliin saakka. Vauhti oli kohdillaan ja fiilis startin jälkeen aivan huipussaan. Mä niin tykkään tosta pikkumustasta <3 Vaikka välillä ottaakin asiat vähän turhan henkilökohtaisesti... Tuloksena radalta puhdas nolla ja kaksi sekuntia alle ihaneajan.

Toinen rata oli agilityrata ja mukana oli kaikki kontaktit. Tästä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta rata oli jälleen helpohko ja vauhdikas. Koiralla oli jälleen fiilis ja vauhti kohdillaan. Keinulta Mini hyppäsi ennen laskeutumista pois, joten siitä viitonen. Tämän jälkeen oma keskittyminen ei enää ollut paras mahdollinen ja ohjaus kärsi siitä. Mini tuli viimeisen aidan ohi, olisi pitänyt tehdä edelliselle esteelle vastakäännös, mutten sitä kuiteskaan tehnyt.. Korjasin, joten tuloksena 10 + jotain 5 sekuntia yliaikaa mikä meni vikan esteen uudelleen ohjaukseen. Tuloksesta huolimatta olen erittäin tyytyväinen tähän rataan.

Ennen viimeistä rataa eräs cairnterrieri hyökkäsi yllättein Minin päälle, ihan ystävällisesti tuli tekemään tuttavuutta (vähän vaudikkaasti vain), mutta pikkumustan mielestä se vähintään yritti tappaa pikkuchihun... Jos olisi ollut aikaa, olisin vienyt sen hetkeksi autoon rauhoittumaan mutta meitä ennen oli vain muutama koirakko joten oli pakko mennä valmistautumaan. Mini oli ihan paniikissa ja se vain kyyläili mahdollisisa päälle käyviä koiria. Teki kyllä tempujaan (=pyöri ja peruutteli), mutta hidastetusti, häntä tiukasti koipien välissä.. Viivalle mentäessä paniikki hieman laantui, mutta vauhti ei ollut muutaman ensimmäisen esteen aikana paras mahdollinen. Keppien (3 este) jälkeiseen putkeen se sinkosi tuttuun tapaansa täysi ja loppu rata menikin vauhdikkaasti. Ohjaaja jäi yhdessä kohdassa hieman seisomaan paikoileen eikä ohjannut, mistä johtui se että Minin tie seuraavalle esteelle hieman venyi turhan pitkäksi. Radan tuloksena oli nolla ratavirhettä mutta 1,02 sekuntia yliaikaa....... Ei varmasti tarvitse erikseen kertoa kuinka paljon tuo ohjaajan ohjaamattomuus jäi vaivaamaan..

Tämä päivä tarkoittaa sitä, että nyt olisi hyppynollat kasassa SM kisoja ajatellen.. Enää puuttuu kolme nollaa ja ne tosiaan pitäisi saada agilityradoilta. Tavoitteena olisi saada nollat kasaan, mutta vielä en ole varma ilmoitanko Minin sm kisoihin vaikka tarvittavat nollat saataisiin.

Kuvatonta ja uusi harrastus

Tänään kävin vartavasten kameran kanssa lenkillä ja otin koirista noin 900 kuvaa. Ajattelin, että nyt on blogiin hetkeksi aikaa täytettä kuvien muidossa, sain jopa tuosta ikiliikkujasta yllättävän hyviä kuvia. Tulin kotiin, liitin kameran koneeseen ja se ei toimi! Pikainen käynti Canonin nettisivuilla kertoi sen mitä vähän jo epäilin.
Vanha tietokoneeni hajosi noin viikko sitten, niinpä ostin uuden. Tämän käyttöjärjestelmä on Windows 8 ja tietenkin uusi kone ja vanha kamera eivät ymmärrä toisiaan. Ärsyttävää!!!
Kuvattomia postauksia on siis luvassa, tai ainakin kuvien laatu huononee. Puhelin onneksi toimii tämän härvelin kanssa...

Tämän viikon keskiviikkona saatiin meille uusi harrastus. Käytiin kaverin luona kyläilemässä ja jotenkin tuli puhetta jäljestyksestä. Sain kattavan tietopaketin niin teoriassa kuin käytännössäkin jäljestyksen aloittamisesta. Kaveri teki Keetalle lyhyen jäljen pellolle ja Keke jäljesti sen erittäin hienosti. Se käyttää hyvin nenäänsä ja keskittyi ympärillä kuuluvista äänistä huolimatta hienosti.  Mun upea tuleva jälkikoira <3
Keeta oli päivän päätteeksi hyvin väsytetty. Se jäljesti elämänsä ensimmäisen jäljen ja juoksi/leikki kelpipojan kanssa vajaa nelisen tuntia. Kiitos vain Sari kivasta illasta ja neuvoista :)

Perjantaina jatkettiin kummankin kelpien kanssa namiruudulla ja tänään tein pellolle kummallekin lyhyet jäljet. Voi vitsit miten upeita jäljestäjiä kummatkin ovat!

Uusia juttuja

Keeta on harjoitellut viime päivinä ahkerasti kädestä syömistä, käden seuraamista ja (näyttely) seisomista. Sekä hieman kontaktia, istumista ja tietenkin opetellut omaa nimeään. Ahneena pikkupentuna nämä asiat ovat helppoja opettaa ja sen keskittymiskyky on huikeen hyvä noinkin pieneksi pennuksi. Olen nyt antanut sille aina suurimmanosan jokaisesta päivänateriasta kädestä tehden jotain pieniä harjoitteita samalla.
Pentu syö tällä hetkellä Acanaa, mutta tulee siirtymään ProBoosteriin kunhan tuo pussi loppuu (jos kyseinen ruokamerkki sille sopii).

Keetan kanssa käytiin eilen katsomassa sen elämän ehkä yhtä tärkeintä paikkaa kodin jälkeen. Nimittäin treenikenttää. Kentän aitojen sisäpuolelle ei toki menty, mutta siinä hiekkamontulla koirat saivat hetken aikaa juosta ja ihmetellä maailmaa. Hyvin rohkeasti pentu tutustui uuteen paikkaan ja mennä viipotti siellä kuin vanha tekijä.
Tänään käytiin samaisella kentällä ja kaveri tuli sinne kahden shelttipojan kanssa pikaisesti pyörähtään. Hieman pikkukelpiä jännitti isot karvaiset pojat, mutta hetken päästä meni reippaasti lauman mukana.

Mini ei siedä pentua yhtään. Suorastaan pelkää sitä ja menee aina karkuun jos penne tulee lähelle. Mini viettääkin aikaa mahdollisimman paljon joko mun sylissä, sohvalla (mieluusti selkänojalla) tai keittiössä portin takana pennun ulottumattomissa. Mini ei halua edes tehdä mun kanssa yhtään mitään, ei ota nameja kädestä, se ei pyöri tai peruuttele. Se vaan on ja murjottaa. Pelkää vissiin pentubakteereja ;) Ulkona ei voi tehdä pissiä jos pentu on mukana, koska hurja kelpiepiraija voi vaikka hyökätä niskaan kiinni juuri sillä hetkellä. Mini ei käyttäydy pentua kohtaan millään tavalla aggressiivisesti, se vain juoksee karkuun ja murahtaa jos se tulee liian lähelle. Ja tästä hippa leikistähän Keeta oikein innostuu...
Kaikesta tästä voidaan vetää johtopäätös, että meillä vietetään agitaukoa Minin kanssa hetken aikaa...
Kyran mielestä pentu on ihan ok. Ei kylläkään leiki sen kanssa, muttei toisaalta vihaa/pelkääkään sitä. Paitsi silloin, kun pentu päättää iskeä naskalihampaansa Kyran häntään.. Silloin pentu saa kyllä kuulla onko tehnyt oikein vai väärin ;) Mersu käyttäytyy pentua kohtaan hyvin kylmänviileästi. Sille on ihan sama vaikka pentu on olemassa, kunhan se muistaa käyttäytyä vanhan rouvan tahtojen mukaisesti. Mielestäni on ihan ok, että aikuinen koira huomauttaa pennulle murahtamalla ja tarvittaessa nappaamalla jos se tekee jotain epäsopivaa.

Ehkäpä tämä yhteiselo alkaa jossain vaiheessa toimimaan ja Minin ja Keetan välinen suhde paranee ajan kanssa. Pentu onneksi vanhenee ja viisastuu päivä päivältä yhä enemmän ja ehkäpä chihuahua pian huomaa pikkupiraijan kasvaneen samallaiseksi koiraksi kuin sen paras kaveri Kyra on.

♥ Keeta ♥

Tänään oli varmasti yksi tämän vuoden parhaimmista päivistä. Nimittäin haaveista tuli vihdoin totta, kun hain pienen kelpityttösen kotiin. Nimeltään tämä suklaanruskea otus on Yacatis Happy-Daydream eli ihan tuttujen kesken Keeta.

Keeta tuli minulle sijoitukseen Yacatis kennelistä ja saakin siis toivottavasti tulevaisuudessa pentuja. Kiitos Mia erittäin paljon tästä ihanasta pikkuriiviöstä :)

"Isosiskon" vieressä on turvallista nukkua ♥