Pikkumusta liitää jälleen

Joulukuun ensimmäisenä lauantaina oli Seinäjoen agilitykisat ja Minin kanssa lähdettiin tekemään onnistuneita ratoja hyvällä fiiliksellä. Luvassa oli yksi hyppyrata ja kaksi agirataa, tuomareina Eeva-Liisa Pohjanen (1 rata) sekä Minna Räsänen (2 rataa).
Lähdin aikaisin aamusta liikkeelle, tarkoituksena oli etsiä puuttuvat joululahjat ennen ensimmäistä rataan tutustumista. Ne löytyivätkin oletettua nopeammin ja Wallsport areenalla olin jo pari tuntia ennen ensimmäistä starttia, olipahan tarpeeksi aikaa tutustuttaa pikkumusta hallin hälinään :)

Ensimmäisen radan tuomaroi Pohjanen ja oletin että myös kakkosissa pitää kolme LUVA tulosta saada kahdelta eri tuomarilta ja siksi "paineet" tehdä tältä radalta nolla oli melko korkealla. Minillähän oli siis Räsäseltä jo yksi nolla, jonka se sai Jyväskylän kisoissa pari viikkoa aikaisemmin. Tästä syystä tosiaan oletin, että jos Pohjasen rata menee pipariksi, emme SERTiä (ja siirtoa 3-luokkaan) voi tänään saada. Ja niinhän siinä kävi, tuntemattomasta syystä Mini meni kaikista kolmesta kontakti esteistä ohi ensimmäisellä kerralla -> HYL. Mielestäni ohjasin kaikille kontakteille samalla tavalla kuin aina ennenkin, mutta tällä kertaa Mini tuli ohi. Muutenkin tämä rata oli vähän tahmea ja fiilis ei ollut koiralla paras mahdollinen = jännitti. Radan viisi viimeistä estettä meni kuitenkin loistavasti minimäiseen tyyliin täysiä ja radan jälkeen itsellä oli vähän ristiriitaiset fiilikset. Huonot fiilikset siksi kun ei onnistuttu ja saatu sitä yhtä nollaa ja hyvät kun edes loppu meni niin loistavasti ja koira oli iloinen, rento oma itsensä maalissa.

Räsäsen radoille lähdettiin rennosti ilman minkään valtakunnan paineita nollista, lähdettiin vetämään vaan täysiä hyvällä fiiliksellä. Mini oli ihan liekeissä radalle mentäessä, hyppi mua vasten ja oli ihan innoissaan. Pysyi hyvin paikoillaan, mutta oli koko ajan valmis sinkoamaan täysiä eteenpäin kuin pikkumustasalama <3 Täysiä se menikin ja juuri sinne minne piti, ei ratavirheitä eikä ihanneajan ylityksiä kummaltakaan radalta. Olin ihan varma ettei sijoitukset voi olla kovinkaan hyviä, koska nollia teki mielestäni monta meitä nopeampaakin koiraa, mm. kääpiöpinseri, russeli.. Eihän chihuahua voi olla näitä rotuja nopeampi, eihän? No kyllä voi! Ensimmäinen rata voitettiin tuloksella -4,00 ja toisella radalla sijoitus oli kakkonen tuloksella -9,74. Kävellessäni palkintopallille päin huomasin tuomarin kädessä SEN punamustan ruusukkeen, mutta ajattelin SEN ruusukkeen tulevan kolmanneksi tulleelle kun eihän me voida sitä vastaanottaa. Meille SE ruusuke kuiteskin annettiin, SE punamusta SERTi ruusuke <3 Tosin en ihan uskonut sitä, ja olin varma että mun tuurilla joku on katsonut mein kisakirjaa väärin ja SERTi otetaan meiltä vielä pois. Kotona piti heti tarkistaa agilityn säännöt ja siellähän se lukee: "Agilitytuomarin lukumäärälle ei ole asetettu vaatimuksia, vaan kaikki luokanvaihtoon oikeuttavat nollatulokset voidaan saavuttaa yhden agilitytuomarin arvostelemilta radoilta." lähde
Eli me ollaan ihan oikeesti kolmosluokkalaisia!
Kisoista jäi mahtavat fiilikset, sekä koiralle että ohjaajalle. Pikku hiljaa ollaan palailtu pilvilinnoista takaisin maan päälle ;)

Nyt on Mini pitänyt antaittua taukoa agista ja jatketaan ehkä ensi viikolla agin parissa (jos saadaan ryhmä Kana-areenalle kasaan). Tarkoituksena on loppu/alku vuosi keskittyä tekniikan hiomiseen ja vauhdin maksimoimiseen, jotta kolmosissa päästään näyttämään mistä chihuahua on tehty ;)

Kyran kanssa tokoilut näyttää erittäin hyvältä. Vain seisominen tuottaa suuria ongelmia, mä en vaan osaa opettaa sitä seisomaan paikoillaan..

Voittajana maaliin

Tässä välissä ollaan Minin kanssa käyty kaksissa kisoissa: Riihimäellä ja Jyväskylässä.
Riihimäen kisat olivat marraskuun alussa ja ne menivat niin penkin alle kun vaan voi olla. Kaikki meni pieleen, siis ihan kaikki. Halli missä kisat pidettiin oli todella ahdas, siellä oli paljon koiria ja ihmisiä, joten pikkumusta oli koko ajan jännittynyt ja pelokas. Tiesin jo ensihetkistä asti ettei näistä kisoista tule nollia. Mini ei muka ollut koskaan ennen nähnyt keppejä, rengasta saati sitten pussia, se oli ihan pihalla kummallakin radalla. Lisäksi ratatyöntekijät olivat erittäin pelottavia, nehän olisivat voineet vaikka syödä pikkuisen chihuahuan välipalakseen..
Heidi Viitaniemi oli suunnitellut kaksi oikein kivaa rataa (hyppäri ja agi), me vain vähän sovellettiin ja tehtiin hyvänmielen radat ja vauhdilla tultiin kyllä maaliin, mutta fiilikset olivat silti täysi nolla. Miten koira voi mennä noin paniikkiin ja toimintakyvyttömäksi kun treeneissä se on ihan täysin toisenlainen? Ei edes superkehut ja superpalkka auttanut mitään..
Tuloksena kaksi hylkyä ja ajatuksissa lopettaa koko agility.

Ilmoittauduin kuiteskin kaverin ansiosta Jyväskylän kisoihin. Matkalla sinne sanoinkin kaverille että me ei ehkä kisata enää ensi vuonna ollenkaan, kun koira ei kerta tykkää kisatilanteista niin miksi kiusata sitä (ja "nolata" itsensä siksi kun koira ei muka osaa mitään muuta kuin pelätä..). Mini ilmeisesti kuuli ja tajusi sanani ja näytti mistä pienimustasalama on tehty.
Veimme häkit hallin perälle missä ei ollut juurikaan muita vieraita koiria saati ihmisiä. Pidin muutenkin Mini kaukana kaikesta mikä sitä voisi jänskättää ja saada sen fiilikset laskemaan. Radalle mentiin ilman hihnaa, koira sylissä ja viime hetken hetsaukset juuri ennen kun starttiviivalle astuttiin.
Minna Räsänen oli suunnitellut kaksi agirataa ja yhden hyppyradan. Radoilla sai välillä juosta täysiä ja välillä piti koiruus ottaa haltuun.

Ensimmäinen agirata meni erittäin hyvin, Mini kulki täysiä juuri niin kuin treeneissä. Toiseksi viimein este oli rengas, nolla alla siihen asti joten arvaa kuinka paljon jännitti hyppääkö sivusta vai keskeltä?! Keskeltä rengasta se pomppas ja viimeinen aita vielä puhtaasi ja saatiin nolla! Pessimisti kun olen en uskonut sen oikeuttavan LUVAan, en edes vielä siinä vaiheessa kun epäviralliset tulokset tulivat seinälle. Palkintojen jaossa se oli kait jo pakko uskoa: me voitettiin, me tultiin voittajana maaliin! Mini on <3

Toinen rata oli hyppäri ja jälleen koira kulki täysiä ja täydellisesti. Nollalla maaliin ja kolmannelle sijalle. Vain kaksi ensimmäistä saivat LUVAn, mutta se ei haitannut yhtään, meillä oli Minin kanssa erittäin kivaa näyttää kaikille kuinka upea mustasalama miulla on <3

Viimeinen rata oli agirata ja vain ohjaaja mokasi tällä kertaa, koira oli täydellinen. Ohjaaja ei ilmeisesti osannut sanoa kiipee, kiipee, kiipee... Koira tuli puomista ohi, kun ei sillä ollut lupaa mennä sinne. Viitosella ja yliajalla maaliin, sijoitus muistaakseni neljäs.

Tätä mä juuri tarttin, onnistumisen iloa. Taas jaksaa mennä kohti uusia pettymyksiä ;)

Hetkellinen takapakki

Viime viikkoisen takapakin jälkeen aloitettiin lähes alusta kaikien liikkeiden kanssa. Saman treenin aikana kyllä päästiin ihan sille tasolle takaisin missä oltiin ennen sunnuntaista takapakkia. Epävarmuudesta ja varautuneisuudesta ei ollut mitään merkkejä, vaan Kyra oli iloinen oma itsensä, onneksi. Kapulakaan ei tuottanut ongelmia, Kyra haki sen vauhdilla, toi minulle ja teki mitä pyysin kapula suussa (istui, meni maahan, seisoi).

Tänään oli tokokurssin viimeinen kerta ja tehtiin kisaomaisesti alokasluokan liikkeet hyppyä ja seisomista lukuunottamatta. Kehässä ei saanut luonnollisestikaan palkata, joten jätin Kyralle autoon ruokakuppiin herkkuja, joka osoittautui virheeksi. Tai osoittautui virheeksi näyttää kuppi Kyralle.. Sehän ei keskittynyt kuin kyttäämään autolle päin. Teki kyllä liikkeet, mutta oikein hidastetusti ja mm. (minun mielestäni) täydellisestä täyskäännöksestä ei ollut tietoakaan.. Kyran kanssa ollaan tehty kyllä harjoiteltu niin että nami on kupissa, eikä se ole koskaan näin käyttäytynyt. Johtunee ilmeisesti siitä, että ennen olen käyttänyt toisenlaista kuppia, mutta nyt oli samallainen ruokakuppi mistä Kyra saa yleensä ruokansa.
Luoksetuloon olen erityisen tyytyväinen, Kyra laukkasi koko matkan, vaikka jälleen hitaasti. Kyralla on ollut tapana jäädä hidastelemaan ja ravaamaan loppumatka, mutta vauhtiluoksetulot ja superleikit loppuun ovat ehkä tuottaneet tulosta.

Taattua kännykamera laatua..

Arvaatkos mitä treenattiin äskettäin? Koirilla oli ruoka-aika, joko arvaat? Pikkuipanat sai mennä keittiöön portin taakse ja Kyran kanssa otin kaksi kuppia, toinen tyhjä ja toinen täysi. Tyhjän kupin laitoin lattialle ja täysinäisestä lisäsin kuppiin muutaman nappulan kerralla. Tehtiin muutama toisto istumista ja maahan menoja, palkalle pääsi vasta kun teki vauhdikkaasti. Jouduin auttamaan melko paljon, jotta tajus tehdä reippaasti mutta eiköhän keepie jossain vaiheessa hoksaa mitä siltä vaaditaan..

Hylly tavaraa

Lauantaina oltiin Minin kanssa Jyväskylässä agikisoissa. Kisoissa oli poikkauksellinen luokkajärjestys, ja tietysti mini kakkoset olivat päivän viimeisimpänä (yleensä mini2:set kisaa iltapäivästä, nyt illalla). Jotenkaan en saanut kunnon kisafiilistä päälle ollenkaan, kiitos erään henkilön joka pilasi viikonloppuni..
Luvassa oli kaksi agirataa ja radat olivat profiililtaan mukavia ja suht helppoja. Ensimmäisellä radalla Mini hyppäsi renkaan sivusta ja huomautin neidille vähän turhan "painokkaasti" asiasta ja siitäkös meidän herkkis otti itseensä ja loppu rata meni ihan pipariksi. Tuloksena hyl. Tässä kohtaa täytynee todeta että Minille riittää hyvin hyvin pieni huomautus ja se jo siitä kuvittelee maailmalopun iskeneen.
Toisella radalla ohjaaja sai kolmannen aidan jälkeen ahaa elämyksen "Hei, tässähän kohtaa voi tehdä persjätön!" vaikka rataantutustumisessa olin suunnitellut ohjaavani koiran aalle aan oikeaa puolta ja vaihtavani puolta vasta aan jälkeen. Persjätöt ei todellakaan kuulu meidän vahvuuksiin, emme niitä ole juurikaan harjoitelleet ja niinhän siinä kävi että koira karkasi selkäni takaa keinulle mikä oli suoraan kolmannen aidan edessä.. Tuloksena tältäkin radalta hyl. Muuten tämä rata oli edellistä paljon parempi.

Ensimmäisellä radalla koira heräsi eloon vasta loppusuoralla, näin on käynyt useissa kisoissa ja sitä olen pitkään pohtinut mistä johtuu. Treeneissä Mini mennä viipottaa kuin mikäkin mustasalama usein jo heti ensi metreistä lähtien, kisoissa vaan vauhti katoaa tai sitä ei ole ollenkaan. Näissä kisoissa sen lopulta hoksasin mistä moinen johtuu. Treeneissä koira on aina vapaana. Otan sen autosta se on vapaana. Mennään kentälle se on vapaana. Kentälle mennään kuitenkin yhdessä, hallitusti, Mini hyppii ja pomppii, on innoissaan tekemässä yhdessä jotain. Kisoissa se on aina remmissä, pannan pois ottamisen jälkeen motivaatio, into ja halu tehdä jotain laskee sadasta nollaan nanosekunnissa ja syttyy jälleen täyteen loistoon vasta siellä loppusuoralla.
Toisella radalla testasin tätä vapaana kentälle menemistä ja se toimi! Leikittiin ja temppuiltiin omia hauskoja pöyritys leikkejämme hallin hiljaisimmassa kulmassa ja mentiin radalle vasta edellisen koirakon tullessa loppusuoralle (tiedän kyllä että pitäisi olla valmiina jo aikaisemmin odottamassa omaa vuoroaan) ja pikkumusta oli ihan liekeissä. Ohjaaja ei vaan osaa..
Pitääkin nyt ottaa se remmi ihan reeneihinkin mukaan ja tehdä muutenkin reeneistä enemmän kisaomaiset. Rutiinia, rutiinia.

Kyran kanssa tokoiltiin ratojen välissä ja se sujui yllättävän hyvin vaikka häiriötekijöitä oli ihan hirveesti. Intoa oli vaikka muille jakaa. Hallissa tehtiin vain pientä seuruu pätkää ja kontakti pysyi yllättävän hyvin vaikka vieressä aksattiin!  Ulkona parit maahamenot, ihan ok vaikka maa märkä.
Sunnuntaina jatkettiin tokoilua ohjattujen agitreenien aikana omalla kentällä. Seuruuta, maahanmenoa,  paikalla oloa sekä kapulan pitämistä. Kentällä oli yksi koira mikä on meinannut käydä pari kertaa Kyran päälle, ei onneksi ole päässyt kummallakaan kerralla puremaan. Yritin katsoa niin että oltaisiin mahdollisimman kaukana tästä kyseisestä koirasta, Kyralle kun on vissiin jäänyt peini pelko päälle kyseistä koiraa kohtaan. Mutta kerran en huomannut että tämä koira oli ohjaajineen tullut lähemmäs ja Kyran nähtyään tämä koira alkoi vetää ja haukkua meitä kohti. Kyralla oli tietysti tässä vaiheessa kapula suussa ja arvata vain saattaa että oliko kapula tämän episodin jälkeen mieleinen? No ei ollut, kuukausien työ valui hetkessä hukkaan.. Ihan sillain vähän vaan otti päähän.
Ohjattujen treenien loputtua tehtiin vielä vähän Kyran kanssa seuraamista ja koira oli koko ajan vähän varuillaan. Superpalkalla ja iloisella mielellä sain kuiteskin myös Kyran vähän vapautuneeksi ja tekemän lyhyen onnistuneen pätkän.

Agikoulutusta ja pikkuisen tokoa

Lauantaina oltiin Minin kanssa Löytynojan Hannan agikoulutuksessa. Oli muuten mukavaa edes kerran kesässä päästä kunnon treeneihin (joita ei ole itse suunnitellut) ja saada selkeetä palautetta omasta ohjauksesta.
Tehtiin 24 esteen rataa, jossa teemana oli mm. peruutus. Takaa kiertoja ja välistä vetoja peruuttamalla. Minin kanssa sen suurempia ongelmia ole missään, se kun on sellainen tasaisen varma ja helppo ohjattava. Sain kuiteskin useita erilaisia treeni-ideoita mitä tullaan treenaamaan ahkerasti.

Agikoulutuksen aikana pidettiin Kyran kanssa useita lyhyitä tokoilu pätkiä. Ja pikkukeepie tokoili aivan uskomattoman hienosti vaikka vieressä aksattiin! Välillä toki veri veti pikkasen liikaa kentälle, mutta jaksoi pienen huomautuksen jälkeen jälleen keskittyä olennaiseen :) Mun ihana toko keepie <3
Kyra on edistynyt ihan valtavasti nyt ihan pienen ajan sisällä ja tokon koekalenteria olen silmäillyt jo sillä silmällä ;)
Tekemistä toki vielä riittää, mutta ei esim. loppu vuoden tai alku vuoden kokeet mahdottomia olisi. Tässä hieman yhteenvetoa alokasluokan liikkeistä:

Luoksepäästävyys: Jos tuomari tulee kovin äkkiä ja yllättäen, Kyra saattaa vähän väistää. Mutta en usko että tulee olemaan suurta ongelmaa.

Paikalla makaaminen: Kotona ja omassa pihassa pysyy sata varmasti. Muiden koirien seurassa ollaan pari kertaa tehty ja on pysynyt sielläkin hyvin. Pysyy vaikka leikin chihujen kanssa ruoka palkalla, lelu on ollut hieman liian kova pala..

Seuraaminen kytkettynä ja taluttimetta: Seuraa hyvin ja innoissaan, käännökset vasemmalle onnistuu paremmin kuin oikealle. Oikeaan suuntaan käännyttäessä pakka helposti leviää ja Kyra vähän niin kuin unohtaa mitä sen piti tehdä. Täyskäännöstä pitää vielä harjoitella. En ole huomannut mitään eroa ilman remmiä ja remmin kanssa seuraamisessa.

Maahanmeno ja seisominen seuraamisen yhteydessä: Maahanmenoa ollaan jo tehty kokonaisena liikkeenä, mutta ei se ihan sata varma vielä ole. Ei välttämättä mene ekalla ja saattaa nousta ylös ennen aikaisesti. Takapalkalla toimii paremmin, mutta saattaa maahan mennessään kääntää itsensä jo valmiiksi palkan suuntaan..
Seisominen on ihan totaalisen kesken. Ei tiedä vielä edes mitä seis-käsky tarkoittaa.. Odota käskyllä saattaisi jäädäkin, mutta en halua sitä käyttää tässä yhteydessä.

Hyppy: Ihka oikeaa tokohyppyä päästiin harjoittelemaan tänään ja kyllähän entinen agikoira siitä yli pääsee, se että pysähtyykö se sinne esteen toiselle puolelle onkin sitten aivan toinen tarina..

Pientä viilausta vaille valmis, voisin sanoa. Olen yrittänyt katsoa jos jossain järjestettäisiin möllitoko kisoja, mutta ne harvat mitä löysin on joko toisella puolella Suomee tai en pääse juuri sinä päivänä..

Seurakoira vs. paimenkoira

Koira nro 1:

• Jahtaa autoja, pyöriä.. jne. haukkuu ja syoksyy niitä kohti
• Vaanii lintuja pää alhaalla, perä pystyssä, jonka jälkeen syöksyy haukkuen niitä kohti
• Rallattelee agitreenien jälkeenkin laukalla pitkin maita ja mantuja
• Palkkautuu parhaiten namilla, mutta käy toisinaan leluun kiinni kuin mikäkin terrieri, varsinkin jos ollaan kahdestaan
• Näykkii imuria sen ollessa käynnissä
• Mikäli koira nro 2 on esim. juoksee agikentällä ja koira nro 1 on kiinni kentän laidalla, ykkönen haukkuu, vetää... ja käy kiinni 2:seen kun tämä tulee takaisin ykkösen luokse
• Juostessaan kilpaa kakkosen kanssa ykkönen käy kiinni kakkosen jalkoihin tai häntään. Haukkuu mikäli ei saa kakkosta kiinni
• Juoksee yhtä lujaa kuin kakkonen

Koira nro 2:

• Ei paimenna autoja, paitsi itse autossa ollessaan syoksyy auton ikkunaan kun liikkuvan auton ohi ajaa toinen auto
• Ei vaani/paimenna yhtään mitään
• Usein lönkyttelee treenien jälkeen rennossa ravissa melkein vieressä
• Syö imurin sen ollessa päällä sekä käy kiinni kaikkeen liikkuvaan mm. lattiaharjaan 
• Palkkautuu erinomaisesti sekä lelulla että namilla
• Haukkuu ja poukkoilee sinne tänne jos joku muu koira on hänen agikentällään
• Tykkää vingutella vinkuleluja vaikka ihan omaksi huvikseen

Mutta kumpi on kumpi? Kumpi on chihuahua ja kumpi kelpie?

Agia ja tokoa

Taas kerran voin vain todeta ajan menevän aivan liian nopeasti eteenpäin, juuri koskaan ei saa aikaiseksi kirjustaa tänne mitään. Paitsi tällein keskellä yötä, kun pitäisi ehkä olla jo nukkumassa... No ei aamulla tartte herätä kun onneksi vasta seiskan aikaan..

Minin kanssa käytiin, lupauksista huolimatta, takkujen kisoissa tässä jokunen viikko sitten. Ei nyt ihan hirveesti kerrottavaa, nolla ja 5. Tuloksissa luki hetken aikaa Minin perässä LUVA, mutta se ilo muuttui hetken päästä kun tuli tieto että jälleen kerran ei ajanottolaitteet olleet toimineet kuten pitää ja yhdelle koiralle oli tullut samallainen virhe kuin meille toukokuun takkujen kisoissa. Eli tämä korjattiin ja se koiruus meni ja voitti luokan ja näin ollen Mini tippui pykälän verran tuloksissa alaspäin ja luva meni siinä. On se perskule kumma kun ei osata ottaa aikaa, ei hirveesti vaatis tarkistaa sekuntikellosta vastaako aika ajanottolaitteen aikaa..! Näissä kisoissa kuten toukokuun kisoissa käsikellottaja oli olemassa mutta sillä ei vissiin ole mitään merkitystä..

Erinäisistä syistä ei olla hirveesti käyty agikentällä treenaamassa. Mini oli juoksujen jälkeen jotenkin masentunut tai jotain. Se meni tosi hitaasti ja oli jotenkin poissaoleva monta viikkoa. Oli varmaankin valeraskautta, muita oireita ei tullut vain tämä haluttomuus juosta ja riehua.

Tänään suunnattiin Virroille tokotreeneihin Kyran kanssa. Tehtiin aluksi paikalla oloa ja se sujui yllättävän hyvin. Häiriön alla ei hirveesti kykene vielä keskittymään kun olisi hirveen kiva käydä katsomassa ja vaatimassa rapsutuksia ihmisiltä. Tehtiin lyhyitä pätkiä ja onnistui yllättävän hyvin. Kotona sisällä pysyy vaikka kuinka kauan paikoillaan, mutta häiriön alla ei oikein aina malta.
Lopuksi tehtiin seuraamista. Lähinnä käännöksiä, miten ohjaajan tulee liikkua. Seuraaminen suoraan onnistuu lyhyinä pätkinä oikein hyvin, pidemmillä pätkillä lähtee helposti edistämään. Käännöksiin saatiin hyviä vinkkejä kuinka ohjaana kannattaa liikkua. Käännöksissä tarvitsee vielä namikäden apua, jotta pysyy vierellä. Tokoilu on kyllä erittäin hauskaa, varsinkin nyt kun päästiin ihan kisaamaan tähtäävälle kurssille. On joku joka oikeesti tietää mitä ja miten pitää tehdä. Kokeisiin jos päästäisiin ensi kevääseen mennessä, se on meidän tavoite :)

Tokotreenien jälkeen otin chihut mukaan, käytiin kunnon lenkillä ja pidettiin omat agitreenit siihen perään. Mini teki kääntymisiä, putken suun ohituksia ja irtoomisia. Pikkumusta oli kertakaikkiaan UPEA! Mennä viilletti häntä suorana ja aivan täysiä, ohjautui hyvinkin kaukaa ja palkkautui lelulla. Kävi leluun kiinni kuin mikäkin terrieri <3  Onni on chihuahua jota voi palkata sekä lelulla että namilla. Tosin lelupalkka ei toimi jos on muita katsomassa.. Pikkumustaa jännittää silloin aivan liikaa eikä uskalla käydä leluun kiinni..

Kyran kanssa tehtiin mini hypyillä putkien ohi vientejä, takaakiertoja ja irtoomista. Tämä oli taas treeni joka sai hymyn korviin, mutta toisaalta myös ärsyttävät treenit siinä mielessä että nyt tietäisi onnistuvansa myös kisoissa..
Ajatukset Kyran selän kuvauttamisesta uudestaan jollain toisella lääkärillä saattanee toteutua jossain vaiheessa. Jotenkin en luota yhteen ainooseen kuvaan, mutta toisaalta kun ajattelee Kyran oireita niin en usko että diagnoosi muuttuu mihinkään uuden kuvan myötä.. Valitettava tosiasia ja se on kait pakko itsekin uskoa pikku hiljaa.