Uintiretki + treeniä

Alku viikosta käytiin Virroilla toko/agilitytreeneissä ja koirat kävivät sekä ennen että jälkeen treenin uimassa. Tai siis eivät toki sinne veteen vapaaehtoisesti menneet, mutta uivat kuiteskin. Mukana oli koko lauma, Minin kanssa agiliiidettiin ja Kyran kanssa tokoiltiin, Mersu vain hengaili mukana. Saatiin treeni seuraksi pari kaveria ja neljä koiraa: pari kelpiee, bortsu ja belggari.

"Apua, kuinka korkealla tämä onkaan"

Treenit aloitettiin paikkamakuulla. Kyra meni ekalla maahan, pysyi tarvittavan ajan paikoillaan vaikka naapuria käytiin välissä palkkaamassa ja nousi ekalla ylös. Hieno keepie! Häiriötäkin oli suht paljon, kun agilityrataa rakennettiin koirien selän takana.
Jatkettiin pienen tauon jälkeen seuraamisella ja tuo ruskea otus teki (mun mielestä) täydellistä seuraamista kunhan mä vaan muistan kävellä tarpeeksi lujaa eteenpäin. Ei edistänyt ollenkaan, vire olisi vain saanut olla inasen korkeemmalla. Siihen vireeseen kiinnetetään nyt huomiota ja tulen tekemään vain lyhyitä seuraamis pätkiä superpalkalla ja superhetsauksella. Tällä hetkellä viretaso laskee suoraamista (tai mitä tahansa tokojuttuja) tehdessä kun sen pitäisi mennä toisin päin. Kyra kyllä tekee koko ajan ihan jees seuruuta, mutta nyt sen itsekin tajuan kuinka erilainen se on treenin alussa kuin lopussa.

"Hui, tuossahan on hirveän iso rotko mihin voin vaikka pudota"

Kyra pääsi autoon huilaamaan (=vetämään kierrokset kaakkoon) siksi aikaa kun Mini tuli aksakentälle. Ratana oli 10 esteen pikkupätkä, joka sisälsi takaakiertoja, sylkkäreitä, puomin ja kepit. Mustasalama oli jälleen ihan tulessa. Ei aikomustakaan tehdä kontaktivirheitä (kuten viime kisoissa), takaakierrot (yllätysyllätys) onnistuivat täydellisesti, mutta ensimmäisellä kerralla unohdin ohjata ja kertoa mihin mennään sylkkärin jälkeen ja siksi siihen kohtaan tuli pienoinen hidastuminen. Toisella kerralla ohjasin paremmin ja kerroin ajoissa mihin ollaan matkalla (tai chihu muisti mihin ollaan menossa) eikä virheitä tullut ollenkaan. Mistähän tämän saman koiran saisi kisapaikalle mukaan?

"Täältä täytyy päästä äkkiä pois!"

Kyran katsellessa Minin agiliitämistä oli sen vire enemmän kuin kohdallaan. Jatkettiin Kyran kanssa liikkeestä maahan menoilla, tehtiin vain pari kertaa, mutta ne kerrat olivatkin täydelliset. Hienoa seuraamista, nopea maahanmeno ja ekalla ylös.
Pienen juomatauon jälkeen otin tunnarikapulan esille ja kysyin Kyralta etsitäänkö? Ja Kyrahan oli valmis etsimään! Tähän mennessä tunnari on Kyran lemppariliike. Ei toki tehdä vielä kokonaisena, vaan tehdään erikseen luovutusta ja kapulan hakemista. Kotona ollaan tehty niin että joukossa on muitakin kapuloita kuin oma, mutta nyt otin ensimmäisen kerran vieraassa paikassa joten otettiin vain yksi kapula. Piilotin itse kapulan pienen ruohotupsun taakse (toisella kerralla pienen kiven alle) ja Kyra löysi oman heti! Se on niin pätevä etsimään ja käyttämään nenäänsä, ja se katse mikä sen silmissä on kun se odottaa lupaa sännätä etsimään <3 Otettiin siis vain kaksi kertaa, mikä oli Kyran mielestä aivan liian vähän :) Siihen oli hyvä lopettaa Kyran treenit siltä päivältä.
En tiedä miten tunnari yleensä opetetaan, mutta tällä minun tyylilläni ollaan päästy jo ihan hyvään vaiheeseen.

"Karkuun!"

Mini pääsi lopuksi tekemään kepeille erilaisia kulmia. Siitä on tullut melko varma pujottelija, ei se juurikaan jätä koskaan kesken ja aloitus onnistuu lähes aina. Minun sijaintini/nopeuteni on se mikä saattaa aiheuttaa esim. väärästä välistä aloittamisen tai pujottelun kesken jättämisen.
Yhden asian sille haluan vielä opettaa, nimittäin sen että ohjaaja ja koira liikkuu erisuuntiin. Eli siis koira pujottelee vaikka kohti etelää ja ohjaaja juoksee kohti pohjoista. Sitä Mini ei vielä kestä jos minun liike menee ns. väärään suuntaan. Jotain tavoitteita tarvitsee aina olla ;)

agia, mätsäilyä ja tokoa

Ei näin kesällä oikein viitsi hirveästi koneella olla, joten päivitysväli on jälleen venynyt.. Reilussa kahdessa viikossa on tapahtunut vaikka ja mitä. Joukoon on mahtunut niin onnistumisia kuin epäonnistumisia.

Aloitetaan tämä tarina siitä täydellisestä epäonnistumisesta. Lauantaina 8.6 suunnattiin Virroille viralliseen toko kokeeseen Kyran kanssa. En todellakaan odottanut mitään täydellistä suoritusta, mutta täytyy sanoa että hieman petyin mein suoritukseen. Vaikuttiko kuumuus, palkkaamattomuus, ohjaajan jännittäminen vai kaikki yhdessä Kyraan sen veran ettei toiminut samalla tavalla kuin treeneissä. Vain yksi liike meni nollille, että sen puoleen meni erittäin hyvin ja siksi olenkin toisaalta tyytyväinen ensimmäiseen viralliseen toko kokeeseemme.

1. Luoksepäästävyys - 10. Hieman keepien teki mieli mennä katsomaan tuomaria, mutta pysyi kuiteskin istumassa
2. Paikalla makaaminen - 0. Tää ketutti ehkä eniten. Kyra on viime aikoina pysynyt erittäin hyvin paikka makuussa ja olinkin melko luottavainen siihen että se siellä makaisi koko ajan. Mutta ei pysynyt, vaan nousi melkein heti seisomaan ja hiippaili mua kohti. Ilmeestä päätellen ajatteli hölmistyneenä "mikset sano mitään? Tuunko sinne vai mitä mun pitäisi tehdä?" Otettiin kokeen jälkeen revanssi paikka makuusta ja kyllähän keepie nyt makoili paikoillaan ihan kiltsti...
3. Seuraaminen kytkettynä - 9. Edisti, muuten erittäin nättiä. Perusasennot haki aina hyvin, vaikka edistikin välillä aika rajusti.
4. Seuraaminen taluttimetta - 6,5.Edelleen haki perusasennot hyvin aina kun pysähdyttiin, mutta muuten seikaili ihan omissa maailmoissa. Välillä oli takana ja kerran meinasi tulla oikealta puolelta ohi.
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 7. Seuraaminen parempaa kuin taluttimetta. Maahanmeno hidas, samoin perusasentoon paluu.
6. Luoksetulo - 9. Vähänkö täydellinen! <3 Sanoin Kyralle kaksi kertaa odota käsky (ennen liikkeen alkua ja liikkeen alkaessa) ja se pysyi todella hyvin istumassa. Luulin sen tulevan ravilla, mutta se laukkasi! Hitaasti, mutta laukkasi koko matkan. Perusasento vino (tuomarin mielestä, mun mielestä täydellinen).
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 6. Seuraamisessa vähän haahuili omilla teillään, seis käskyn jälkeen liikkui vielä muutaman askeleen. Ei ennakoinut perusasentoa, vaikka aina treeneissä niin tekeekin.
 8. Estehyppy - 8,5. Ihan jees, siihen nähden että ollaan treenattu ehkä noin viitenä eri kertana tätä. Jälleen seis käskyn jälkeen liikkui (haisteli maata) hetken aikaa. Ei taaskaan ennakoinut perusasentoa.
9. Kokonaisvaikutus - 8,5. Tuomarin sanoin "Koira osaa liikkeet, mutta tarvitsee nopeutta ja terävyyttä niiden suorittamiseen"

Yhteensä 132,5 pistettä ja 3.palkinto. Sijoitus 13/13

Kokeen jälkeen oli fiilikset aika nollissa ja ajattelin näiden olevan ensimmäiset ja viimeiset viralliset tokokokeet missä käydään, mutta kyllä me vielä mennään näyttämään mitä me oikeasti osataan.

18.päivä kesäkuuta pääsi Mersu ja Mini pyörähtämään Mäntän mätsärissä. Mini pääsi ensimmäisenä kehään. Se esiintyi yllättäväm hyvin. Häntä tosin oli välillä alhaalla, mutta minkäänlaista pakokauhua ei ollut havaittavissa. Mini sai punaisen nauhan. Mersu esiintyi omalla iloisella tavallaan. Antoi tuomarin hiplata ja sai sinisen nauhan.
Punaisten nauhan saaneiden ryhmässä Mini ei sijoittunut, mutta Mersu meni ja voitti sinisten pienten koirien ryhmän. BIS kehään piti siis mennä ja siellä pärjättiin melko hyvin ;) Chihuahua voitti kaikki isommat koiruudet ja oli siis näyttelyn kaunein koira.

Juhannuksena oltiin Minin kanssa yhtenä päivänä Kaarinassa agilitykisoissa. Tuloksilla ei juhlita, mutta reissu oli silti kiva. Ei voi pärjätä jos ohjaaja lopettaa ohjaamisen kesken radan tai ei varmista puomin alastulon kontaktia... Pikkumustalla oli myös vissiin vähän lämmin, kun ei oikein jaksanut juosta täysiä..

Julia Kärnän agikoulutus

Eilen oltiin Minin kanssa Julia Kärnän agilitykoulutuksessa Mäntässä. Koulutus oli illalla, onneksi, sillä silloin ei ollut enää kuuma. Tai kyllä siinä radalla kuuma tuli, muttei läkähdyttävän kuuma. Ukkonenkin sopivasti väisti meidän ryhmän aloitettua treenit, Mini meinaan pelkää ukkosta..

Tehtiin 30 esteen rataa, ratapiirustus yllä. Aluksi näytti hurjalta, mutta hetken tutustuttua sai rataan jotain tolkkua. Tehtiin ensiksi pätkissä ja Minin kanssa tuli jälleen huomattua kuinka vahvat takaakierrot sillä on... Halusin aikoinaan koiran jolla on vahvat takaakierrot ja sellainen Mini on, ei se helposti suoraan hyppää. Pienikin väärä liike, tai ei aina edes väärää liikettä tarvitse olla, niin chihu on kiertänyt aidan takaa. Sain hyviä vinkkejä siihen miten opetan sen katsomaan ohjauksestani kumpaa tarkoitan, takaa kiertoa vai suoraan hyppyä. Koulutuksessa keskityttiin paljon ennakoivaan ohjaukseen ja radan lukutaitoon. Mitä ja miten kannattaa missäkin kohdassa ohjata, jotta ehtii johonkin toiseen kohtaan ajoissa jne..
Koulutus oli oikein hyvä ja sain siitä paljon vinkkejä tuleviin treeneihin. Kouluttajan tyyli kouluttaa oli myös loistava, kertoi hyvin mitä, miten ja miksi tehdään juuri näin.

Kokeiltiin lopuksi koko rataa kilpailunomaisesti ja se meni yllättävän hyvin, jos niitä paria ylimääräistä hyppyä/takaakiertoa ei lasketa. Olen erittäin tyytyväinen pikkumustaan, se jaksoi hyvin vetää täysiä vaikka hinkattiin muutamaa kohtaa monta kertaa. Sekä jaksoi lopuksi vetää täysiä vielä kaikki 30 estettä.

Minulla on ollut motivaatio agilityn suhteen jo hetken aikaa aika lähellä nollaa, mutta nyt se kipinä syttyi jälleen. Oli ihana päästä pitkästä aikaa kunnon ohjattuihin treeneihin. Innolla odotan, että päästään seuraavan kerran omalle kentälle.

Huomenna, lauantaina, meillä on Kyran kanssa joko ihan loistava päivä tai aivan katastrofaalinen päivä.. Siitä lisää myöhemmin, ehkä...

Kiitos, mutta ei raakaa lihaa

Niinhän siinä sitten kävi, ettei pikkumustasta ollut raa'an lihan syöjäksi. Sanonta ei koira itseään nälkään tapa, ei kyllä pidä Minin kohdalla paikkaansa. Se söi viiden vuorokauden aikana noin 20g lihaa ja oli sen viidennen vuorokauden iltana niin väsyneen ja heikon oloinen etten halunnut ottaa sitä riskiä että aamulla löydän sen tajuttomana jostain. Meillä oli myös kisat tulossa, joten päätin siirtää Minin takaisin nappuloiden syöjäksi. Ja voi sitä onnen päivää, kun Minin sinne kupin vierelle nostin ja se huomasi mitä kupissa on. Luit aivan oikein, nostin sen kupin vierelle koska ei se itse halunnut tulla syömään, luuli saavansa ällöttävää lihaa.

Yleensä saa lukea siitä kuinka barffaus on muuttanut koiran elämää positiivisella tavalla, esim. lisäämällä ruokahaluja jne.. Mutta Minin kohdalla näin ei tapahtunut. Ennen barffauksen aloittamista Mini hyppi ja pomppi keittiön ovella ollutta porttia vasten, sillä välin kun laitoin koirille ruokaa. Ja luvan saatuaan säntäsi kauheella kiireellä kupille ja hotki ruokansa hetkessä. Mutta barffauksen aloituksen jälkeen pikku hiljaa chihu huomasi kupissa olevan ainoastaan ällöttävää raakaa lihaa ja se jäi suosiolla olohuoneen sohvalle nukkumaan. Loppu vaiheessa ei siis edes tullut katsomaan mitä kupista löytyi.
Siirsin Minin tosiaan viiden vuorokauden barffauskokeilun jälkeen takaisin nappulalle, jolloin ruokailu ajat muuttuivat kerta heitolla jälleen päivän parhaimmaksi tapahtumaksi.

Kisojen jälkeen kokeilin uudestaan erikoisemmilla lihoilla: hanhen-, lampaan- ja poronjauhelihoilla, jos vaikka ne sattuisivat chihulle kelpaamaan. Mutta ei kelvannut, ei edes maistanut ilman nappuloita. Mini siis jatkaa elämäänsä syöden pääasiassa nappulaa.

Mersu syö edelleen aivan kaiken mitä kuppiin laitat. Kuppi tyhjenee noin kahdessa sekunnissa ja sen jälkeen kiireesti katsomaan joko Mini ja Kyra on syönyt... Ruokahalu on siis valtava. Jouduin pienentämään sen päiväannosta, kun alkoi Mellun vyötärölle kertyä muutama senti ylimääräistä. Jopa äitini sanoi Mersun lihoneen. Ei se toki ylilihavaksi päässyt, mutta huomasi kuiteskin että sai liikaa ruokaa aktiivisuuteen nähden. Mersussa olen kaikista eniten huomannut muutosta barffauksen aloituksen jälkeen, nimenomaan sitä positiivista muutosta. Ennen se oikeastaan vain nukkui sisällä ja lenkillä ei oikein halunnut kävellä. Nykyään se leikkii, juoksee, riehuu sisällä ja lenkillä ei enää hidastele eikä lyö jarruja pohjaan haluten kääntyä kotiin. Se on ihan selkeesti iloisempi ja reippaampi kuin nappuloita syödessään. En sitä siltikään enää pitkille lenkeille ota mukaan, vaikka kuinka jaksaisi kävellä. Saa vanhus leikkiä ja liikkua omaan tahtiinsa kotona <3

Kyran kohdalla toivoin barffauksen tuovan sille lisää kaivattua massaa. Se kun on ollut oikeastaan koko elämänsä melko hoikassa kunnossa, enkä ole nappulalla saanut siihen lisää massaa vaikka kuinka olen yrittänyt. Se on syönyt aina isoja annoksia, mutta mikään ei vain näy missään. Barffauksen aloitin suoraan tuon kokoiselle koiralle isolla annoksella, mutta eipä sillä mitään vaikutusta ole ollut. Kylkiluut tuntuu edelleen erittäin hyvin..  Sain tässä muutama päivä sitten kaverilta ihan puhdasta rasvaa ja sitä olen nyt Kyralle syöttänyt pieniä määriä. Katsotaan auttaako se vai lisäänkö vielä ruoka määrää..
Ruokahalu on kelpiellä ainakin hyvä, tosin tässä yksi päivä se jätti lampaanlihan syömättä. Tuttuun tapaan annoin koirille aamuruuat ja menin valmistautumaan eteiseen töihin lähtöön. Kyra tuli melko heti perässä, kuvittelin sen jo syöneen, mutta töistä tullessani ruoka oli edelleen kupissa. Sitä oli vähän närpitty ja levitelty pitkin lattiaa, mutta syöty siitä ei oltu kuin ihan murto-osa. Kaikki muut erikoiset liha on kelpille kelvannut, lammas ei vaan jostain syystä ollut sen mieleen.

 

Australian karvatonkelpie esiintyy

Jälleen kerran päivitys väli on venynyt hieman pitkäksi... Kahdessa viikossa on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta kerron kuiteskin vain hyvin pikaisesti yhdestä näyttelyviikonlopusta.

Se oli todennäköisesti meidän tämän vuoden ainoa näyttelypainotteinen viikonloppu. Ainakin Kyran kanssa, katsotaan jos Minin kanssa kehtais mennä pöyrähtään jossain näyttelyssä.
Launantaina 18.5 oli SBCAK ry:n erikoisnäyttely Jämsässä ja sateisen päivän tuloksilla ei juhlittu. Kyralle EH, löysät etuliikkeet, huono turkki...
Mutta Mia pyysi meitä kasvattajaluokaan ja siellä Yacatis kenneli voitti ja oli siis ROP-kasvattaja! Huisia!

Sunnuntaina jatkettiin Jämsän kaikkien rotujen näyttelyllä. Tällä kertaa auringon paisteessa. Olen oikeasti erittäin iloinen ettei erkkaripäivä ollut tälläinen, ei siellä kehän laidalla ois jaksanut olla reilua 8 tuntia.. Ja onneksi Kyra sai vain ERI:n eikä tarttenut jäädä esim. odottaan ryhmäkehiä. Olematon turkki ja löysät etuliikkeet/kääntyneet etukäpälät syynä tähän arvosteluun.
Tavoitteet tälle näyttelylle oli saada Kyralle parempi laatuarvostelu tulos kuin samainen tuomari antoi sille junnuna. Ja se tavoite täyttyi kyllä, junnuna Jaana Hartus antoi EH:n ja nyt tosiaan ERI:n.

Kyralla on ihan hirvee karvanlähtö aika tällä hetkellä. Furminoin sen noin kuukausi ennen näyttelyitä ja toivoin karvan kasvavan siinä ajassa takaisin, mutta toisin kuiteskin kävi. Tuntui vain että siltä lähtee pohjavillan lisäksi myös osa päälikarvasta.. Oli sillä vielä jokunen karva näyttelypäivänä päällään, vaikka kotona lattia/sohva/koirien peti on kuorrutettu ruskeilla karvoilla... Heti maanantaina näyttelyiden jälkeen otin furminaattorin ja vedin kaiken irtokarvan pois ja täällä on tällä hetkellä uusi rotu: australian karvatonkelpie.

(c) Veera Toppari

Erkkarin kuvista (kaksi ylempää) kiitos Veera R ja Jämsän kaikkien rotujen näyttelyn kuvalle kiitos Veera Topparille :)

Näytelmiä ja tuplasti hyllyjä

Lauantaina oltiin koko lauman kanssa Virroilla mätsärissä. Ajatuksena oli aluksi mennä vain Minin kanssa, mutta ilmoitin kuiteskin kaikki kun olivat kerran mukana :)
Mätsäri oli erittäin hyvin järjestetty ja pienillä järjestelyillä sain vietyä kaikki koirat pari kisaan itse. Ensimmäisenä kehään asteli Mersu. Mummelin kanssa on aina niin hauskaa, se esiintyy omalla tavallaan erittäin hyvin ja nauttii siitä kun tehdään kaksistaan jotain. Ja saa herkkuja ;) Mersun kanssa ei olla juurikaan näyttelykäyttäytymistä harjoiteltu, ja se näkyi. Mersu ei osaa seistä nätisti paikoillaan, vaan se joko pyörii, hyörii tai kaivaa (seisoo takajaloillaan ja kaivaa etujaloillaan ilmaa). Meitä vastassa oli muistaakseni russeli joka esiintyi nätisti ja ajattelinkin sen saavan punaisen kun on niin rauhallinen. Mutta ei, tuomari antoi punaisen meille, koska on niin iloinen vanhus :)

Minin vuoro oli seuravaksi ja minimäiseen tyyliin hieman jännitti ja haukkuakin piti. Esiintyi kyllä ihan hyvin, häntä oli alhaalla, mutta ei kuiteskaan koipien välissä. Liikkeessä piti hännän hienosti ylhäällä ja liikkui rennosti ja iloisesti. Vastaan saimme tutun corgipojan, jostain syystä tuomari tykästyi Miniin ja saimme punaisen.

Kaverikuva..

Kyran vuoro oli viimeisenä ja se esiintyi omalla varmalla tavallaan loistavasti. Vastassa oli berni, jota jännitti hieman liikaa.. Meille punainen nauha. Kyran turkki on ihan hirveässä kunnossa tällä hetkellä, se ei toki mätsärissä vaikuta, mutta ensi viikon päästä pitäisi mennä erkkariin....

Pienten punaisten nauhan saaneiden kehässä Jaana esitti Mersun ja minä Minin. Minillä oli jo vähän väsy ja kuuma, joten sitä ei enää hirveesti kiinnostanut se touhu. Mersu meni yllättävän kivasti (ja kiltisti) vieraan ihmisen kanssa. Kummallekaan ei sijoitusta. Kyran kanssa isojen punaisten ryhmästä jouduttiin melko nopeasti pihalle. Eli ei sijoituksia kenellekään, mutta saatiin kuiteskin osallistumisesta palkinnoksi kolme ruokapussukkaa.

Vähän parempi kaverikuva

Sunnuntaina eli tänään oli herätys kuuden aikaan aamulla ja matka kohti Jyväskylän agilitykisoja alkoi 6.45. Tuloksilla ei kehumista, mutta fiilis kisojen jälkeen on loistava.
Ensimmäisellä radalla ohjaaja unohti ohjata koiran kunnolla aalle, joten kielto ja Mini ehti sännätä jo seuraavalle esteelle ennenkuin tajusin sen tulleen aasta ohi.. ->hylky. Muuten ei mitään ongelmaa, paitsi että Minnin keppien aloitus oli jotain aivan uskomattoman hienoa! <3 Kukahan sen on noin taitavaksi opettanut :)
Toisella radalla Mini säntää väärälle esteelle eikä ohjaaja tee/sano mitään estääkseen tämän tapahtuva.. --> hylky. Mutta koira on aivan älyttömän upea!

Väsynyt pikkumusta nukahti norsun kainaloon <3

Minillä oli kummallakin radalla sellanen supervauhti päällä ja sitä fiilistä mikä sen kanssa on radalla, on vaikea kuvailla. Se on vaan niin ihanaa kun voi luottaa toiseen sataprosenttisesti, jos vain itse ohjaa ja kertoo ajoissa mihin ollaan menossa.

Raakaruokaa vai nappulaa

Olen tässä jo hetken pohtinut koirien ruokintaa. Raakaa vai nappulaa?

Kyra on syönyt elämässään useita eri nappulamerkkejä ja nyt se on muutaman vuoden syönyt 1st choice adult skin & coat merkkistä nappulaa. Sillä nappulalla Kyra on pysynyt ihan kohtalaisessa massassa. Hoikassa kunnossa se on tuollakin ruualla ollut, muttei niin pahasti aliravitun näköinen kuin esim. royal caninin sapuskalla. Se syö kaikkien ruokintasuosituksien mukaan yli isoja annoksia päivässä, mutta siltikään ei massaa tule juuri yhtään ylimääräistä. Toki se liikkuu päivässä paljon ja sitä myöten myös kuluttaa paljon.
Iloinen ja energinen se kuiteskin on ja iho ja turkki voi hyvin, että siinä mielessä tuo 1st choice sille sopii ja siksi olen sitä sillä syöttänytkin pidempään.

Pikku ipanat ovat myös muutaman vuoden syöneet 1st choice adult toy & small breeds nappulaa. Minillä oli yhdessä vaiheessa rapsuttelu ja hilseily ongelmaa. Totesin sen johtuvan vehnästä, ja 1st choicen vehnättömyyden ansiosta rapsuttelu/hilseily on loppunut lähes kokonaan.
Mersu on koira joka voisi syödä ihan mitä vain ja ihan milloin vain. Sillä ei maha mene sekaisin juuri koskaan ja sen turkki/iho voi aina hyvin. Lihomaan se on erittäin herkkä, varsinkin näin vanhempana kun ei se hirveästi enää liiku.

Nappuloiden lisäksi koirat ovat saaneet muutaman kerran viikossa raakaa lihaa, lähinnä broilerin-, sian- ja naudanjauhelihaa. Tämä ruokintamuoto on sopinut koirille ihan hyvin, mutta silti olen miettinyt jo hetken aikaa barffauksen aloittamista. Pakastin tilan puutteen takia en ole pystynyt sitä kuiteskaan aloittamaan ihan kokonaan. Mutta nyt kun meillä töissä myydään koirille ja kissoille raakapakasteita niin saan otettua aina töistä lähdettyäni seuraavan päivän pöperöt mukaan. Meillä siis siirryttiin perjantaina kokonaan raa'alle. Kokeillaan ainakin muutama kuukausi miten onnistuu ja vaikuttaako mihinkään.
Minille vaihto on ollut kaikeista rankin: pikkuchihu ei ole syönyt muutamaan vuorokauteen juuri mitään. Perjantai aamuna se vain haistoi kuppiaan ja meni pois, illalla sama juttu. Lauantai aamuna närppi ja valikoi kanakasvis mixin seasta vain tietyt palat, muut sylki kupin vierelle. Syöty määrä oli ehkä puoli teelusikallista. Lauantaina käytiin colliepoikien kanssa lenkillä ja ilmeisesti chihulla oli illalla nälkä kun söi kuppinsa tyhjäksi! Tosin ruokailu kesti Minin osalta reilu puolituntia.. Ei se kuppinsa vierestä pois kertaakaan lähtenyt, vaan söi kiltisti koko ajan mutta ilme oli just sellainen että tää on jotain tosi ällöttävää :) Ehkä Minikin oppii jossain vaiheessa pitämään raa'asta, kuten muut. Kyran ja Mersun kupit tyhjenee ennätys vauhdissa.

Olin kuiteskin ostanut 15kg säkin 1st choice adult skin & coat nappuloita ennenkuin tein tämän päätöksen barffauksen aloittamisesta. Joten nyt olisi sellainen myytävänä, hinta 55 euroa. Säkki on avaamaton. Jos jotakuta kiinnostaa niin kysellä voi spostilla kirsi.mertala @ gmail.com

Edelleenkään blogger ei anna ladata uusia kuvia, ärsyttävää!